Joulun lapsi

Joulupäivänä oli nuori nainen ja oli pian syntyvä lapsi. Vaikka ensimmäinen synnytys hermostutti äitiä, oli sydämessä varmuus siitä, että tuskien jälkeen hän oli saava vastasyntyneen syliinsä. Lapsen maailmaan saattaminen oli pitkä ja vaivalloinen, mutta joulupäivän iltana tuore äiti sai kapaloituna syliinsä pojan - esikoisensa.

Pienen pojan kasvot olivat tyynet, ja niissä oli ikiaikaista viisautta. Tuntui, että poika oli tullut tuulten mukana, pitkien matkojen takaa. Hänen pienet sormensa puristivat äidin sormea, eikä äidin onnella ollut rajaa. 

Samalla kun ääretön rakkaus valtasi äidin sydämen, myös yhtä suuri huoli saapui rinnalle. Miten pystyn suojelemaan tätä pienokaista kaikelta pahalta! Mutta äiti tiesi, että niin kauan kuin on rakkaus, on oleva myös huoli, lapsesta, aikuisestakin, ja niin kuuluu olla.

Kaikista paras, kaikkein kallein oli luovutettu äidin huomaan. Kaikki ilo oli hänelle annettu. Joulun lapsi oli tullut maailmaan.

Onnea ja rakkautta 17-vuotiaalle esikoispojalle!