maanantai 26. lokakuuta 2015

Jotakin tapahtuu


Keto nukkui. Uneensa kukkanen kuuli
miten ylitse humahti yöllinen tuuli
ja kuiskasi: Jotakin tapahtuu.
Vähän kukkanen raotti umppuista terää:
Sydänyöhän nyt on. Ei, vielä en herää.
Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi
ja mättään juuressa sirkka äänsi
ja silmät pienien eläinten
kuin lyhdyt siellä ja täällä.
Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,
jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,
kedon pienet oliot pimeässä
joka ylitse mustana kuin meri lyö.
Ja se uninen kukkakin toisten lailla
on äkkiä auki, pelkoa vailla.
Ja siinä se on: valo! Jouluyö.

(Aila Meriluoto, 1959)

4 kommenttia:

  1. Ajatukset ja runot vievät jouluun...
    kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta! Alkaa joulu jo yhä useammin olla mielessä :)

      Poista