tiistai 17. marraskuuta 2015

Yksinäisen joulu


Kynttilä syttyy pienelle ikkunalle.
Yhdet kasvot näyttäytyvät
         hetkisen pienessä ruudussa
                 liekin leimahtaessa.
Hanki huokuu rauhaa.
Pilvet ovat vetäytyneet pakkasen alta.
Sininen hämärä on aloittanut hitaan
        laskeutumisensa.
Yhdet askeleet johtavat mökille,
yksi paksu kiehkura nousee savupiipusta,
yksi ihminen illan hämärässä rientää
         joulusaunaan.
Ikkunalla yksi kynttilä.
Enkeleiden laulu kuuluu hiljaisena.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon."
Yhdet kasvot havahtuvat,
yhdet kädet kiertyvät rukoukseen
          joulun hämärässä
          joulun ilosta.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon"
Kädet eivät avaa pehmeitä eikä kovia paketteja,
ketään läheisiä ei ole,
on vain mökki ja talvi: enkelit ja joulu.
Se riittää yhdelle,
joulun ilo, joulun sana, joulun riemu:
"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja"
Se riittää yhdelle
pienessä mökissä tänäkin jouluna,
se riittää sinulle kaukana ja lähellä.
Se riittää koko maailmalle:
                  Joulun Ilo on Vapahtaja,
                  Joulun Sana on Jumalan Poika,
                  Joulun Riemu on Pelastus.
Se riittää.

(Risto Kormilainen)


(kuva: www.tunturisusi.com)

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Pidän tässä runossa siitä, että yksinolosta ei tehdä sääliteltävää ja kurjaa vaan kuvataan joulun kauneutta, joka riittää <3

      Poista