torstai 31. joulukuuta 2015

Soikaa villit kellot!


Soikaa, villit kellot! Villin taivaan
pilvet kiitävät ja pakkasvalo palaa,
vanha vuosi kuolee tänä yönä,
soikaa pois ja antakaa sen kuolla.

Soikaa vanha pois ja sijaan uusi,
soikaa, ilon kellot, hangen yllä,
vuosi lähtee, antakaa sen mennä,
soikaa uuden vuoden kirkas soitto.

Soikaa pois, kun mieltä murtaa suru
niistä joita enää ei näy täällä,
soikaa sopuun rikas köyhän kanssa,
soikaa ihmiskunta sovinnolle.

Soikaa loppuun tyhjät ponnistukset
ja puolueitten riitapukaruus,
soikaa päivän työhön kauneutta,
soikaa lakiin totuudellisuus.

Soikaa meistä puutteen pelko, synti,
ajan julma sydämettömyys,
soikaa tyhjiin vanhat synkät säkeet,
soikaa uusi laulu kuuluviin.

Soikaa meistä omahyväisyys
ja halu aina arvostella toista,
rakkaimmaksi soikaa itse totuus,
yhteiseksi soikaa rakkaus hyvään.

Soikaa rujoon tautiin terveyttä,
soikaa ahdasmieli saituus pois,
soikaa loppuun tuhat vanhaa sotaa,
soikaa alkuun tuhat rauhan vuotta.

Soikaa ihmiskunta pystypäinen,
suurempi sydän, auttavampi käsi,
soikaa valottomaan maahan valo,
soikaa, kellot, Kristus saapuvaksi.

(Alfred Tennyson, 2005)

Toiveita täyttävää alkavaa vuotta itse kullekin!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joululahjavaihdot ja leppoisaa sunnuntaita

Joulunpyhät ovat onnellisesti ohi, ja niistä on nautittu täydessä rauhassa. Joulupäivänä esikoinen saavutti täysi-ikäisyyden. Tapaninpäivänä kävimme katsomassa odotetun elokuvauutuuden eli Star Warsin seitsemännen osan. Oli huikea elämys ja ansaitsee paikkansa alkuperäisen trilogian jatkona.

Joululahjavaihtojen paketit avasin vasta aattona. Jouluemon vaihdosta (jouluistailoa.vuodatus.net) sain Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net) suklaan ohella ihanan pehmoisen, violetin tuubikaulahuivin. Kiitos kauniista lahjasta!

Sadun jouluvaihdosta (sadunjoulu.blogspot.fi) sain Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi) pienen harmaan lyhdyn, söpön tontun, lautasliinoja ja harmaan pallokynttilän. Kiitos jouluisista lahjoista!

Kiitokset myös joululahjavaihtojen järjestäjille! 

Loma onneksi vielä jatkuu kirjojen, herkkujen ja pelien parissa! 

(Joulumammax2:n lahja)

(Mellun lahja)

torstai 24. joulukuuta 2015

Sytytä sinäkin


Toivotan hyvää Joulua,
rakas joulukansa
Toivotan onnea
ja iloista mieltä
kaikesta huolimatta
                      Pistä Sinäkin lusikkasi soppaan
                      minäkin pistän
                      Leikkaa kinkkusi
                      minäkin leikkaan
                      Sytytä kynttilä
                      minäkin sytytän
                      Lue Raamattusi
                      minäkin luen
Totisesti
                      Hyvää Joulua
                                                toivotan:
valkeata, kuulasta ja kirkasta,
paljon kynttilöitä
paljon loistetta,
iloa ja joulumieltä;
paljon sitä mikä tekee
Sinut otolliseksi,
tyyneksi ja valoisaksi,
paljon sitä
                      sytytä Sinäkin
                      minäkin sytytän
                      rakasta Sinäkin
                      minäkin rakastan
Viihdy Sinäkin
minäkin toivon viihtyväni
Katsele joulutähtiä
minäkin näen
Vaella joulutietä
minäkin vaellan
                      lauluja laulaen
Laula Sinäkin
                      Sillä mitä olisi joulu
                      ellei lauluasi
                      Sillä mitä olisi joulu
                      ellei juuri tätä
kaikki he tulevat aasilla
tai kameleilla
kaikki he tuovat lahjoja
ja tuoksuvat joululle
kaikki he rakastavat
ja toivottavat hyvää joulua

(Kalevi Rahikainen)

Kaunista ja rakkaudellista joulun aikaa sekä lämmintä joulumieltä!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Avoimet ovet, lahjavaihtoja ja ihanaa joulumieltä

Kaikki joulujärjestelyt ovat valmiina. Kinkku on tosin vielä uunissa. Siivosin toiseen kertaan, kun meillä oli jo sunnuntaina talo tiptop. Sain nimittäin idean pitää kodissamme jouluiset avoimet ovet. Olemme olleet syksyn kiireisiä ja omissa oloissamme ja halusimme muistaa ystäviämme kutsumalla heidät mihin aikaan tahansa piipahtamaan tai pitemmäksi aikaa. Idea sai ilahtuneen vastaanoton, ja oli mukavaa tavata ystäviä valmiissa joulukodissa. Näin saimme tehtyä kaikki viime hetken valmistelut hyvissä ajoin. Kuusikin haettiin ja koristeltiin jo lauantaina.

Osallistuin tänä vuonna sekä Jouluemon (jouluistailoa.vuodatus.net) että Sadun (sadunjoulu.blogspot.fi) lahjavaihtoihin. Kaikki paketit tulivat perille. Jo aiemmin tuli 5-vuotiaalta Minjalta pikkujoululahja, joka sisälsi lautasliinoja, suklaakasvonaamion ja syötävää. Kiitos lähettäjälle! 

Joululahjavaihtojen paketit jätin odottamaan aattoiltaa. Ne tulivat tunnelmallisen kortin kera Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net), joka kauniisti kehui blogiani, sekä Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi), joka oli minunkin pakettieni kohteena ja kiitteli jo ihanasti pikkujoulupaketista.

Hurmaavan jacquelawson-animaatiokortin sain tänään myös Millalta (valkoisiahiutaleita.wordpress.com), joka on blogivuoden aikana alkanut tuntua ystävältä. Sanasi toivat todellista joulumieltä! Kiitos <3

Aamulaulu ennen joulua

Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni,
vielä on sinistä lumi.

(Hannele Huovi, 1985)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Silta kaartuu


Ei aika pysähdy, ja kuitenkin
   sen keskeltä vie valosilta kauas
   menneisiin päiviin,
jouluun, jolloin lapsen mielin kuulin
    kaukaiset sävelet
ja äidin hymy yhtyi juhlan valoon,
    tulvana sydämiimme saapuvaan,
ja niitä nosti salaisuutta kohti.
    Oi valosilta,
    vielä kauas kanna!
Kun lapsuuteni jouluun vaellan,
    olen kuin armolahjan saanut vanki:
    ei polta katumus
    ei itsesyytös soimaa,
ja sädehtivä puhtaus on tila
    väsyneen sydämen levätä ja nousta.
Nyt kuulla voi se salaisuuden viesti
    - jokainen joulu hiljaa toisti sen - :
ihminen ihmiselle,
    siinä laki
    todeksi tehdä pitkän arjen työssä,
harhan ja erehdysten yli kasvaa
    näkemään joulun mykkä sanantuoja.
Se tuolla, tummain kuusten yllä loistaa.

(Arvi Kivimaa)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Äitien Kristus


Kristuslapsi kun nukuit seimen oljilla
olisin halunnut ottaa sinut tyhjään äidinsyliini.

Juuri niin pienenä seimen Kristuksena
         tulet palelevien yksinäisten äitien luo.

Sydämeni haluan panna käteesi
         kuin oman lapseni käteen kerran.

Lapsi-Kristus, äitien Kristus.

(Helvi Hämäläinen, 1987)

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kallein joululahja


Pyhä, pyhä kallis
lapsi taivainen
aatos liitää luokses
sinne seimellen.

Hennot kätösemme
puolees kohoaa.
Sinun hymys hellä
juhlan kirkastaa.

Sulle sytytimme
kuusen kynttilät,
Sulle lasten laulut
hartaat helkkyvät.

On kuin päärlyportit
meille aukeais,
on kuin katsees hellän
silmä nähdä sais.

Jeesus, kallein, suurin
joululahjamme,
synny sydämiimme,
siunaa juhlamme.

(Immi Hellén, 1934)



(Santa Maria de Montserrat)

Joulusta lyhyt jutelma


Joulu joutuen läheni.
Liikkui jo Jumalan juhla
Karjalan kylän sisälle
Pirtin pienoisen etehen
Lauluinensa, lahjoinensa,
Kaiken kaunihin keralla.
Kysyi kynnyksen ylitse,
Tie'usti tuvan sisältä:
"Suvaitaanko, sallitaanko,
Otetaanko orren alle
Lähellenne laulamahan,
Vierellänne viihtymähän?"

Siihenpä sanoivat kaikki
Vastasivat vienoisesti:
"Hyvä on haluttu kävijä,
Armas on käsketty kävijä,
Herran vieras herttaisempi,
Tervetuloa tupahan
Iloksemme, auvoksemme,
Lieden luona liikkumahan,
Lähellämme laulamahan!"

Siihenpä saneli vieras,
Jutteli Jumalan juhla:
"Joko on kaikki kaunihisti
Varattuna valmihiksi,
Onko pirttinne puhasna,
Valaistuna vierashuone?"

Silloin neitoset sanoivat,
Nuoret vaimot vastasivat:
"Jo on pirttimme puhasna,
Valaistuna vierashuone,
Sauna saatuna somaksi,
Kaunihiksi kaikki paikat.
Jo on leivät leivottuna,
Joulujuomat jouvutettu
Pyhäkankahat ku'ottu,
Juhlaverhot valmistettu
Joulun suuren suosioksi,
Hyvän vierahan huviksi

Siihenpä saneli Joulu,
Virkkoi vielä viimeiseksi:
"Kaikki on tehty kaunihiksi,
Saatuna hyvin somaksi, 
Vaan onko puhas povenne,
Siistittynä syämmenne?"

Silloin vanhat vastasivat,
Ijälliset arvelivat:
"Ei tule perin puhasta,
Valmistune valkoisinta
Syämestä syntisestä,
Puuttehellisen povesta.
Itse tullos tuntijaksi,
Puuttuos puhustajaksi
Ett' ois siistiä sisällä,
Omatunto onnellinen."

Siitäpä Jumalan juhla,
Aina toivottu tulija
Tunkihe tuvan sisälle
Astui kohta orren alle
Lahjoinensa, lauluinensa,
Ilon kallihin keralla.

(Runovalikoima kansakouluille, 1927)


perjantai 11. joulukuuta 2015

Näkyjen yö


Käyn jouluiltana vuoteeseeni
ja sammutan pöydältä kynttilän.
Läpi kylmän huoneeni ikkunalasin
näen tähtien silmäin syttyvän.

Minä muistan erään pienen pojan,
joka kerran katseli tähtiä päin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
- ja silloinkin oli joulu näin.

Hän mietti: Jo Uuteen Testamenttiin
ovat kimmeltäneet tähdet nuo.
Ja ensimmäisenä jouluyönä
ne johtivat tietäjät seimen luo.

Ja he näkivät Neitsyen kumartuneena
yli pienen poikansa, Messiaan,
joka syntyi talliin, juhtien pariin,
oli kuitenkin Vapahtaja maan.

Tätä poikanen mieti. Hän Linnunradan
näki timanttikäätynä kimaltavan.
Ja hän melkein enkelit näki ja kuuli
hyvän tahdon ja rauhan sanoman.

Taas tahtoisin olla se pieni poika,
joka kerran jouluna mietti näin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
ja tähysti enkeleitä päin.

(Uuno Kailas)



torstai 10. joulukuuta 2015

Jouluaattoiltana

Jouluaattoiltana
väki koko talossa
uneen oli vaipunut,
hiirikään ei hiiskunut.
Sukat uunin reunustaan
oli pantu riippumaan,
koska joulupukin niin
täyttävän ne toivottiin.
Lapset kaikki maatessaan
kippurassa vuoteissaan
katselivat makeita
karamelliunia.
Äidillä ja minulla
oli myssy korvilla
käydäksemme nukkumaan
talviyöhön rauhaisaan.
Silloin kuului sellaista
kopinaa ja kopsetta, 
että vallan säikähdin,
vuoteestani ponnahdin,
yks'kaks' riensin ikkunaan
tuota kummaa katsomaan,
vedin auki verhot sen, 
työnsin syrjään kaihtimen.
Lumi peitti koko maan
vaippaan vitivalkeaan,
kuutamo loi valoaan
niin kuin päivä konsanaan.
Silloin - ihme kerrakseen! -
näinkin pikkuruisen reen,
edessänsä kahdeksan
pikkuruista poroa,
yhtä pienen, veikeän
ajajan, niin hilpeän,
että tunsin varmasti
hänet joulupukiksi.
Vinhempaa kuin kotkat nuo
ajoporot saivat luo, 
joulupukki vihelsi,
juoksuun niitä kannusti:
"Virkku, hoi, ja Vikkelä!
Nopsa, hoi, ja Näppärä!
Joutuin, Tuisku, Tuulispää!
Liekki, Leimu rientäkää!
Ylös ylös kuistille,
katonharjan huipulle!
Juoksuun juoksuun joutukaa!
Lentoon kaikki kohotkaa!"
Niin kuin lehdet lentävät
myrskytuulen siivillä,
esteen tieltä nousevat
ylös kohti taivasta,
kiitävät myös poroset
ylös katonharjalle,
lelusäkki kuormanaan,
joulupukki ohjissan.
Tuokiossa katolta
kuulin somaa kapsetta
monen pikku kavion
kopistessa laipioon.
Hartiani sisään sain,
käännyin, kun jo tupsahtain
pukki laski liukua
alas savupiipusta,
aina päästä jalkoihin
uponneena turkiksiin,
mutta kaikki vaatteensa
aivan nokitahroissa.
Lelusäkki olallaan
oli ihan pullollaan,
niin kuin kulkukauppiaan,
kun hän avaa reppuaan.
Silmät aivan tuikkivat,
hymykuopat nauroivat,
ruusunpuna poskilla,
nenä niin kuin kirsikka,
korviin asti venyvä
lystikäs suu hymyssä,
leuka lumivalkean
paksun parran peitossa.
Tiukasti hän hampaissaan
puri pikku piippuaan,
kiehkuroina leijaili
savu päänsä ympäri.
Kasvot loisti leveinä,
vatsa perin pyöreä
hytkyi niin kuin hyytelö
kun vain nauroi kääpiö.
Niin hän oli pullea
hauska pikku haltia, 
että nauruun purskahdin
kun noin häntä katselin.
Vilkuttaen silmäänsä,
pudistaen päätänsä
minua hän rohkaisi
etten toki pelkäisi.
Puhumatta sanaakaan
kiirehti hän puuhaamaan,
täytti sukat lahjoillaan,
kääntyi sitten sukkelaan,
nenänvarttaan kosketti,
kerran päällään nyökkäsi,
savupiipun kautta näin
kohosi hän ylöspäin.
Rekeensä hän hypähti,
ajokeilleen vihelsi,
pois ne oitis juoksivat
niin kuin tuuleen untuvat.
Mutta ennen menoaan
kuulin hänen huutavan: 
"Hyvää yötä toivotan -
oikein hyvää joulua!"

(Clement Moore, 1981)



Anopin tekemä piparkakkutalo iltahämärissä

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuusi

Kasvoipa tuuhea kuusentaimi
metsässä taivasalla.
Kun näreessä riittää käpyjä, 
on ruokaa oravalla.
Ja miksikäs muuksi kuin käpypuuksi
päästään kasvamalla.

Mutta nyt pääsit kaupunkiin
ja kotisi kauas jää.
Palloja oksiin laitettiin
ja lankaa välkkyvää,
vieläpä joulun kunniaksi
monta kynttilää.

Ja jonnekin oksien lomaan
oma keijusi piiloutuu.
Kun lapset vaipuvat uneen, 
se saapuu, hymysuu,
sinun kauneuttasi katsomaan, 
pieni joulupuu.

(Cicely Mary Parker, 1982)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulupukin laulu

Tunnetko minua, lapsi
havaitsetko haltijata
joulupukkia jaloa
siivon lapsen seuralaista
tultua ajan parahan
suuren juhlan saapuessa?
Minä joulun jouvuttelen
annan aatonkin iloisen
tahi tahvanan lähetän
sekä laitan loppiaisen
pienten pilttien suloksi
riemuksi rakasten lasten.

Min' olen hyvä hyville
armollinen ahkerille.
Annan antimet parahat
armahasta arkustani
sekä lahjat laatuisimmat
koreasta kopastani:
Siin' on torttuja tusina
suuri kasa kakkujakin
pussillinen piirakoita
omenoita aivan paljon.
Siinä vielä on sivussa
kapinehet kaikenlaiset
siinä kuvat kaunihimmat
satukirjaset somimmat
siinä vauvat, siinä vaunut
varsat vaunujen edessä.

Sitte vielä viimeiseksi
lasken unta laukustani
sirotan simaista mettä
unelahan uupuvalle
lepolahan lentävälle.
Että kasvat kaunihina
ylenet ylen hyvänä
ilona oman isäsi
oman äidin lemmikkinä.

(Aapo Pärnänen, 1900)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivää ja pataleipää

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtisunnuntaita kaikille lukijoille!

Aamupäivän aloitimme vasta paistetulla pataleivällä, jota useiden blogien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan. Leivän tein sämpylä- ja hiivaleipäjauhoista ja mukaan laitoin puoli desiä sokeroimatonta mysliä, jossa on kurpitsan ja auringonkukan siemeniä (merkki Finax). Perusohje oli K-ruuan nettisivuilta. Sieltä Milla vinkkasi myös jouluisen pataleivän ohjeen, jota pitää joskus kokeilla.

Kultakeramiikan keraaminen pata hoiti hommansa hyvin. Sipaisin pohjan ja reunat öljyllä, ja leipä irtosi ongelmitta. Seuraavalla kerralla ajattelin paistaa leipää kannen kanssa hieman kauemmin, ehkä 40 minuuttia, jotta sisus kypsyy hieman enemmän. Pelkillä vehnäjauhoilla puoli tuntia kannen kanssa (ja 15 minuuttia ilman kantta) riittänee, mutta koska mukana oli muutakin, aikaa kannattaa pidentää hieman. Leipä maistui makoisalta lämpimänä ja runsaalla levitteellä, ja kuori oli ihanan rapsakka.

Joulusiivoukset ovat yhtä komeroa vaille valmiit. Miehelle jää vielä saunanpesu. Joulukortit haemme tänään joulumarkkinoilta vanhasta kaupungista, ja sitten on vielä vähän runo- ja osoitepuuhaa ennen kuin kortit saa postiin. Tänä vuonna tarkoitus olisi hoitaa homma ennen viimeistä iltaa.

Kynttilät kiinnitin eilen ikkunoihin itsenäisyyspäivää juhlistamaan. Joulukalentereita on availtu, ja Ylen joulukalenteri katsellaan Areenasta, koska koko sakki nukkui kerrankin myöhään. Nyt on mukavan leppoisa ja jouluinen olo. Toivottavasti sinullakin!





torstai 3. joulukuuta 2015

Jouluruno

Alati viheriöivä kuusi

Joulu on taas -
    muistat kappaleen lapsuutta,
    havujen tuoksua, jota odotus hengitti
    aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,
    odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)
    rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä, lauenneita hymyjä,
    tarinointia, hiljaista jännitystä. Ja lahjat: 
    saamisen, antamisen ilo, tämä yksi odotus joka täyttyy
    ja kaikilla on syntymäpäivä,
    silmissä loistavat kynttilät.

Joulu on taas -
    nyt olet panemassa tätä kaikkea toimeen
    töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität
    ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään) mennessä saada
    rauhan maahan. Silloin, vihdoin, laukeat hymyyn,
    tarinoit leppoisasti, viivyttelet salaperäisesti. Ja lahjat:
    mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,
    viittä leikkiä yhtaikaa, ja yhä uudestaan tuijotetaan
    tähtisadetta.

Joulu on taas -
    ja viimeinen lahja itsellesi:
    väsynyt avoin onni kasvoilla lapset nukkuvat,
    sylikkäin itsensä kokoisen kuoma-auton kanssa
    tai kallisarvoinen karamellipaperi tiukasti nyrkissä,
    posket kuin jouluomenat tyynyllä, rauha maassa.

Joulu on taas -
    sikäli ohi. Omassa olossasi voit sitten
    valvoa, lueksia, miettiä, murehtia, muistella -
Kaksikymmentä, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua
on kuluttanut tätä päivää, tai liki kaksituhatta.
Mistä on vielä kysymys? Mitä vietät? Lasten juhlaa?
Vai lapsen? Vai sen lapsen joka odotti ja riemuitsi
kaksi-, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua sitten?

Kaiken, minkä olemme saaneet, annamme
hetki hetkeltä pois.

Joulu on taas -
juuri tässä: pysähdyt valveille, mietit etkä mieti.
Joulu on muuan ilta, hetki ei monta kertaa toistu, et jaksa,
    mutta se rauha säteilee läpi elämän hyvää tahtoa,
    hyvää tietoa (se ei ole tietoa), jonka tajuat:
    autuus on pelkkä hetki
    niin kuin helle tai pimeä sade, tai vitilumet, nyt
                                                                       ikuiset,
    kuusi alati viheröivä,
    avoin murhe, sumeilematon onni.
    On eletty lapsi autuas, kaikkien odotus täyttynyt.

(Tuomas Anhava, 1950-60)

Tämä kuusi on kankaasta. Olihan siinä väkertämistä ennen kuin sai suurin piirtein ojennukseen seinälle, mutta on se vaivan arvoinen.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Toinen tontturuno

Joulutonttu

Tuo pieni herttainen piippalakki
tuo silkkikutrinen valkohaps'
tuo tassujalka ja punatakki
tuo tähtisilmäinen tonttulaps' -
se joulun edellä nostaa jalkaa
ja vinnin loukosta vilistää
se luutaan tarttuen touhun alkaa
ja pientä tiukua kilistää.

Se katsoo, kiertävi joka nurkkaa
se hommaa, hyörivi vikkelään
se joululahjoihin salaa kurkkaa
ja pukin konttihin pistää pään.
Se kertoo kuuselle kynttilöistä
sen jäistä runkoa naputtaa
ei anna kauroitta Pollen seistä
ja Hallin selkää se taputtaa.

On keittiössä sen toimiala
kun siellä häärii se yhtenään
niin tortut liedellä eivät pala
ja puuro kypsäksi keitetään.
Ja rotan reiät se tarkoin sulkee
ja tutkii hyllyjä aitankin
se laarit, kellarit kaikki kulkee
ja joskus hiukkasen maistaakin.

Tuo tonttuhaltia hellä, hyvä,
hän jouluiltana läsnä on,
kun lasten silmiss' on loiste syvä
ja riemu lahjoista rajaton:
se hiljaa puikkivi kuusen alla
ja sieltä herttaisna hymyää,
se korjaa kynttilän korkealla
ja latvatähtösen kiinnittää.

Kun valot sammuu, ei valvo ketään
ja tähtikirkas on jouluyö,
se eteen ikkunan verhot vetää,
kakstoista kello kun verkkaan lyö.
Ja lasten otsaa se hiljaa hipuu
ja vauvan kehtoa keinuttaa
ja kuusen oksia kerran sipuu,
pois sitten huoneesta hipsuttaa.

Se kuiskii kaikille "hyvää yötä"
ja vinnin loukkohon vilistää,
se tarkkaa taivahan tähtivyötä,
jääkukkaruutuhun hengittää!
Ja sitten sataissa valkolunta
se painaa syvemmä lakkiaan
ja lasten onnesta nähden unta
niin nukkuu jouluhun seuraavaan.

(Irja Puhakka)