maanantai 21. joulukuuta 2015

Silta kaartuu


Ei aika pysähdy, ja kuitenkin
   sen keskeltä vie valosilta kauas
   menneisiin päiviin,
jouluun, jolloin lapsen mielin kuulin
    kaukaiset sävelet
ja äidin hymy yhtyi juhlan valoon,
    tulvana sydämiimme saapuvaan,
ja niitä nosti salaisuutta kohti.
    Oi valosilta,
    vielä kauas kanna!
Kun lapsuuteni jouluun vaellan,
    olen kuin armolahjan saanut vanki:
    ei polta katumus
    ei itsesyytös soimaa,
ja sädehtivä puhtaus on tila
    väsyneen sydämen levätä ja nousta.
Nyt kuulla voi se salaisuuden viesti
    - jokainen joulu hiljaa toisti sen - :
ihminen ihmiselle,
    siinä laki
    todeksi tehdä pitkän arjen työssä,
harhan ja erehdysten yli kasvaa
    näkemään joulun mykkä sanantuoja.
Se tuolla, tummain kuusten yllä loistaa.

(Arvi Kivimaa)

2 kommenttia:

  1. Kaunis runo, ja onpa teillä todella komea kuusi! Runon tunnelma sopii juuri tähän hetkeen, kun alkaa olla aika rauhoittua joulunviettoon ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torilta kuusi haettiin auantaina, ja senhän sai näillä keleillä heti koristella. Todella muhkea on kuusi, nuorimmaisen sanoin ihana paksukainen :) Rauhallinen on jo tunnelma <3

      Poista