sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Sunnuntairauhaa!

Eiliseen vainajien muistamiseen sopii alla oleva rauhallinen jouluruno. 

Eikös marraskuinen joulunalussunnuntai pidä sitten viettää kuvan tunnelmissa, kun mies oli tuollaisen sydämenkin kauppareissullaan eilen tuonut?

Joululaulu

I
Aika on tuuli
päivät kahisevat pois
viistot puut merkkejä tiellä.

Yömme pimeimmillään
maa, meri ja taivas jäässä:
Sana syntyy talveen
jumalainen joulu.

Hiljaisissa äänissä
valkeus kirkkaimmillaan:
kaikilla teillä soivat kellot.

II
Panen kynttilän ikkunaan,
talvi ruuduissa
kaukaisissa.

Hiljaiset kasvoni
ovat uudella tiellä:
olen lapsen seimi
olen joulu.

Kirkkaus yössä
rauhallinen tuuli:
kaikilla teillä soivat kellot.

(Tyyne Saastamoinen)


4 kommenttia:

  1. Ihana tunnelma siellä! Just noin on kiva viettää marraskuinen sunnuntai. Täälläkin on luettu noita samoja lehtiä ja nautittu suklaata. Ihanaa, joulu lähestyy! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christmas at Home - lehdessä oli kivakuvioiset korkkilasinaluset. Mukavahan lehti oli muutenkin selailla ja katsastaa englantilaista joulutunnelmaa. Pidin ehkä eniten Joulu maalla -lehdestä. :) Lähestyy lähestymistään...<3

      Poista
  2. Onpa kaunis runo. Viikonloppuna tuli nautiskeltua suklaita vähän liiankin kanssa. Herkuttelukausi on siis alkanut. Hieman pitää itseään hillitä, ettei aivan ryöpsähdä käsistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä runo on kaunis ja tunnelmallinen. Viikonloppuna tuli herkuteltua kyllä monenmoista. :)

      Poista