Joulun 2023 trendivärit

Uusi joulukausi ja uudet trendit! On hauskaa seurailla joulun trendejä, vaikka en juuri niitä noudatakaan. Joulun valmisteluihin voi napata vaikka jonkin pienen uuden koristeluvinkin. Ja välillä huomaa, että kotoa löytyykin jo aineksia toteuttaa jokin idea, kun saa videoista tai lehdistä inspiraatiota. 

Tänään on jouluun 80 päivää! Alla olevat 12 joulun väriteemaa tämän vuoden koristeluun on poimittu Ramon - at HOME -kanavalta (https://youtu.be/AYVdjP5pMTQ).

Ensimmäinen trendi on karkkimaa. Tämä tarkoittaa vaahtokarkkisävyisiä koristeita, nonparellin näköisiä struktuureja, isoja karkki- ja tikkarikoristeita, kuppikakkuja ja muita herkkuja. Tänä jouluna siis koristeluun makeaa mahan täydeltä!

Toinen joulun 2023 trendi on luminen metsä. Tähän orgaaniseen trendiin kuuluu valkoisia kukkia, luontoon liittyviä koristeita ja oliivinvihreään taittavia sävyjä.

Kolmanneksi tänä jouluna suositaan kultaa, ruusuja ja glamouria. Tässä trendissä väreinä ovat hempeä vaaleanpunainen, kerma, ruusukulta ja kulta. Tässä lookissa koristellaan ruusuin, pionein, koristeoksin, nauhoin ja kristallein. Värit ja materiaalit luovat ylellisen tunnelman.

Neljännessä trendissä pääosassa ovat pukin apulaiset. Tässä hauskassa tyylissä räiskyvät pirteä punainen ja vihreä. Pukin apulaiset ovat leikkisiä, ja heillä on ehkä meneillään jotain, mistä pukki ei ole tietoinen.

Piparminntuherkku loistaa tietenkin puna-valkoisena. Tontun hattu on polkkakarkin värinen, joulutähdet puna-valkoisia ja koristenauhat tietenkin myös piparmintun värisiä. Tämä tyyli on pirteä ja raikas.

Yksi vuoden väri on smaragdinvihreä. Sitä yhdistetään sekä ylvääseen kultaan että loistaviin kristalleihin. Samettinauha sekä vihreät kukat tuovat koristeluun loistokkuutta. 

Tämän vuoden punaisen sävy on magenta. Se on yksi minunkin lempiväreistä ja tuo modernia vivahdetta koristeluun. Punainen yhdistetään sädehtivään kultaan ja jalokivikoristeisiin.

Usein koristelussa käytetään joko kultaa tai hopeaa, mutta yksi tämän vuoden trendi on yhdistää erilaisia metallisävyjä. Kuusessa hopea vaihtuu liukuvasti kultaan, ja mukaan on liitetty messingin värisiä kynttilänjalkoja.

Vintage joulu -trendissä käytetään klassisia koristeita, mutta tyyliä modernisoidaan raikkaalla limenvihreällä ja karkkisävyisellä punaisella. Kuusessa voi käyttää isoja paketteja ja orjanlaakerioksia. 

Riikinkukkoväriloisto jatkuu tämä vuonna. Koristeet ja nauhat hehkuvat kauniita värejä ja kuvioita.

Erityisen kaunis trendi on huurteinen minttu. Se on tyylikkään viileä, ja siinä käytetään huurteisia eukalyptuksen oksia, mintunvihreitä roikkuvia koristeita ja jäisenä kimaltavaa valkoista.

Laventelin ja vaalean purppuran sävyt ovat myös persoonallisia joulusävyjä. Sinertävät hortensianoksat ja kuplamaiset lasikoristeet yhdistetään kimaltavaan hopeaan.

Joukuna 2023 tuntuu värimaailmassa löytyvän jokaiselle jotakin, ja mikäs sen mukavampaa! 

Joulupostimerkit 2023: Minna Lehväslaihon luomaa suloisuutta!

Minna Lehväslaihon suunnittelemat tämän vuoden joulupostimerkit ovat pirteät ja suloiset. Varsinkin omenapuussa keikkuvat pöllöt kotimaan joulumerkissä ovat suloisen höpsöt. 

Kotimaan ikimerkissä kipeilee oravia kranssissa. Välttämättä en olisi niitä kyllä oraviksi tunnistanut. Hauskat ilmeet! 

Ulkomaan ikimerkissä tiput, ei kun pöllöt - kivoja palleroita kumminkin - ovat lähteneet testailemaan talvilajeja.

Tämän vuoden joulumerkit tulevat myyntiin 8. marraskuuta. Kyllä näitä kelpaa joulukortteihin liimailla! 

Minna Lehväslaiho toimi ensin biokemian alan tutkijan uralla. Hän asui perheineen Englannissa, Etelä-Afrikassa ja Saudi-Arabiassa parinkymmenen vuoden ajan. Sitten Lehväslaihoa pyydettiin alakouluun kuvaamataidon opettajaksi. Sen jälkeen taide lähti viemään häntä mukanaan ja tutkijan ura sai jäädä. Vuonna 2014 perhe palasi Suomeen,  ja taiteilija osallistui naivistisiin näyttelyihin. Pian häntä pyydettiin tekemään postikortteja Paletille. Korteissa seikkailevat usein erilaiset eläimet. Vuonna 2019 Lehväslaiho valittiin Vuoden taiteilijaksi. 

Hänen sivuillaan (klik) on iso valikoima kortteja erilaisiin tarkoituksiin, muun muassa joulukortteja. 

Kirjailija-kuvittaja Elsa Beskow - Ruotsin rakastetuin sadunkertoja

Elsa Beskow (1874 - 1953) syntyi Tukholmassa. Lapsia oli viisi: neljä siskosta ja veli. Elsan lempikirja oli Topeliuksen satukirja, jota hän kanniskeli kainalossaan ja luki ääneen.

”Jag var bara sex år då jag hade klart för mig, att jag helst av allt ville lära mig rita, när jag blev stor, och allra helst rita i sagoböcker. Min bror och jag brukade ofta sitta och rita tillsammans. Han ritade vikingafejder och grekiska hjältestrider, medan jag ritade barn och stugor och landskap.”

Isä ajautui konkurssiin, ja perhe joutui muuttamaan syrjemmälle. Isoäiti oli Elsalle tärkeä, ja hän kertoi tytölle satuja. Elsan mukaan hänen lapsuutensa loppui 13-vuotiaana isoäidin kuoltua. Isä kuoli Elsan ollessa 15-vuotias, ja perhe muutti naimattomien tätiensä ja setänsä kotiin asumaan. He olivat esikuvia yhdelle hänen tulevista satukirjoistaan (Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Sinipunainen, 1918).

Beskow opiskeli kuvataiteen opettajaksi. Vuonna 1894 hän alkoi työskennellä lastenlehti Jultomtenille ja ryhtyi tekemään omia satukirjoja. Hän avioitui Natanael Beskowin kanssa 1897, ja he saivat kuusi poikaa. Hän käytti lapsia malleina piirustuksissaan. 

Beskowin ensimmäinen kirjajulkaisu oli Sagan om den lilla lilla gumman (Satu pikku pikku eukosta) vuonna 1897 ja ammatillinen läpimurto Puttes äventyr i blåbärsskogan (1902). Kirjailijan itsensä mielestä Tomtebo barnen (1910) oli hänen parhaita kertomuksiaan.

Beskow oli yksi Ruotsin lastenkirjallisuuden perustajista. Hän kirjoitti ja kuvitti yhteensä noin 40 lastenkirjaa ja kuvitti aapisia ja laulukirjoja. Hänen kuolemansa jälkeen tyyliä pidettiin vanhanaikaisena, mutta suosio palautui, ja hänen teoksistaan on otettu uusintapainoksia. Beskow saavutti myös kansainvälisen arvostuksen, ja hänen kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle. 

Beskowin sadut ovat monille tuttuja lapsuudesta, ja hän on ollut inspiraation lähde monelle muulle taiteilijalle. Beskow sai vuonna 1952 Lars Holgersson -palkinnon elämäntyöstään. Elsa Beskow -palkinto jaetaan vuosittain parhaalle lasten kuvakirjalle tai parhaiten kuvitetulle lastenkirjalle. Ensimmäisen niistä sai Tove Jansson vuonna 1958.

Beskowin kirjojen lämmin huumori, luonnon ja ihmisen läheisyys ja lapsuuden suurenmoinen, onnellinen maailma viehättävät sekä lapsia että aikuisia. Perheen talo ja villiintynyt puutarha toimivat inspiraationa hänen kirjoissaan. Hän yhdisti todellisuutta sadun elementteihin, ja kirjoissa seikkaili lasten kanssa peikkoja, tonttuja ja puhuvia eläimiä. 

Beskowin kuvat koristavat myös joulukortteja, astioita, joulupalloja ja -kalentereita. 

Taidemaalari Rudolf Koivu - satumainen kuvittaja

Rudolf Koivu, al. Koivunen (1890 - 1946) syntyi Pietarissa. Hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin lapsen ollessa 5-vuotias ja äiti verensyöksyyn, kun Rudolf oli 13 vuotta. Poika asui ensin enonsa luona. Vuoden kuluttua nälkiintynyt, ihmisarka Rudolf muutti isoäitinsä hoiviin Tyrväälle, mutta tämäkin menehtyi jo seuraavana vuonna. 

Koivu lähti Helsinkiin juoksupojaksi, tapasi siellä kummitätinsä ja sai uuden kodin hänen lämpimän ja viihtyisän perheensä luona. Lapsirakas Rudolf kertoi perheen lapsille satuja ja piirsi paperinukkeja. Perhe kustansi taiteellisesti lahjakkaan Rudolfin piirustuskouluun, ja hän valmistui vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1910. 

Koivu pääsi kuvittamaan monia lehtiä, eläintarinoita ja legendoja ja sai sitten vakituisen työn Werner Söderströmillä kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa Topeliuksem ja Andersenin satuja. Sopimus Katekismuksen kuvittamisesta mahdollisti matkojen tekemisen Eurooppaan, mistä hän sai vaikutteita tyyliinsä. 

Suomeen palattuaan Koivu joutui taloudellisiin vaikeuksiin boheemin elämäntyylinsä takia. Hän muutti mesenaattimsa August Thitzin luo, ja tämän huolehtiessa taiteilijan taloudellisista asioista Koivulla oli tuotteliain kautensa. Yhteistyö satukirjailija Raul Roineen kanssa oli hedelmällinen, ja vuosittain ilmestyvät satukirjat koottiin Satuja-teokseksi, joka on saanut suuren suosion. Koivu kirjoitti myös omia satuja, jotka on koottu teokseksi Rudolf Koivun satukirja.

Sotien myötä Koivun terveys heikkeni. Viimeisinä vuosinaan hän kuvitti käännöskirjallisuutta, kuten Tuhannen ja yhden yön satuja (1945) ja Grimmin kauneimmat sadut (1946). Hänen varhainen menehtymisensä aivoverenvuotoon 55-vuotiaana koettiin suurena menetyksenä.

Rudolf Koivu oli Suomem kaikkien aikojen merkittävin satukirjojen kuvittaja ja satukirjailija. Hän teki jo opiskeluaikana pilapiirroksia ja oli yksi poliittisen satiirin uranuurtajia. Hän kuvitti uransa aikana satukirjojen ja lehtien lisäksi satusarjakuvia, oppikirjoja ja romaanien kansia. 

Koivu piirsi myös 154 postikorttioriginaalia, lähinnä jouluisista aiheista. Olihan hän jouluaattona syntyneenä joulun lapsi itsekin. 

Rudolf Koivun vankka tekniikka, rikas mielikuvitus sekä herkkä ja tunnelmallinen syvällisyys tekivät hänestä uransa aikana halutun kuvittajan. Hänen satumaiset kuvansa koskettavat katsojan sisäistä lasta. Koivusta tuli koko kansan tuntema ja rakastama taiteilija, jonka kuvasto on muodostunut osaksi kollektiivista alitajuntaamme. (Tässä linkissä on mielenkiintoinen katsaus Koivun kuvaston psykologisiin merkityksiin.) Vuodesta 1949 hänen elämäntyönsä kunniaksi on jaettu Rudolf Koivu -palkinto ansioituneelle lasten- ja nuortenkirjan kuvittajalle.