Sokerihuurrettua joulua

Tämän vuoden yksi joulutrendi on hedelmäkoristeet, erityisesti huurteisen näköisinä. Minulla ei ole hedelmäkoristeita, mutta joulupalloja sen sijaan löytyy. 

Olin aiemmin jo heittää roskiin muutamia vanhoja harmaita, hieman rusehtavanpunaisia sekä kangaspäällysteisia oranssinpunaisia palloja. Päätinkin kuitenkin kokeilla maalata ne akryyliväreillä mieluisamman sävyisiksi. 

Kun viimeinen värikerros oli pinnassa, muistin tuon huurretrendin ja pomppasin keittiöön varistelemaan sokeriastiasta sokerihuurretta pallojen pintaan kuivumaan. Jokin fiksatiivi pintaan pitäisi vielä suihkautella.

Nyt minullakin on sitten huurrekoristeita. Vihreistä tulee vähän mieleen Vihreät kuulat. Huurtaminen olisi varmasti onnistunut myös suolalla. Nyt vanhat pallot saivat uuden elämän eikä koristeita päätynyt roskiin. 

Kakkivia puunrunkoja ja pelottavia kissoja – Tällaiset hahmot vierailevat maailmalla jouluna

Meillä Suomessa odotetaan kilttiä, punaista joulupukkia, mutta kaikissa kulttuureissa joulun airut ei ole lempeä vanhus. Monissa maissa joulun hahmot kumpuavat esikristillisestä ajasta, jolloin talven pimeydessä peloteltiin lapsia pysymään kiltteinä. Onhan meilläkin joulupukin rinnalla osissa Suomea pelottavampi Nuuttipukki. Millaisia hahmoja sitten löytyy perinteisen joulukuvaston ulkopuolelta muista Euroopan maista?

Islannin jouluun liittyy hyytävä Joulukissa, Jólakötturinn. Joulukissa on jättimäinen, verenhimoinen kissa, joka vaanii vuorilla jouluyönä ja etsii lapsia, jotka eivät ole saaneet uusia vaatteita ennen jouluaattoa. Tarun mukaan kissa syö suihinsa ne, joilla on päällään vanhat rääsyt. Tarina syntyi 1800-luvulla käytännön syistä: sillä motivoitiin lampaanvillan parissa työskenteleviä ihmisiä - aikuisia ja lapsia - saamaan syksyn karstaamis-, kehräämis- ja kutomistyöt valmiiksi ennen joulua.

Joulukissan omistaa Islannin tuhma perhe eli peikkoäiti Gryla ja isä Leppalúði, joilla on 13 erikoista poikaa, Jólasveinar. Grýla on pelottava peikko, jolla on kyky havaita lasten huono käyttäytyminen. Se voi viedä lapsia luolaansa ja tehdä heistä pataruokaa. Leppalúði tunnetaan laiskana aviomiehenä, joka ei tee juuri muuta kuin ärsyttää Grýlaa ja nauttii hänen ruoastaan. 

 

Joulupojat laskeutuvat vuorilta yksitellen joulua edeltävinä 13 yönä. Lapset asettavat yhden kenkänsä huoneidensa ikkunalaudalle. Niille lapsille, jotka käyttäytyivät hyvin sinä päivänä, joulupojat jättävät karkkia tai pienen herkun, mutta huonosti käyttäytyviä voi odottaa peruna. Jokaisella pojalla on oma häiriöelementtinsä: ikkunoista kurkistelu, kauhan nuoleminen, ruuan nuuhkiminen, makkaran pihistäminen, kattiloiden raaputus, rotkossa säikyttely, skyrin rohmuamienn, kynttilöiden ruinaaminen, savustetun lampaan vohkiminen, oven paiskominen, kulhon varastaminen ja lampaiden säikyttely. Pojilla pelottelua käytettiin kasvatuksessa niin rankasti, että vuonna 1746 maassa säädettiin laki, joka kielsi pelottelemisen näillä hahmoilla.

Espanjasta voi löytää Katalonian kakkivan puunrungon, Tió de Nadal (Caga Tió). Se on puunrunko, jolle on maalattu hymynaama sekä laitettu puujalat ja punainen lakki. Perheet ottavat rungon kotiinsa joulukuun alussa, ja lapset "ruokkivat" sitä ja peittelevät sen iltaisin huovalla. Jouluaattona tai -päivänä lapset hakkaavat runkoa kepeillä ja laulavat perinteistä laulua, jotta runko kakkisi heille makeisia ja pähkinöitä huovan alle. Hahmo symboloi maaseudun vanhaa perinnettä, jossa luonto tarjoaa antimiaan ja polttopuuta talven keskellä.

 

Itävallassa, Etelä-Saksassa ja Alppien alueille voi törmätä Krampukseen, Joulupukin synkkään varjoon. Krampus on puoliksi pukki ja puoliksi demoni, ja sillä on sarvet, pitkä kieli ja ketjuja kädessään. Krampus on liikkeellä joulukuun viidennen päivän iltana (Krampusnacht). Siinä missä Pyhä Nikolaus palkitsee kiltit, Krampus rankaisee tuhmia lapsia vitsalla tai sulkee heidät säkkiinsä. Hahmo on peräisin kristinuskoa edeltävältä ajalta ja symboloi talven pimeitä voimia, jotka kirkko myöhemmin kytki osaksi Nikolaus-perinteitä.

 

Italiassa saattaa nähdä luudalla lentävän, rujon mutta hyväsydämisen noita-akan La Befanan. Loppiaisen aattona se laskeutuu savupiipusta ja jättää kilteille lapsille sukkiin karkkia tai lahjoja mutta tuhmille hiiltä. Siisteyttä rakastavana se lakaisee vielä lattian mennessään. Legendan mukaan kolme tietäjää pyysi tietä kysyttyään Befanaa mukaan matkalle, mutta tällä oli kiire siivota. Myöhemmin akka katui ja lähti itse etsimään Jeesus-lasta. Hän jakaa yhä lahjoja kaikille lapsille, koska näkee heissä jokaisessa Jeesuksen.

Baskimaan hahmo on vuorilla asuva, hieman rähjäinen, viiniä ja hyvää ruokaa rakastava hiilenpolttaja, Olentzero. Se laskeutuu vuorilta jouluyönä kaupunkeihin tuomaan lahjoja lapsille. Jos lapset ovat olleet tuhmia, he saavat lahjaksi hiiliä. Hahmo on esikristillinen symboli talvipäivänseisaukselle ja vanhan vuoden päättymiselle. Nykyään Olentzeron rinnalla nähdään usein naishahmo nimeltä Mari Domingi, joka auttaa häntä lahjojen jakamisessa.

Ukrainan onnentuoja on jouluhämähäkki, joka kutoo seittejä joulukuuseen. Kansantarun mukaan köyhällä leskellä ei ollut varaa koristella kuusta. Jouluyönä hämähäkit kutoivat kuusen täyteen seittejä, jotka auringon noustessa muuttuivat kullaksi ja hopeaksi. Tämän vuoksi Ukrainassa kuuseen ripustetaan yhä hämähäkin ja seitin muotoisia koristeita tuomaan onnea ja vaurautta tulevalle vuodelle. 

 

Pimeää talvikautta on käsitelty maailmalla siis huumorilla, pelolla ja toivolla. Oliko joku hahmo näistä sinulle entuudestaan tuttu? Kenet ottaisit mieluiten omaan kotiisi vierailulle?

Mun joulukalenterit

Tänä vuonna päätin olla villitsemättä herkkuaddiktiotani ja jätin karkkikalenterit kauppaan. 

Sen sijaan hankin hiihtolomareissulla Suomalaisesta kirjakaupasta Joulukronikka-kirjan. Kirjan kannesta avattavista luukuista näkee, miltä sivulta tarinaa jatketaan. Jouluseikkailua luetaan sitten eteenpäin muutaman sivun verran ja ihaillaan kauniita kuvia. Sivuja kirjassa on yhteensä 96. 

Katselin myös erilaisia palapelejä. Aikuisten 1000 palan palapelit ovat minulle liian vaikeita, mutta sitten hyllystä osui silmään Muumien palapelikalenteri. Päivää kohden paloja tulee 42 kappaletta, joten enköhän selviä siitä. Yhteensä paloja on valmiissa kuvassa 1008. Saa nähdä, jääkö tämä mieheni tehtäväväksi. Hän kun on (masentavan) hyvä tekemään palapelejä. 😄 

Kirjan lukeminen joka tapauksessa sujuu kiireisempinäkin päivinä. Näissä kalentereissa on myös se hyvä puoli, että ne voi käyttää uudelleen seuraavina vuosina.