keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Mikä Jouluradio-kanava on suosikkisi?

Monet ovat Jouluradion jo viritelleet kuuluviin, ja meilläkin sitä on kuunneltu koelähetysten alusta asti. Tämänvuotinen suosikkikanavani on ollut Indie: mielenkiintoisia, tuoreita ja välillä hieman vinksahtaneitakin joulubiisejä. Varsinkin hyvissä ajoin ennen juhlakautta on mukava kuunnella erikoisempia, epäperinteisiä kappaleita.

Välillä on kiva taas vaihtaa svengaavalle Happy holidays -kanavalle, joka saa hyvälle joulumielelle. Tämän ja RnB-kanavan erottaminen viimevuotisesta Xmas-kanavasta on mielestäni ollut hyvä muutos. Sitten kun Hhs alkaa tuntua liian kepeältä, voi vaihtaa kotoisiin ja perinteisiin Klassiseen jouluun ja Kauneimpiin joululauluihin. Mukavan miksauksen taas saa valitsemalla peruskanavan. 

Arvasin muuten vihjevideosta Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin tämänvuotisen Hoosiannan versioijiksi. Jännittävää kuulla, mitä Tuure & co ovat saaneet aikaan. Siihenhän on enää kolme päivää aikaa.

Edit: Kommentissa vihjattiin Jul-kanavasta, ja kylläpä onkin raikkaita ja tunnelmallisia joulukappaleita. Suosittelen minäkin!




lauantai 25. marraskuuta 2017

Koristelua

Tänään on ollut hulinapäivä. Nuorimmalla oli tanssiharkat, keskimmäisellä Tiernapoikaesitys, aikuiset kävivät tuttavilla vierailulla ja koirulilla kävi iltapäivällä sisko ja emo kylässä. Näkivät ensi kertaa sitten luovutuksen kesäkuussa. Meidän shih tzu oli innoissaan vieraista. Huomenna on parit joulumyyjäiset, joissa tulee perinteisesti käytyä.

Jo viime viikonloppuna laitoimme valkoisen kuusen ja vähän koristeita kotiin. Piparkakkutalo on ihan marketista ostettu. 











perjantai 17. marraskuuta 2017

Laatulakua - LIQ

"LIQin taustalla on salaperäinen joukko suomalaisia lakritsinystäviä, jotka haluavat yhdistää parhaat raaka-aineet, käsityön ja huolella rakennetun makumaailman ripaukseen suomalaista pimeyttä."

Keittiömestari Tomi Björck on suunnitellut tämän suomalaisen premium-lakritsin makumaailman tinkimättömyydellä ja persoonallisuudella, eikä makuvaihtoehtoja jää puuttumaan. Vai mitä sanot näistä!

LIQ haluaa tehdä maailman parasta lakritsia vastuullisuudesta ja laadukkuudesta tinkimättä.

LIQin tuotteita myyvät valkoidut jälleenmyyjät, ja itse tilasin kolmea makua Hyvän Tuulen Puodista. LIQ Duskia jo maistoin, tai no, söin koko pussin, mutta näitä ei vaan voi vastustaa ja kyllä siitä muutkin perheenjäsenet maistoivat. Pussikoko on onneksi hillitty 150 grammaa, joten ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. 

Olivathan nämä...NIIN...HYVIÄ! Makuna Duskissa on salty caramel eli suolainen karamelli, ja kombinaatio oli suussasulava. Laatu todellakin maistuu. Muut kaksi makua ovat Dawn eli vadelma ja rosmariini sekä Sunset eli sitruuna ja vanilja. Nämä yritän säästää joululomaksi. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Ekat piparit

Tämän vuoden ensimmäiset pipparkakkuset tehty. Uudet muotit ovat kruunun, linnantornin ja tontun muotoiset. Lisäksi vanhat tutut musiikkiaiheet, ajoneuvot, Nalle Puh, Nasu ja pikkusydämet. Hyvältä maistuvat jokamuotoiset!



keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Joulukirjoja, osa 3: tietoa joulusta

Joulun kuvia - kohti joulun tunnelmaa (2007) on Natalia Brotheruksen kirjoittama, ja kuvat ovat Nina Doddin. Tämä on tietomäärältään kevyin näistä neljästä. Helppolukuisessa kirjassa on tunnelmapaloja jouluun liittyvistä asioista. Kirjassa on rauhallinen, hieman kaupunkilaisen boheemi tunnelma sekä teksteissä että kuvissa. Opin muun muassa, että "ristiretkiläiset toivat hunajalla makeutetut mesileivät (piparkakkujen esiasteet) Eurooppaan lähes tuhat vuotta sitten", "tonttu-sana tulee sanasta tontti" ja "vikkelästi liikkuvat punalakkiset tontut eivät jätä edes varjoa, koska ne ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta".

Hopeapeilin joulu (2016) on bloggaaja-toimittaja-tietokirjailija Elina Teerijoen ja kulttuurialan sekatyöläisen Niina Tanskasen tekemä. Pienessä, pehmeäkantisessa kirjassa on todella paljon yksityiskohtaista lähihistorian tietoa niin joulun odotuksesta, koristeista, lahjoista kuin jouluruuista ja -juomistakin. Kirjan pääpaino on 50 - 70-lukujen joulun kuvaamisessa. Kirjassa onkin paljon lainauksia sen aikakauden "modernin naisen aikakauslehdestä" Hopeapeilistä, josta kirjoittajan blogikin on saanut nimensä. Kuvat ovat ihanan nostalgisia tällaiselle 70-luvulla syntyneelle, jonka kotona oli paljon 50-luvun esineistöä. Kirjasta löytyy lapsuuden koristeiden, kankaiden ja ruokien kuvia, retrolahjavihjeitä sekä joulumuistoja. Lopussa on vielä vintage-koriste- ja -käsityöohjeita. Tämä on todella herkullinen nostalgiapakkaus. 

Hyvää joulua - tietoa ja tarinoita joulun tunnusmerkeistä (2016) on Tarja Tuulikki Laaksosen kirjoittama. Tämä kirja on todella kattava kokonaisuus kaikesta mahdollisesta jouluun liittyvästä - adventista ja tiernapojista joulurauhan julistukseen ja joulupöytään. Perinteet ja tunnusmerkit on kuvattu tarkasti. Vaikka tietoa on paljon, teksti on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja kuvitus niin kuin koko kirjakin on kaunis. Tästä kirjasta selviää, mitä ovat kusipoika, paistinkakku, pohjalainen jouluristi ja lökäri. Tiedätkö muuten, miten Hiljaa, hiljaa -laulun neljäs säkeistö menee, mistä mantelin piilottaminen on saanut alkunsa ja miksi talon väki nukkui jouluyönä lattialla oljilla? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää Laaksosen upeasta kirjasta. 

Sitä joulua en unohda (2016) on raikkaan kaunis, Pirjo Suvilehdon ja Sari Kanalan tekemä joulukirja. Tässäkin kirjassa on tietoa jouluperinteistä lomittuneena kaunokirjallisuuden joulun ajan kuvauksiin, ja kirja muodostaakin 24-lukuisen kirjallisuusjoulukalenterin. Kirjallisuuskatkelmia on satoja niin loruista ja runoista kuin novelleista ja romaaneistakin. Otteita on kymmeniltä kirjailijoilta Astrid Lindgrenistä ja Eino Leinosta Henning Mankelliin ja Sophie Kinsellaan. Kuvat lukujen väleissä ovat hurmaavia. Tämä kirja on kaikin puolin tyylikäs ja miellyttävä, välillä liikuttavakin.

tiistai 7. marraskuuta 2017

lauantai 4. marraskuuta 2017

Täydellisyyttä hipova elokuva: Kaivonkatsoja - The Water Diviner (2014)

Nyt tuli katsottua elokuva, joka ei voi jättää ketään kylmäksi. Vaikuttava, vakuuttava, koskettava, eeppinen! Jos olet kyllästynyt elokuviin, joiden juoni on ennalta arvattava, henkilöhahmot ohuet ja tapahtumat arkiset, katso Kaivonkatsoja tai anna vaikka isänpäivälahjaksi.

Kyseessä on toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva tarina isästä, joka lähtee Australian takamailta etsimään kolmea poikaansa. Tämän enempää ei juonesta kannata kertoa eikä elokuvan takakanttakaan lukea. Sen sijaan kannattaa ottaa rauhallinen hämärä iltapäivä, laittaa elokuva pyörimään ja upota tarinaan. Pitkästä aikaa jäi elokuvan lopussa vielä sydän myllerryksessä hiljaa kuuntelemaan lopputekstimusiikit. 


torstai 2. marraskuuta 2017

Ranskalainen sarja (2014) - vaikuttavaa draamaa

"--jos haluaa nähdä ihmisluonnon, täytyy aloittaa sota", sanotaan osuvasti Areenassa nähtävissä olevassa romanttisessa draamaelokuvassa Ranskalainen sarja (2014). Se perustuu ukrainalaisen, Auswitchissä menehtyneen Irène Némikovskyn tarinaan, jonka tytär löysi ja julkaisi 2004. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Ranskan miehitykseen, mutta enemmän kuin sodasta se kertoo kotiin jääneistä, ihmissuhteista ja kielletystä rakkaudesta.

Nuori nainen on mennyt isänsä painostuksesta naimisiin rintamalla olevan miehen kanssa, ja vaimo on jäänyt asumaan arrogantin anoppinsa kanssa, joka yrittää valmentaa miniää huolehtimaan suvun omaisuudesta. Michelle Williamsin esittämä miniä olisi huomattavasti Kristin Scott Thomasin esittämää anoppiaan empaattisempi niin suvun mailla vuokralla asuvia kyläläisiä kuin pommituksia pakenevia pariisilaisia kohtaan. Nuoren naisen elämän saa peruuttamattomasti uomiltaan saksalaisen rykmentin majoittuminen alueelle. 

Saul Dibbin hieno ohjus tuo huippunäyttelijät esiin parhaimmillaan, joten suosittelen alkaneeseen marraskuuhun jouluelokuvien katsomisen lomaan tätä laatudraamaa.


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Joulumaisema

Olenkin jo maininnut, että en ole kummoinen askartelija. Hienomotoriikkaa ei ole nimeksikään, mutta joskus harvoin löydän itseni jotain yksinkertaista värkkäämässä. Tai no joillekuille yksinkertaista. Tämä maisema tuli valmiiksi kahdella yrityksellä. Ensimmäisellä kerralla en ollut tajunnut pestä lasikupua, joten  se oli pölyinen ja täynnä sormenjälkiä. Myöskin teipatut valot näkyivät liikaa. Ei kun uutta yritystä puhtaalla kuvulla ja parilla pienellä teipinpalalla, ja valmista tuli. 

Yrittänyttä ei laiteta (mikä muuten tarkoittaa moitita).