Etukäteisjoululahja itselleni

Olen vuosia ihastellut Klaus Haapaniemi & Co:n tyynyliinaa Running Fox. Yhden isomman tonttujuttuihin liittyvän tilauksen yhteydessä tuli mahdollisuus hankkia Finnish Design Shopista tämä arvokas pellava-puuvillainen tyynyliina käytännöllisesti katsoen kaupan päälle (tilauksen tuli ylittää tietty euromäärä). Sain nyt siis tällaisen ennakkojoululahjan itselleni

Vaikka koko oli vähän erikoinen, sisälle mahtui perustyyny. Kuulin vasta pari vuotta sitten life hackin, että koristetyynyliinan sisään kannattaa laittaa isompi sisätyyny, jotta tyynystä tulee ihanan muhkea.

Erityisesti näinä aikoina on mukava kannattaa suomalaista tuotantoa ja designia, mitä tuo tonttujuttukin oli. Tilasin samalla kivan ”joulukalenterin”, mutta esittelen sen lähempänä adventtiaikaa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! 

Klaus Haapaniemi ja Mia Wallenius lanseerasivat Klaus Haapaniemen nimeä kantavan muoti- ja tekstiilimalliston marraskuussa 2010. Malliston keskiössä ovat puhtaista ja ylellisistä materiaaleista valmistetut aikaa kestävät tekstiilituotteet, joissa perinteiset valmistusmenetelmät yhdistyvät saumattomasti moderneihin printteihin ja sofistikoituneeseen värimaailmaan. (Finnish Design Shop)

Herkullinen joulukalenteri

Hankin syyslomalla Lidlistä suklaajoulukalenterin, jollaista en ole ennen kokeillutkaan. Favorina-suklaajoulukalenteri on tänä vuonna tyylikkään musta. 

Suklaata kalenterissa on noin 250 grammaa. Hienoa on se, että ”kaikkia Favorina-suklaita voi nauttia hyvällä omallatunnolla, sillä niiden valmistuksessa on käytetty Reilun kaupan kaakaota”.

Hämärän hyssyä ja lomaa

Kyllä alkaakin olla pimeää. Ihanaa pimeää. Ja pimeään valo, liekki, toinen ja kolmas. Rakastan tätä aikaa. Viininpunaista, vihreää. Puistelua, pyyhkimistä, imurointia. Ja sitten talvimattoa, verhoa, kynttilöitä, valoja. Jo vähän. Kyllä nyt jo saa. Alkoihan syysloma. Ja on pimeää. Ihanaa pimeää!

Silkkii...

Meillä ei syystä tai toisesta pysy ruukkukasvit ja -kukat hengissä. En tiedä, onko kyseessä talon henki vai liian hailakka viherpeukalo, mutta kaikki kasvit kuolevat lähes saman tien. Kun olin aikani (huonoa omaatuntoa potien) heittänyt kasveja roskiin, päätin, että meille ostetaan vain leikkokukkia ja silkkikukkia. 

Ainoa vihreä, joka meillä ihme kyllä on pysynyt hengissä, on pari vuotta sitten kukkakaupasta hankittu kasviterraario. Silloin tällöin ripsin korkin alle sormilla vettä. Muuta hoitoa se ei ole saanut. Välillä kasviin tulee ruskeita osia, mutta sinne ne varisevat, ja uutta kasvaa taas. Kuvaaminen ei nyt näin hämärällä onnistunut. Kuva samanlaisesta terraariosta löytyi sokos.fi-sivuilta, jossa oli myös ohjeet tällaisen tekemiseen (klik). Tässä jollekin kasvi-ihmiselle joululahjaidea. Ainakin meillä terraario on herättänyt vieraissa ihastusta. 

Silkkikukkia on olohuoneessa muutamassa maljakossa. Keittiössä on myös silkkilaventeli. Näistä kun välillä pöyhii pölyt pois, niin riittää huolloksi. 

Jouluruususta meillä pystyy nauttimaan vain silkkisenä. Oikea jouluruusu ei pysy hengissä, ja joulutähtikin pudottaa lehtensä melkein heti. Myös amarylliksia meillä on silkkisenä, vaikka niitä ja hyasintteja pitää olla jouluna aitoinakin. Sipulikukat pääsääntöisesti menestyvät jopa meillä. Vähän joulun pilkahdusta löytyi viikonloppuna Rustasta: havuoksa kävyillä, marjoilla ja valoilla. 

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Tässä linkki kauniiseen lauluun Aleksis Kiven runosta Jouluilta, 1866. 

Klikkaa videon tekstiosassa kohtaa ...lisää, niin näet runon sanat.

Joulun 2022 trendit

Ihan mielenkiinnosta tutustun suuren maailman vuosittain vaihtuviin joulutrendeihin, vaikka omat koristelut toistuvatkin nykyään lähes samoina.

Etsy esittelee myyntinsä perusteella seuraavat trendit jouluksi 2022:

Iloinen ja värikäs: Leikkisään ja piristävään koristeluun kuuluvat eloisat värit, disco-pallot ja värikkäät kranssit, joilla levitetään iloa ympäristöön.

Lumoava metsä: Luonnosta inspiroituneena poimitaan tänäkin vuonna koristeluun smaragdinvihreää ja yönsinistä. Koristelussa näkyy täyteläinen sametti, tekotaljat ja vihreät silkkiäisperhoskoristeet (luna moth).

After ski: Alppi-rinteiden fiilistä  jouluun tuodaan lasketteluun liittyvinä koristeina, kudottuina pipoina, muhkeina neuleina ja retro-laskettelutakkeina.

Helmiäisenhohtoinen: Helmiä käytetään niin vaatteissa ja laukuissa kuin koruinakin. Lisäksi helmiäisenhohto näkyy kodin tarvikkeissa ja eteerisissä koristeissa.

Keittiö-kitsch: Suosioon ovat nousseet retro-koristeet, retro-kulhot (pyrex), vanhan ajan keksipurkit ja hauskasti kuvioidut mukit. Keittiöön tuodaan siis tänä jouluna persoonallista, kotoisaa ”kitsi”-meininkiä. 

Henkiset rituaalit: Viime aikojen levottomuudet ovat herättäneet kiinnostuksen parantaviin rituaaleihin ja itsetutkiskeluun. Kodissa trendi voi näkyä jouluna esimerkiksi tuoksukynttilöinä. 

                                                          (kuva kotona tehtävästä teerituaalista, klik)

Näistä trendeistä meiltä löytyy disco-pallonmuotoisia hopeisia joulupalloja ja vihreät samettityynyt ja joitakin varmaan jo retroksi luokiteltavia joulumukeja. Kaapistani löytyy myös sekä après ski -tyylinen neule että jouluneule, jossa on helmiä. Jokunen tuoksukynttiläkin taitaa vielä löytyä, vaikka niistä vanhemmiten tuleekin vähän huono olo. 

Parantavista rituaaleista en oikein osaa sanoa. Joka-aamuinen rituaali niin jouluna kuin muulloinkin on keittää kahvikoneella kahvia. Tosin se vaatii lähinnä napinpaineluja. Vastajauhetuista pavuista tehty kahvi kyllä rauhoittaa ja tuottaa nautintoa. Jos olisin teen ystävä, olisi ihana kokea japanilainen teeseremonia (klik). Näitä järjestetään käsittääkseni ainakin Helsingissä (Suomen linnassa), Tampereella ja Oulussa. 

Tässäpä pari joululahjaideaa: laadukas kahvikone, tarvikkeet kotona toteutettavaan teerituaaliin tai lahjakortti japanilaiseen teeseremoniaan.  

Sattuuko teiltä löytymään tämän joulun trendijuttuja? Entä oletko osallistunut teeseremoniaan? 

   

Erilaisia joulupukkeja

Mielikuva joulupukista vaihtelee eri kansoilla ja eri ihmisilläkin. Joulupukin esikuvahan on hyväntekijä, Myran piispa Pyhä Nikolaus (270 - 340), joka eli nykyisen Turkin alueella. Merenkulkijoiden suojelijana hänen muistonsa säilyi Hollannissa, josta perinne kulkeutui siirtolaisten mukana Amerikkaan. Siellä Sinterklaasista tuli nykyinen Santa Claus.

Alkukirkon aikaan sininen väri kuvasi toivoa, ja pukki pukeutuikin menneinä aikoina tummansinisiin vaatteisiin. Idässä joulupukin vastine Pakkasukko pukeutuu edelleenkin sinisiin. Entisinä aikoina Suomessa joulupukki pukeutui harmaaseen, ja onpa meillä nuuttipukkikin, joka pukeutui nurin käännettyyn palttooseen, pukin sarviin ja pelottavaan tuohinaamariin ja kierteli Nuutin päivänä taloissa keräämässä joululta jääneet herkut. 

Saksalaispiirtäjä vaihtoi 1800-luvulla joulupukille piispan hiipan tilalle piippalakin. 1800-luvun lopulla Amerikassa pukki alkoi pukeutua punaiseen pukuun, jossa on valkoiset turkisreunat, ja tämän väriyhdistelmän myötä pukki päätyi 1931 Coca Colan mainoskampanjan mannekiiniksi. Mainoksen piirtäjä Haddon Sundblom oli muuten ahvenanmaalaista syntyperää. 

Vaikutteita pukin kiireiseen aattoyöhön on haettu myös pakanallisesta tarustosta. Joka vuosi skandinaaviset aasat matkasivat pimeän yön halki metsästämään pukkien vetämillä jylisevillä vaunuilla. Aattoyönä ulos uskaltautuneiden piti olla varuillaan, ettei tempautunut metsästysseurueen mukaan ja kadonnut iäksi. Kun Thor heilautti vasaraansa, taivaalla jyrisi ukkonen, ja nykyäänkin pukin kahden poron nimet ovat Ukkonen ja Salama. 1930-luvulla natsihallinto halusi häivyttää merkit juhlan päähenkilöstä ja yritti korvata Pyhän Nikolauksen maailmankuvaansa paremmin sopivalla mytologisella Odinilla. 

Joulupukilla on siis ollut monia vaiheita. Edelleen hän kuitenkin jakelee lahjoja kilteille lapsille ja aikuisille. Pukin elämästä aaton ulkopuolella ei paljon tiedetä. Ikävuosia hänellä tuntuu kuitenkin olevan paljon, sillä ei hän kysyttäessäkään ikäänsä kovin tarkkaan muista. Salaperäinen ja vähän jännittäväkin hahmo kaikki tyynni!

Lapsuudesta muistan, että pukilla oli nurin käännetty takki ja nahkasaappaat. Eräänä vuonna, ehkä noin viisivuotiaana, huomasin, että pukilla oli isoveljen ranneketju. Miten lie oli pukki saanut sen veljeltä lainaksi. Sittemmin näin myös komerossa hyvin paljon pukin partanaamaa muistuttavan naamarin. Kumma juttu! 

Tähän saakka joulupukki on joka vuosi ilmestynyt eteiseen kopistelemaan. Saa nähdä, löytääkö hän tiensä kotiovelle taas tänä vuonna. 

(Tiedot pukin vaiheista historianet.fi)