maanantai 30. marraskuuta 2015

Aamulla se alkaa

Ensimmäisenä jouluna oli tungosta ja ruuhkaa. Ihmisillä oli kiire toimittaa tärkeitä asioitaan. Tilaa ei ollut väsyneille, matkan uuvuttamille. Apua ei riittänyt hämmentyneille, kaukaa tulleille. 

Olenko minäkin tänä vuonna eksynyt paljoon ja liikaan? Olenko hukannut hyvän tahtoni pakkoon ja täytymiseen? Olenko liian kiireinen ja kireä? Tunnenko tänä vuonna joulun hengen? Olenko jättänyt joululle sijaa sydämessä? 

Tänään vielä mietin huoliani, tuskailen kiireitäni, jahkailen jaksanko. Mutta aamulla se alkaa - joulun odotus. 

Avaamme luukkuja joulun tulla. Päästämme joulun enkelit sisään. Odotamme sitä, minkä tiedämme tulevan.



(Joulukalenterin kuva: Martta Wendelin)

lauantai 28. marraskuuta 2015

Salomaan joulu


Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta.
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!

(Arvily)


(Rudolf Koivu)

perjantai 27. marraskuuta 2015

Lapsen ikkunat


Ikkunaan voi hengittää ja siihen piirtää ikkunan
ja sille joka ruutuun vielä ikkunan,
voi piirtää paljon, kunnes tulee sormenpäiden pisteet,
          niin kuin silmät,
minä katselen vuoroon kaikista niistä ikkunoista
ja katson lumipyryyn joka ikkunalla, 
          voi miten kiire on,
ja taas on kirkasta, ja tilhiparvi hyppää pihlajaan,
kukaan ei tiedä, kuinka monta.

Lumi on täynnä kaikkea, mitä ei näy,
kuusessa lumen takana on oravan lapsi,
aivan pieni, sen häntä on äidin sormen mittainen,
mäen alla nenä suorana nukkuvat siilit, murisevat
vähän,
ja kaikkien puiden takana, kaukana paksussa
                                                                        lumessa
täytyy olla karhu,
se kuorsaa mesi kuonon päässä, lumi tärisee;
mutta kukkien pesät, kukkien pesät
ovat parhaassa piilossa.

Hiiren vaaleanpunaiset varpaat palelevat,
minä vien hiirille juustonmuruja kaikkiin nurkkiin,
kuuntelen hipsutusta, kun hiiret syövät.
Talvella täytyy syödä.
Varpuset puistelevat kauranjyviä, tii tii ti
ja pelästyvät pois, kun lumi tulee siniseksi
ja unohtuu, ei näy,
tuhat valoa näkyy,
ikkunat tulevat suuriksi,
varpuset kodeistansa kurkkivat tähtiä,
lumessa välkähtelee siellä täällä.

(Maila Pylkkönen, 1962)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulu hiipii tupaan


Hiljaa joulu hiipii tupaan:
joulun ihmesatu.

Tontun tossut sipsuttavat,
pukin saappaat kopsuttavat.

Kuusessa on vielä vähän
suuren metsän kohinaa.

Ilmassa on enkeleitten
siiven havinaa,
pasuunoitten pauhinaa.

Taivas täällä, taivas siellä -
kummassakin joulun valot
vaiti välkkyvät.

Avaruuden suuret kellot,
joulun omat juhlakellot
helisevät, helkkyvät.

Joulun kukka, rauhan kukka
sinisenä aukeaa.

Maasta ylös kohoaa
liekki kultainen:
lämpö ihmissydämen.
Lasten kirkas laulu helää.

Joulun satu jälleen elää:
satu suurten, pienien,
satu yhteinen.

(Kaisa Kantola)

maanantai 23. marraskuuta 2015

The Starlight Blogger Award eli vastauksia kiperiin kysymyksiin

Sain Millalta valloittavasta Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita -blogista haasteen / tunnustuksen, jossa tulee vastata kolmeen kysymykseen. Kysymyksiä, tai siis vastauksia, piti tovi miettiä.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että kaikki kolme poikaani ovat omia persoonallisuuksiaan ja että heillä kaikilla tuntuu olevan terve itsetunto. Nuoremmat pojat ovat jo reippaita koululaisia, jotka haluavat tehdä yhä enemmän asioita itse. Esikoinen taas onnistui ylioppilaskirjoituksissa hyvin, ja jatkoa seuraa parin kuukauden päästä.

Näinä aikoina saa olla kiitollinen myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on työtä. Arjessa apureina toimivat myös isovanhemmat, jotka kuskaavat tarvittaessa lapsia ja tuovat toisinaan meille herkullisia ruokasatseja. Olen kiitollinen myös vanhasta, kauniista talostamme, jolla on hyvä luonne. Tämä tuntuu Kodilta.

Itsestään selvästi läheisten ja oma terveys on kiitollisuuslistan kärjessä. Luin vasta Audrey Mageen romaanin Sopimus, ja sen lukemisen jälkeen vahvistui myös kiitollisuus siitä, että elämme maassa, jossa on rauha.

Pienemmistä asioista olen kiitollinen vasta sataneesta lumesta, jouluisista tunnelmista, kahvikoneemme ihanasta espressosta (joka aamu vaikka kone on ollut meillä jo vuosia) sekä iloisista kohtaamisista niin kasvotusten kuin täällä eetterissä.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Valintoja on vaikea toivoa tehneensä toisin, koska pienikin muutos menneessä olisi ehkä johtanut erilaiseen lopputulemaan monessakin asiassa. Jokainen tekee valistuneimman arvauksen ratkaisuissaan senhetkisten olosuhteiden vallitessa, joten jälkikäteen jossittelu on turhaa.

Asia, jonka tahtoisin nykyisyydessä muuttaa, jos pystyisin, on yöuneni. Valvomista on nyt kestänyt kymmenisen vuotta, ja tuntuu, että nukunkohan koskaan enää yötä läpeensä. Kaikki konstit on kokeiltu, mutta ei auta.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on virran viedessä pysyä pinnalla ja ainakin ajoittain nauttia matkasta, mielellään hyvässä seurassa.

Juuri kuopus esitteli keksimiään riffejä kitaralla, keskimmäinen iloitsi sählymokeksi pääsystä koulun turnaukseen, esikoinen toi pari päivää sitten ensimmäistä kertaa tytön meille kahville ja mies teki herkullista tuorejuusto-oliivilohta ja salaattia, niin onhan ne aika ihania. Ja se, siis rakkaus....

Haastan mukaan seuraavat kuusi blogia:

Lumihiutaleita portailla

Sinistä jouluksi

Joulun odotusta ja tunnelmointia

Joulun taika

Jouluisia hetkiä

Joulu Mimmin luona


Lopuksi vielä hieman haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pituus, leveys, korkeus


Joulun moniulotteinen tila.
Kolme kerta kolme, neljä kertaa neljä:
pituus, leveys, korkeus. Ja aika.
Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.
Paikka, aika, liike. Ja sointi.
Muistot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen,
tyhjä avartuva tila
jonkin tulla, 
jos joku

(Lassi Nummi)


(Kuva: johnjohnston.info)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lunta, lunta

Lumi antaa odottaa itseään, vaikka pohjoisemmassa sitä jo on. Tänään taivas varisteli jo hieman lumimaistiaisia, mutta rännäksihän se valkeus hetikohta vaihtui. (Edit: Aamulla kun heräsin, oli meilläkin kaunis, valkea lumi maassa!) Tässä pari lumenodotusrunoa suurenmoiselta Bo Carpelanilta:

Taas

Nythän on joulu taas
ja nythän on valo taas
ja nythän on joulukuusikin
taasen täällä.

Kaupunki on hilpeä taas
eikä taaskaan ole lunta
yhtään kuralätäköiden päällä.

Koska on valo taas
ja koska on räntää maass'
ja tanssitaan polskaa kevätsäällä?

(Bo Carpelan, 1990)


Kun olin pieni

Kun olin pieni
lauloin joulukuusen takana.

Kun olin pieni
pidin jotakuta suurta kädestä.

Kun olin pieni
näin maassa kaikki pikku ötökät.

Ja nenässäni tunsin pyryntuoksun:
nyt on lunta ilmassa!

(Bo Carpelan, 1990)


J niin kuin joulua kohti...

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vain pimeässä näkyvät tähdet


Hyvää Joulua, hyvät ihmiset,
           Hyvää Joulua.

Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
Tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea -
se jatkuu
jotain säilyy
          pysyy
          säteilee
ensi jouluun
           joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammmuva kynttilä
               kuihtuva kuusi
               särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
              levotonta
että sirpaleita tulee helposti
               huomaamatta
               vahingossa.

              * * *

Vaan mikä se Joulu sitten?
Mitä se -
         millainen se oikea?

Ihminen tietää, mutta ei usko,
ihminen katsoo, mutta ei näe,
näkee vaan ei ymmärrä.
Hänelle pitää selittää
         todistaa
         vakuuttaa kaikki,
                  joulukin.

Joulu on iloa
          rauhaa
          valoa,
sanoo joku.

Katso lapsesi silmiin jouluaattona,
näet mitä on ilo.
Katso vanhuksen kasvoja -
vuosien uurtein kirjomia
ja näet mitä on rauha.
Katso tähteä ja näet valon.

Otetaan paljon pimeyttä
sytytetään sen keskelle kynttilä
monta kynttilää
paljon kynttilöitä.
Muutetaan pimeä valoksi.
Otetaan pimeistä pimein kaamosyö
kukitetaan se tähdin
         kynttilöin:
se on Joulu.

              * * *

Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
         Tähti.

Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungin mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
     eksyt
          vaikka on valoisaa
niin kirkasta että häikäisee.

Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.

                * * *

Älä pelkää pimeää
          pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.

Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla
           kivulla lunastettuna.

Joulun kokee todella se
jolla ei kaikki hyvin
ja joka siksi tarvitsee
hiljaisuutta
          rauhaa.
Hän löytää laulun ja tähdet.

Joulu on matka
          löytöretki
kulku yöstä aamuun
varjosta valoon
          arjesta juhlaan
sadusta toteen
           toivosta kokemiseen.

               * * *
   -    -    -

On se sinullekin annettu
          tehtävä
jouluna
ja joulun jälkeen:
iloksi sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
         valoa pimeään
hymyä
          hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.

Ilo on annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua
          ihmiset -

iloa
    valoa 
        rauhaa.

(Maaria Leinonen, 1984)


tiistai 17. marraskuuta 2015

Joulujen joulu

joulujen joulu!
varsinainen joulu!
5-päiväinen joulu!

pitkiä ihania hengenvetoja
nämä päivät,
kun ei tiedä mistä aloittasi
eikä aloita mistään,
kompastuu omiin siroihin sääriinsä
kiireessä,
istuu kädet sylissä ja katselee
parvekkeen lintuja,
lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,
lukee iltarukouksen pitkästä aikaa
jouluiltana,
kohtaa unessa rakastettunsa ja
vahvistaa suudelmalla ystävyyden -

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!
                                    musiikkia! tanssia!

(Laura Latvala)


Yksinäisen joulu


Kynttilä syttyy pienelle ikkunalle.
Yhdet kasvot näyttäytyvät
         hetkisen pienessä ruudussa
                 liekin leimahtaessa.
Hanki huokuu rauhaa.
Pilvet ovat vetäytyneet pakkasen alta.
Sininen hämärä on aloittanut hitaan
        laskeutumisensa.
Yhdet askeleet johtavat mökille,
yksi paksu kiehkura nousee savupiipusta,
yksi ihminen illan hämärässä rientää
         joulusaunaan.
Ikkunalla yksi kynttilä.
Enkeleiden laulu kuuluu hiljaisena.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon."
Yhdet kasvot havahtuvat,
yhdet kädet kiertyvät rukoukseen
          joulun hämärässä
          joulun ilosta.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon"
Kädet eivät avaa pehmeitä eikä kovia paketteja,
ketään läheisiä ei ole,
on vain mökki ja talvi: enkelit ja joulu.
Se riittää yhdelle,
joulun ilo, joulun sana, joulun riemu:
"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja"
Se riittää yhdelle
pienessä mökissä tänäkin jouluna,
se riittää sinulle kaukana ja lähellä.
Se riittää koko maailmalle:
                  Joulun Ilo on Vapahtaja,
                  Joulun Sana on Jumalan Poika,
                  Joulun Riemu on Pelastus.
Se riittää.

(Risto Kormilainen)


(kuva: www.tunturisusi.com)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ubuntu

Olin joitakin viikkoja sitten Mikko Kuustosen luennolla, jossa hän puhui onnellisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Koska hän jakoi jälkikäteen luentonsa keskeistä antia sähköpostitse, otan vapauden siteerata otteita hänen ajatuksistaan, kun ne niin hyvin sopivat tähän maailmanaikaan. Rakkaudellista tulevaa viikkoa Mikko Kuustosen sanojen myötä:

"Bantukielisen Afrikan asukkeina voisimme rohkaista toisiamme sanomalla: ”Sinussa on Ubuntua!”  

Tämä tarkoittaisi, että ihailemme toverissamme kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eteläisen Afrikan yhteisöissä Ubuntun mainitseminen merkitsee suurinta kohteliaisuutta. Taustalla on Afrikkalaisen filosofian ydinlause: ”minä olen koska sinä olet.”  Kyse on siis yhteisöstä, jakamisesta ja asenteesta.


Kohtaamme jälleen Ubuntun; muutosvoimaisena ja karismaattisena keskellä pahoinvointia. 

Vastavoimana kyynisyydelle tai itsensä pyhittämiselle.

Me tarvitsemme arkeemme Ubuntua myös itse sillä se tekee elämästämme merkityksellisen.

Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti.

Se merkitsee myös onnellisuutemme kannalta enemmän kuin onnistumiset tai mielihyvä.

 

Olemme siunattuja nisäkkäitä sillä pystymme  vaikuttamaan asenteeseemme ja muuttamaan suuntaa. 

Meillä on kääntyvät etupyörät.

 

Venäläinen runoilija Ivan Turgenev kirjoittaa:

 

"Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys."

 

Viisasta puhetta onnellisuuden ytimestä.

Siis siitä kuinka upeaa on olla tänään elossa !


Arkeamme säätelee myös se, että vaikutumme enemmän negaatioista: huonoista uutisista ja ahdistavista kuvista. 

Uutisvirta ympärillämme kertoo asioista jotka eivät mene suunnitelmien mukaan joten huono uutinen on aina mediassa hyvä juttu. 

Lisäksi armoton ja yhä kiihtyvä taloususkonto vääristää olennaisen.

 

Muistatteko tv-kuvan kaksoistornien sortumisesta ?

Tuhkaa, terästä ja kaiken keskellä tuhansia leijuvia a-nelosia. Niitä papereita jotka olivat juuri olleet tärkeimpien pinossa.

Elämä jää aina ihmiseltä kesken mutta olennaisin kulkee aivan eri tasolla kuin suorittamisemme.

 

Olennaisin on keskeneräisen ihmisen hidasta pyrkimystä kohti Ubuntua. Kykyä tehdä parhaansa ja tajua siitä, että yksin en selviä." (Mikko Kuustonen, 2015.)



lauantai 14. marraskuuta 2015

Vihdoinkin valkoinen joukukuusi

Meille hankitaan jouluisin oikea kuusi, mutta pari vuotta olen haaveillut valkoisesta tekokuusesta. Nämähän eivät sulje toisiaan pois, kun tilaa kerran on, joten rohkaistuin kantamaan Anttilasta kotiin 150-senttisen valkean kuusen laatikon.

Ennakkoon mietityttänyt kasaus ei ollutkaan mikään iso operaatio ainakaan tässä kuusessa. Jalan päälle laitettiin kolme runko-osaa, oksat taiteltiin oikeisiiin asentoihin ja valmista tuli. Sisimmät oksat taitoin taaksepäin peittämään metalliset kiinnitysmekanismit. Kuusi on mielestäni tarpeeksi tuuhea ja oikean mallinen. Hajuyliherkkänä pelkäsin etukäteen pahaa, muovista hajua, mutta kuusi oli onneksi hajuton. Viimeisestä kuvasta näkee kuusen todellisen, kylmänvalkoisen värin. 

Oksille laitoin valkojohtoiset valot, ja sitten nuorimmainen pääsi odottamaansa hommaan ja laitteli harkitusti oksille kahdenkokoisia turkoosin- ja vihreänsävyisiä palloja. Latvaan kiinnitin vielä hopeisen tähden, kun pieni koristelija ei ihan latvaan asti yltänyt. 

Koko perheen mielestä kuusesta tuli kaunis, ja se sopii vihreän rukin vierelle. Kun tämä ei tullut olohuoneeseen, ei tuntunut liian aikaiseltakaan laittaa sitä esille. Oikea kuusi kun pääse paraatipaikalle vasta jouluviikolla. Nyt kuusta on ihasteltu pari päivää. Koska oksat hieman hohtelevat, se on kaunis silloinkin, kun valot eivät ole päällä. 



torstai 12. marraskuuta 2015

Minä olen joulu


Minä olen hälinä ja iloinen vilske
sinulle, häliseväinen ystäväni.
Minä avaan ja suljen ovia, sytytän ja 
                     sammutan valoja,
         juoksen edestakaisin,
käyn kauppaa (moralistien murheeksi), 
                     ostan ja myyn,
         annan ja saan.
Leivon piparkakkuja, siivoan, postitan, 
                      käärin paketteja.
Minä olen sinun hyvä osasi,
ilon kupliva viini
sinulle, joka juokset hämärästä
kohden valaistua ovea.

Sinulle, joka olet välinpitämätön,
Minä olen välinpitämättömyys itse.
Yhdessä me ojennamme kätemme
näille lähimmäisille, niin kuin sanotaan, 
             toivotamme heille
säästelemättä kaikkea hyvää, sallimuksen laskuun
          tietenkin.
Mittaamme säestykseksi 
sopivan annoksen suopeaa hymyä. Lähetämme
tervehdyksiä, jopa lahjoja.
Kuin peilikuvia toisistamme! Mutta kellojani en soita
sinun sisimmässäsi. Vain korvissasi, 
           ja nehän ovat suuret.
Torneissa, kaiuttimissa, kaupungin kaduilla.
Sinulle, joka tyhjästi hymyilet, minä olen
malja kukkuroillaan tyhjää.

Sinä joka olet sekaisin
tätä kaikkea, tästä kaikesta,
sinulle minä olen sekava.
Kaistale seurallista hilpeyttä, siekale tunnetta,
palanen sydäntä, viipale kinkkua,
jokunen kilovattitunti stressiä
ja lapsuuden hyasintti, kiiltokuva, enkelikuoro.

Sinä joka et löydä minua, et itseäsi, et lasta,
näistä majataloista,
älä ylenmäärin huolestu.
En minä moralisoi, en tuomitse. Minä kysyn, 
             sinä itse kysyt. 
Ja jossakin, miltei kuulumattomissa,
hiljaisuus vastaa.

Sinulle, hiljainen,
minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havina ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa,
vanha koraali, jonka vaietessa näkymä syvenee,
saa uuden kuullon. Tai liekki joka sammuessaan
saa ajattelemaan, kuvittelemaan
sammumatonta valoa.
Maan hiljaisille minä olen
hiljaisuuden leipä. 

(Lassi Nummi, Uusi Suomi 24.12.1976)


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Joulu on joskus


Joulu on joskus helmikuussa,
joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee
ja järvet jäässä
sisällisesti, meissä.
Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun
                        kun sattuu ja juhlamieli yllättää
- sisällisesti, varkain -
ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta
vaikka kesken juhlan
kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.
Sillä tavalla se ei kulu,
ei kuivu eikä varise.
Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.
Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,
                          ei vielä huomaa.
Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:
- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,
                      minä tulen.

(Lassi Nummi)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Ensi lumi


Olin unohtanut valkeuden
katsellessani syksyn raskaita värejä
ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.
Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale
viileäksi tuoksuksi,
ja valkean maiseman rauha
solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan
kääntänyt piiloon
syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden
ja avannut suuren valkean aukean,
jolle talviauringon kapealla säteellä
kirjoitetaan lauluja,
jotka ovat viileitä ja kauniita
ja lumitähden muotoisia.

(Katri Vala)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ulkona on ilta

Ulkona on ilta

Lasinkimallus loputtomissa saleissa:
                    menneisyys kuultaa,
hohtaa
hetki, tämä pieni maja.
                     Ulkona, ystävät,
on ilta. Kohoaa malja,
kynttilät syttyvät: se on täällä,
                     meidän keskellämme.
Suljetun oven lävitse se on tullut,
                      juhla.

(Lassi Nummi)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Joulunajan pakko kuulla -laulut

Minulla on joulunalusaikaan tiettyjä joululauluja, joita on pakko kuunnella. Joko cd-levyltä tulee etsittyä se tietty biisi, joka vain niin sykähdyttää. Tai iltasella, kun lapset jo nukkuvat, pitää pienellä kuunnella niitä tuolta juutuubista monta kertaa.

En tiedä, miksi nämä neljä ihan erityyppistä joululaulua ovat seuloutuneet pakko kuulla -osastoon. Ja neitsyt pikku poijuttansa -kappaleesta olen kertoillut jo aiemminkin. Johanna Kurkelan tulkinta Seimiyöstä vain on ihana. Metrofolkin Hyvää joulua varpunen saa niin hyvälle tuulelle. Mikko Kuustosen ja Irinan Hiljaisin Helsinki vasta kumma joulumielen nostatuskappale onkin, kun en asu Helsingissä päinkään, mutta jokin siinä vetää: "Pysähdytään aamuyöhön. Pysähdyn sen verran, että meitä koskematon ehtii koskettaa."

Ja neitsyt pikku poijuttansa
Seimiyö
Hyvää joulua varpunen
Hiljaisin helsinki

lauantai 7. marraskuuta 2015

Joulu ja hauta

Isänpäivä on ristiriitainen juhla meille, jotka voimme omaa isäämme vain muistella mutta joilla on omia lapsia, joille isänpäivä on tietysti iloinen juhla. Oma isäni matkasi tuonilmaisiin kuusi vuotta sitten, mutta edelleen varsinkin isänpäivän ja joulun alla mieleen hiipii jonkinlainen surumielisyys. Omasta vanhemmasta luopumisessa on vaikeinta ehkä se, että joutuu luopumaan ihmisestä, joka oli varauksettomasti sinun puolellasi.
                               
                        *    *    *
Joulu ja hauta

Kun joulu on, niin jossain liki hautain
taas palaa kynttilät ja itketään.
On joku rakas mennyt yli virran
ja saavuttanut suuren matkan pään.
On tyhjä paikka luona joulupöydän,
tuo kaipuu tuskan okaan sydämeen,
kun tuntuu niin kuin vielä kynnyspuulla 
sois kaiku tutun äänen, askeleen.

Niin ain on ollut, eipä tiedä kukaan
ken ensi jouluna on täältä pois.
Sun vuoros mennä, taikka jonkun toisen
kenestä vähimmän niin luullut ois.
Ei kukaan vaeltaja tiellä ajan
voi taata elämästään tuumaakaan.
Oot terve aamulla ja ehtoon tullen
jo kuolinpaitaa päälles puetaan.

Vain varjo hauras, lyhyt, paha uni
on elon retki vuoritiellä maan.
Ei ilo kauaa viivy vieraanamme,
mut usein suru porttiin kolkuttaa.
Ken sairas on, kenellä vilu, nälkä,
keneltä ristiriidat rauhan vie,
ja joku lankeileva vaivoissansa
kuin häkkilintu vauhko, arka lie.

Ja aika kuluu, rientää radallansa
se tähtilaiva, jonka nimi Maa.
Jokainen joulu, jonka sivuutamme
taas vuosikierron meitä vanhentaa.
Näin hyvä on ja autuasta varmaan,
kun päivämies saa tilin viimeisen
ja kotiin viedään kilvoituksen tieltä
maan lapsi, armahdettu syntinen.

(Vilho Rantanen)


perjantai 6. marraskuuta 2015

Kuusen hiljaisuus


         Ehkä se on
aivan erityinen hiljaisuuden laji. Alan uskoa.
Ei vain, että äänet ovat poissa.
Pikemminkin niin, että äänet ovat läsnä
vaikkei niitä kuulla.
Jokin rasahdus vain - neulanen joka irtosi
tai askel jäisellä tiellä.
Hiljaisuus kantaa äänet - nämä hiljaisimmat -
kuuluviin,
antaa niille merkityksen.
Korvien humina
etäisen virran ääni
Kellojen hiljainen helinä
vaikkei ole mitään kelloja:
silmissä vain helisee
koristeiden välke
kun ne liikahtelevat
sähkökynttilöiden lämpövirroissa.

Miten hiljaista onkin näin, kun keskiyö
                          on ohi, kun
                   on katujen vaikenemisen hetki -
tämä hiljaisuus on silti vielä erilainen.
Niin täynnä. Olet yksin toisella tavoin.
Ei se ole sitä, ettei ketään ole huoneessa.
Ei sitäkään, että niin monet ovat menneet.
                           Itse asiassa
                  kaikki ovat läsnä
vaikkeivät paikalla: ne jotka nukkuvat
                           tuossa lähellä
                  seinän takana,
ne jotka ovat menneet kauas, tai vielä
                           kauemmas,
                   tai aivan lähelle: pois.
Et voisi estää heitä tulemasta vaikka
                            tahtoisit,
                  ja miksi tahtoisit?

He ovat läsnä tässä hiljaisuudessa
lasikellot joita ei kukaan kuule ei näe

virran etäinen ääni
tai pihkan tuoksu, kesätuuli, menneet
                          päivät
ja syksyn kirpeys, kevään suru

tai valot tuolla puun oksilla,
                  joka
- jos pysähdyt katsomaan, kuuntelet -
ei ole tästä maailmasta: sen oksien lomitse
hiljaisuus virtaa maailmaan. Tämä
                           erityinen hiljaisuus
jota et juuri tapaa muualla. Joka
pidättää itseensä kaikki äänet
ja vapauttaa ne
pelkistyneinä, valoa kantavina
soimaan lävitsemme.

(Lassi Nummi, 1985)


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ja tapahtui niinä päivinä

Ja tapahtui niinä päivinä,
kun hämärän suruverkko lepäsi kaupungin päällä,
kun kadunkulmissa jaettiin mitattua totuutta,
kun ihmisen kohina hiljeni ja maailma
alkoi olla valmiiksi selitetty,
         tapahtui,
että paimenet tulivat vuorilta keskellä yötä,
huilun valoisat äänet satojen seinien läpi.
Varovasti he astuivat ruskeaa lunta,
kylmien öitten kovettamilla käsillään tarttuivat kädestä,
kertoivat paimenlauluista paksulla äänellä
          lapsesta
          joka on syntynyt.
Ja katso: puhe vahvistui puista,
tuuli kuljetti sanoja, harmaat linnut huusivat
ja kaikki jotka sen kuulivat
          ihmettelivät.

(Kari Mäkinen)


maanantai 2. marraskuuta 2015

Meihin annettu


1

Sukelluksissa täällä, aikuisuudessamme,
aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,
hermoratojen valmiissa verkostossa,
täällä
raudanharmaassa meressä joulukuun
lapsi on meille annettu
suora ja kirkas sielu kuin säde
vedenpintaan nouseva
jotta se periskooppina näyttäisi:
        katso: todellisuus
        yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa
                                                            havussa,
        tähti mustalla taivaalla,
        turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä,
        kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,
        pahat unet ovat unia ja maailma koti, tuttu

lapsi on meihin annettu.

2

Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:
yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,
kokonuotit, pitkään soivat.
Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein
aamuinen kanto pisteenä vierellään,
ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu
jää tajuntaan ohi muitten.
Vaan nyt verkkaan taivas herää,
majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,
sanantuojan jolla ei sanaa enää,
hahmoa ei, vain viittaus:
                                             ja syvimpänä soi
äänetön itse, paljas merkitys,
annettu meihin.

(Aila Meriluoto)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Halloweenia

Eilen ekaluokkalaisemme vietti hallowen-naamiaisia kavereidensa kanssa. Keskimmäinen oli jo perjantaina kaverinsa juhlissa, kun eilen oli esiintymiskeikka. Meillä vietettiin halloweenia ensimmäisen kerran vuosi sitten, ja tänä vuonna juhla olikin sitten jo itsestäänselvyys, ja mikäpä siinä. 

Naamiaiset, herkut ja lapsilauma tuovat eloa tähän pimeään ajanjaksoon. Kaukana asuvina emme pääse haudoilla käymään, mutta kynttilöitä poltettiin toki sisällä ja pihalla vielä iltamassa jo menneitä läheisiä muistellen.

Illan ohjelmaan kuului taskulampuilla leikkimistä vain tunnelmavaloilla valaistussa nuorimmaisen pimeässä huoneessa. Sitten vuorossa oli Lenni Luupää -peliä, piilosleikkiä, halloween-kuvien värittämistä ja tietenkin herkuttelua. Tunnelmaan sopivaa musiikkia soi Apple-tv:n kautta.

(Aamullisia kuvia kun herkut jo lähestulkoon syöty)