Jouluhuone minikoossa

Kun ei itse osaa askarrella, onneksi on ihmisiä, jotka osaavat. Joulumyyjäisiin oli joku näppärä tehnyt lyhtyihin pieniä huoneita. Niitä ei voinut kuin ihastella. Yksi niistä loistaa valoa nyt meidän iloksemme.

Arkullinen aarteita

Tilasin muutama viikko sitten Hyvän tuulen puodin verkkokaupasta tämän vuoden adventtikalenterini. Tämä kuvakalenteri on iso, noin 50 x 40 senttimetriä. Etiketissä luki, että tämä on käsin glitteröity Saksassa. Siellä tehdään kyllä upeita kuvakalentereita kauniine yksityiskohtineen. En malta odottaa, että kuudentoista päivän päästä pääsee avaamaan ykkösluukun. Tämä on kyllä kaunis ihan koristeenakin siihen saakka.

Tunnelmamusiikkia isänpäiväksi

Julie London (oik. Gayle Peck, 1926 -2000) oli yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Hänen menestynyt ensilevytyksensä Julie is her name (1955) sisälsi hänen tunnetuimman hittinsä Cry me a river, joka on varmasti kaikille tuttu.

Albumi Calender girl sisältää kappaleet joka kuukaudelle sekä vielä yhden ylimääräisen TheThirteenth Month. Marraskuun iltatunnelmointiin sopii upea kappale November Twilight, johon Youtube-linkki tässä. Joulukuun kappale Warm December löytyy tästä linkistä.

Isänpäivän kunniaksi vielä hänen levyttämänään My Heart Belongs to Daddy (1961) tässä. Kokonaisia albumeja tältä upeaääniseltä laulajattarelta voi kuunnella tietenkin Spotifysta.

Pinkki poro

Mitähän minä, tekniikan ihmelapsi, onnistuin säheltämään, kun vanhoja tekstejä lukiessani onnistuin siirtämään blogin ihan ensimmäisen tekstin uusimmaksi. Voi hyvänen aika! En siis ole niin sekaisin, että luulisin joulun 2014 lähestyvän.

Oletteko sattuneet huomaamaan, että Clasulla on suloisia pinkkejä peuroja. Hurahdin tietysti niihin, joten kotiinhan sellainen kulkeutui. Näitä oli myös ainakin petroolinvärisenä ja taisipa olla vielä jokin muukin väri.

Ihana Knipi

Parinkymmenen vuoden odotukseni päättyi, kun Knipi (Zachris Stierncreutz), Egotripin kitaristi-lauluntekijä, julkaisi tänä syksynä ensimmäisen soololevynsä Katkoviivoja.

Olen kuunnellut nuorempana Egotrippiäkin, mutta toivoin aina, että samettiääninen Knipi laulaisi enemmän. Biisintekijänä Knipi on ilmiömäinen; onhan hän tehnyt Egotripin lisäksi kappaleita muille artisteille, kuten Anna Puun Linnuttoman puun, Jenni Vartiaisen Tunnottoman ja Johanna Kurkelan Suojelijan. Kaikille on varmasti tuttu myös 2000-luvun upeimmaksi kotimaiseksi kappaleeksi valittu Mestaripiirros joko Egotripin tai Anna Puun esittämänä.

Meriittejä miehellä siis riittää, ja kaikki odotukset lunastetaan Katkoviivoja-albumilla, jossa kaikki sanoitukset ja sävellykset ovat taiteilijan omasta kynästä. Kypsää, koskettavaa, kaunista! Kappaleet kuulostavat hienoilta heti ensimmäisellä kuuntelulla mutta vain syvenevät ja avautuvat lisää uudelleen (ja uudelleen ja uudelleen) kuunneltuina.

Sanoitukset ovat nerokkaita, eivätkä niille yhtään häviä hiotut ja hengittävät sävellykset. Tällaista aikuista musiikkia olen odottanut vuosia. Katkoviivoja on ohittanut nyt muutamana viime viikkona kaiken muun musiikin (no, välillä on soinut vähän joulusoittolistakin). Toivottavasti sooloalbumeja on häneltä tiedossa liuta lisää!

Koko albumi on ehjä ja vahva kokonaisuus, mutta tässä pari biisilinkkiä makupalaksi:

Katkoviivoja
Menneestä ajasta
Musta aukko