torstai 31. joulukuuta 2015

Soikaa villit kellot!


Soikaa, villit kellot! Villin taivaan
pilvet kiitävät ja pakkasvalo palaa,
vanha vuosi kuolee tänä yönä,
soikaa pois ja antakaa sen kuolla.

Soikaa vanha pois ja sijaan uusi,
soikaa, ilon kellot, hangen yllä,
vuosi lähtee, antakaa sen mennä,
soikaa uuden vuoden kirkas soitto.

Soikaa pois, kun mieltä murtaa suru
niistä joita enää ei näy täällä,
soikaa sopuun rikas köyhän kanssa,
soikaa ihmiskunta sovinnolle.

Soikaa loppuun tyhjät ponnistukset
ja puolueitten riitapukaruus,
soikaa päivän työhön kauneutta,
soikaa lakiin totuudellisuus.

Soikaa meistä puutteen pelko, synti,
ajan julma sydämettömyys,
soikaa tyhjiin vanhat synkät säkeet,
soikaa uusi laulu kuuluviin.

Soikaa meistä omahyväisyys
ja halu aina arvostella toista,
rakkaimmaksi soikaa itse totuus,
yhteiseksi soikaa rakkaus hyvään.

Soikaa rujoon tautiin terveyttä,
soikaa ahdasmieli saituus pois,
soikaa loppuun tuhat vanhaa sotaa,
soikaa alkuun tuhat rauhan vuotta.

Soikaa ihmiskunta pystypäinen,
suurempi sydän, auttavampi käsi,
soikaa valottomaan maahan valo,
soikaa, kellot, Kristus saapuvaksi.

(Alfred Tennyson, 2005)

Toiveita täyttävää alkavaa vuotta itse kullekin!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joululahjavaihdot ja leppoisaa sunnuntaita

Joulunpyhät ovat onnellisesti ohi, ja niistä on nautittu täydessä rauhassa. Joulupäivänä esikoinen saavutti täysi-ikäisyyden. Tapaninpäivänä kävimme katsomassa odotetun elokuvauutuuden eli Star Warsin seitsemännen osan. Oli huikea elämys ja ansaitsee paikkansa alkuperäisen trilogian jatkona.

Joululahjavaihtojen paketit avasin vasta aattona. Jouluemon vaihdosta (jouluistailoa.vuodatus.net) sain Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net) suklaan ohella ihanan pehmoisen, violetin tuubikaulahuivin. Kiitos kauniista lahjasta!

Sadun jouluvaihdosta (sadunjoulu.blogspot.fi) sain Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi) pienen harmaan lyhdyn, söpön tontun, lautasliinoja ja harmaan pallokynttilän. Kiitos jouluisista lahjoista!

Kiitokset myös joululahjavaihtojen järjestäjille! 

Loma onneksi vielä jatkuu kirjojen, herkkujen ja pelien parissa! 

(Joulumammax2:n lahja)

(Mellun lahja)

torstai 24. joulukuuta 2015

Sytytä sinäkin


Toivotan hyvää Joulua,
rakas joulukansa
Toivotan onnea
ja iloista mieltä
kaikesta huolimatta
                      Pistä Sinäkin lusikkasi soppaan
                      minäkin pistän
                      Leikkaa kinkkusi
                      minäkin leikkaan
                      Sytytä kynttilä
                      minäkin sytytän
                      Lue Raamattusi
                      minäkin luen
Totisesti
                      Hyvää Joulua
                                                toivotan:
valkeata, kuulasta ja kirkasta,
paljon kynttilöitä
paljon loistetta,
iloa ja joulumieltä;
paljon sitä mikä tekee
Sinut otolliseksi,
tyyneksi ja valoisaksi,
paljon sitä
                      sytytä Sinäkin
                      minäkin sytytän
                      rakasta Sinäkin
                      minäkin rakastan
Viihdy Sinäkin
minäkin toivon viihtyväni
Katsele joulutähtiä
minäkin näen
Vaella joulutietä
minäkin vaellan
                      lauluja laulaen
Laula Sinäkin
                      Sillä mitä olisi joulu
                      ellei lauluasi
                      Sillä mitä olisi joulu
                      ellei juuri tätä
kaikki he tulevat aasilla
tai kameleilla
kaikki he tuovat lahjoja
ja tuoksuvat joululle
kaikki he rakastavat
ja toivottavat hyvää joulua

(Kalevi Rahikainen)

Kaunista ja rakkaudellista joulun aikaa sekä lämmintä joulumieltä!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Avoimet ovet, lahjavaihtoja ja ihanaa joulumieltä

Kaikki joulujärjestelyt ovat valmiina. Kinkku on tosin vielä uunissa. Siivosin toiseen kertaan, kun meillä oli jo sunnuntaina talo tiptop. Sain nimittäin idean pitää kodissamme jouluiset avoimet ovet. Olemme olleet syksyn kiireisiä ja omissa oloissamme ja halusimme muistaa ystäviämme kutsumalla heidät mihin aikaan tahansa piipahtamaan tai pitemmäksi aikaa. Idea sai ilahtuneen vastaanoton, ja oli mukavaa tavata ystäviä valmiissa joulukodissa. Näin saimme tehtyä kaikki viime hetken valmistelut hyvissä ajoin. Kuusikin haettiin ja koristeltiin jo lauantaina.

Osallistuin tänä vuonna sekä Jouluemon (jouluistailoa.vuodatus.net) että Sadun (sadunjoulu.blogspot.fi) lahjavaihtoihin. Kaikki paketit tulivat perille. Jo aiemmin tuli 5-vuotiaalta Minjalta pikkujoululahja, joka sisälsi lautasliinoja, suklaakasvonaamion ja syötävää. Kiitos lähettäjälle! 

Joululahjavaihtojen paketit jätin odottamaan aattoiltaa. Ne tulivat tunnelmallisen kortin kera Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net), joka kauniisti kehui blogiani, sekä Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi), joka oli minunkin pakettieni kohteena ja kiitteli jo ihanasti pikkujoulupaketista.

Hurmaavan jacquelawson-animaatiokortin sain tänään myös Millalta (valkoisiahiutaleita.wordpress.com), joka on blogivuoden aikana alkanut tuntua ystävältä. Sanasi toivat todellista joulumieltä! Kiitos <3

Aamulaulu ennen joulua

Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni,
vielä on sinistä lumi.

(Hannele Huovi, 1985)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Silta kaartuu


Ei aika pysähdy, ja kuitenkin
   sen keskeltä vie valosilta kauas
   menneisiin päiviin,
jouluun, jolloin lapsen mielin kuulin
    kaukaiset sävelet
ja äidin hymy yhtyi juhlan valoon,
    tulvana sydämiimme saapuvaan,
ja niitä nosti salaisuutta kohti.
    Oi valosilta,
    vielä kauas kanna!
Kun lapsuuteni jouluun vaellan,
    olen kuin armolahjan saanut vanki:
    ei polta katumus
    ei itsesyytös soimaa,
ja sädehtivä puhtaus on tila
    väsyneen sydämen levätä ja nousta.
Nyt kuulla voi se salaisuuden viesti
    - jokainen joulu hiljaa toisti sen - :
ihminen ihmiselle,
    siinä laki
    todeksi tehdä pitkän arjen työssä,
harhan ja erehdysten yli kasvaa
    näkemään joulun mykkä sanantuoja.
Se tuolla, tummain kuusten yllä loistaa.

(Arvi Kivimaa)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Äitien Kristus


Kristuslapsi kun nukuit seimen oljilla
olisin halunnut ottaa sinut tyhjään äidinsyliini.

Juuri niin pienenä seimen Kristuksena
         tulet palelevien yksinäisten äitien luo.

Sydämeni haluan panna käteesi
         kuin oman lapseni käteen kerran.

Lapsi-Kristus, äitien Kristus.

(Helvi Hämäläinen, 1987)

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kallein joululahja


Pyhä, pyhä kallis
lapsi taivainen
aatos liitää luokses
sinne seimellen.

Hennot kätösemme
puolees kohoaa.
Sinun hymys hellä
juhlan kirkastaa.

Sulle sytytimme
kuusen kynttilät,
Sulle lasten laulut
hartaat helkkyvät.

On kuin päärlyportit
meille aukeais,
on kuin katsees hellän
silmä nähdä sais.

Jeesus, kallein, suurin
joululahjamme,
synny sydämiimme,
siunaa juhlamme.

(Immi Hellén, 1934)



(Santa Maria de Montserrat)

Joulusta lyhyt jutelma


Joulu joutuen läheni.
Liikkui jo Jumalan juhla
Karjalan kylän sisälle
Pirtin pienoisen etehen
Lauluinensa, lahjoinensa,
Kaiken kaunihin keralla.
Kysyi kynnyksen ylitse,
Tie'usti tuvan sisältä:
"Suvaitaanko, sallitaanko,
Otetaanko orren alle
Lähellenne laulamahan,
Vierellänne viihtymähän?"

Siihenpä sanoivat kaikki
Vastasivat vienoisesti:
"Hyvä on haluttu kävijä,
Armas on käsketty kävijä,
Herran vieras herttaisempi,
Tervetuloa tupahan
Iloksemme, auvoksemme,
Lieden luona liikkumahan,
Lähellämme laulamahan!"

Siihenpä saneli vieras,
Jutteli Jumalan juhla:
"Joko on kaikki kaunihisti
Varattuna valmihiksi,
Onko pirttinne puhasna,
Valaistuna vierashuone?"

Silloin neitoset sanoivat,
Nuoret vaimot vastasivat:
"Jo on pirttimme puhasna,
Valaistuna vierashuone,
Sauna saatuna somaksi,
Kaunihiksi kaikki paikat.
Jo on leivät leivottuna,
Joulujuomat jouvutettu
Pyhäkankahat ku'ottu,
Juhlaverhot valmistettu
Joulun suuren suosioksi,
Hyvän vierahan huviksi

Siihenpä saneli Joulu,
Virkkoi vielä viimeiseksi:
"Kaikki on tehty kaunihiksi,
Saatuna hyvin somaksi, 
Vaan onko puhas povenne,
Siistittynä syämmenne?"

Silloin vanhat vastasivat,
Ijälliset arvelivat:
"Ei tule perin puhasta,
Valmistune valkoisinta
Syämestä syntisestä,
Puuttehellisen povesta.
Itse tullos tuntijaksi,
Puuttuos puhustajaksi
Ett' ois siistiä sisällä,
Omatunto onnellinen."

Siitäpä Jumalan juhla,
Aina toivottu tulija
Tunkihe tuvan sisälle
Astui kohta orren alle
Lahjoinensa, lauluinensa,
Ilon kallihin keralla.

(Runovalikoima kansakouluille, 1927)


perjantai 11. joulukuuta 2015

Näkyjen yö


Käyn jouluiltana vuoteeseeni
ja sammutan pöydältä kynttilän.
Läpi kylmän huoneeni ikkunalasin
näen tähtien silmäin syttyvän.

Minä muistan erään pienen pojan,
joka kerran katseli tähtiä päin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
- ja silloinkin oli joulu näin.

Hän mietti: Jo Uuteen Testamenttiin
ovat kimmeltäneet tähdet nuo.
Ja ensimmäisenä jouluyönä
ne johtivat tietäjät seimen luo.

Ja he näkivät Neitsyen kumartuneena
yli pienen poikansa, Messiaan,
joka syntyi talliin, juhtien pariin,
oli kuitenkin Vapahtaja maan.

Tätä poikanen mieti. Hän Linnunradan
näki timanttikäätynä kimaltavan.
Ja hän melkein enkelit näki ja kuuli
hyvän tahdon ja rauhan sanoman.

Taas tahtoisin olla se pieni poika,
joka kerran jouluna mietti näin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
ja tähysti enkeleitä päin.

(Uuno Kailas)



torstai 10. joulukuuta 2015

Jouluaattoiltana

Jouluaattoiltana
väki koko talossa
uneen oli vaipunut,
hiirikään ei hiiskunut.
Sukat uunin reunustaan
oli pantu riippumaan,
koska joulupukin niin
täyttävän ne toivottiin.
Lapset kaikki maatessaan
kippurassa vuoteissaan
katselivat makeita
karamelliunia.
Äidillä ja minulla
oli myssy korvilla
käydäksemme nukkumaan
talviyöhön rauhaisaan.
Silloin kuului sellaista
kopinaa ja kopsetta, 
että vallan säikähdin,
vuoteestani ponnahdin,
yks'kaks' riensin ikkunaan
tuota kummaa katsomaan,
vedin auki verhot sen, 
työnsin syrjään kaihtimen.
Lumi peitti koko maan
vaippaan vitivalkeaan,
kuutamo loi valoaan
niin kuin päivä konsanaan.
Silloin - ihme kerrakseen! -
näinkin pikkuruisen reen,
edessänsä kahdeksan
pikkuruista poroa,
yhtä pienen, veikeän
ajajan, niin hilpeän,
että tunsin varmasti
hänet joulupukiksi.
Vinhempaa kuin kotkat nuo
ajoporot saivat luo, 
joulupukki vihelsi,
juoksuun niitä kannusti:
"Virkku, hoi, ja Vikkelä!
Nopsa, hoi, ja Näppärä!
Joutuin, Tuisku, Tuulispää!
Liekki, Leimu rientäkää!
Ylös ylös kuistille,
katonharjan huipulle!
Juoksuun juoksuun joutukaa!
Lentoon kaikki kohotkaa!"
Niin kuin lehdet lentävät
myrskytuulen siivillä,
esteen tieltä nousevat
ylös kohti taivasta,
kiitävät myös poroset
ylös katonharjalle,
lelusäkki kuormanaan,
joulupukki ohjissan.
Tuokiossa katolta
kuulin somaa kapsetta
monen pikku kavion
kopistessa laipioon.
Hartiani sisään sain,
käännyin, kun jo tupsahtain
pukki laski liukua
alas savupiipusta,
aina päästä jalkoihin
uponneena turkiksiin,
mutta kaikki vaatteensa
aivan nokitahroissa.
Lelusäkki olallaan
oli ihan pullollaan,
niin kuin kulkukauppiaan,
kun hän avaa reppuaan.
Silmät aivan tuikkivat,
hymykuopat nauroivat,
ruusunpuna poskilla,
nenä niin kuin kirsikka,
korviin asti venyvä
lystikäs suu hymyssä,
leuka lumivalkean
paksun parran peitossa.
Tiukasti hän hampaissaan
puri pikku piippuaan,
kiehkuroina leijaili
savu päänsä ympäri.
Kasvot loisti leveinä,
vatsa perin pyöreä
hytkyi niin kuin hyytelö
kun vain nauroi kääpiö.
Niin hän oli pullea
hauska pikku haltia, 
että nauruun purskahdin
kun noin häntä katselin.
Vilkuttaen silmäänsä,
pudistaen päätänsä
minua hän rohkaisi
etten toki pelkäisi.
Puhumatta sanaakaan
kiirehti hän puuhaamaan,
täytti sukat lahjoillaan,
kääntyi sitten sukkelaan,
nenänvarttaan kosketti,
kerran päällään nyökkäsi,
savupiipun kautta näin
kohosi hän ylöspäin.
Rekeensä hän hypähti,
ajokeilleen vihelsi,
pois ne oitis juoksivat
niin kuin tuuleen untuvat.
Mutta ennen menoaan
kuulin hänen huutavan: 
"Hyvää yötä toivotan -
oikein hyvää joulua!"

(Clement Moore, 1981)



Anopin tekemä piparkakkutalo iltahämärissä

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuusi

Kasvoipa tuuhea kuusentaimi
metsässä taivasalla.
Kun näreessä riittää käpyjä, 
on ruokaa oravalla.
Ja miksikäs muuksi kuin käpypuuksi
päästään kasvamalla.

Mutta nyt pääsit kaupunkiin
ja kotisi kauas jää.
Palloja oksiin laitettiin
ja lankaa välkkyvää,
vieläpä joulun kunniaksi
monta kynttilää.

Ja jonnekin oksien lomaan
oma keijusi piiloutuu.
Kun lapset vaipuvat uneen, 
se saapuu, hymysuu,
sinun kauneuttasi katsomaan, 
pieni joulupuu.

(Cicely Mary Parker, 1982)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulupukin laulu

Tunnetko minua, lapsi
havaitsetko haltijata
joulupukkia jaloa
siivon lapsen seuralaista
tultua ajan parahan
suuren juhlan saapuessa?
Minä joulun jouvuttelen
annan aatonkin iloisen
tahi tahvanan lähetän
sekä laitan loppiaisen
pienten pilttien suloksi
riemuksi rakasten lasten.

Min' olen hyvä hyville
armollinen ahkerille.
Annan antimet parahat
armahasta arkustani
sekä lahjat laatuisimmat
koreasta kopastani:
Siin' on torttuja tusina
suuri kasa kakkujakin
pussillinen piirakoita
omenoita aivan paljon.
Siinä vielä on sivussa
kapinehet kaikenlaiset
siinä kuvat kaunihimmat
satukirjaset somimmat
siinä vauvat, siinä vaunut
varsat vaunujen edessä.

Sitte vielä viimeiseksi
lasken unta laukustani
sirotan simaista mettä
unelahan uupuvalle
lepolahan lentävälle.
Että kasvat kaunihina
ylenet ylen hyvänä
ilona oman isäsi
oman äidin lemmikkinä.

(Aapo Pärnänen, 1900)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivää ja pataleipää

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtisunnuntaita kaikille lukijoille!

Aamupäivän aloitimme vasta paistetulla pataleivällä, jota useiden blogien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan. Leivän tein sämpylä- ja hiivaleipäjauhoista ja mukaan laitoin puoli desiä sokeroimatonta mysliä, jossa on kurpitsan ja auringonkukan siemeniä (merkki Finax). Perusohje oli K-ruuan nettisivuilta. Sieltä Milla vinkkasi myös jouluisen pataleivän ohjeen, jota pitää joskus kokeilla.

Kultakeramiikan keraaminen pata hoiti hommansa hyvin. Sipaisin pohjan ja reunat öljyllä, ja leipä irtosi ongelmitta. Seuraavalla kerralla ajattelin paistaa leipää kannen kanssa hieman kauemmin, ehkä 40 minuuttia, jotta sisus kypsyy hieman enemmän. Pelkillä vehnäjauhoilla puoli tuntia kannen kanssa (ja 15 minuuttia ilman kantta) riittänee, mutta koska mukana oli muutakin, aikaa kannattaa pidentää hieman. Leipä maistui makoisalta lämpimänä ja runsaalla levitteellä, ja kuori oli ihanan rapsakka.

Joulusiivoukset ovat yhtä komeroa vaille valmiit. Miehelle jää vielä saunanpesu. Joulukortit haemme tänään joulumarkkinoilta vanhasta kaupungista, ja sitten on vielä vähän runo- ja osoitepuuhaa ennen kuin kortit saa postiin. Tänä vuonna tarkoitus olisi hoitaa homma ennen viimeistä iltaa.

Kynttilät kiinnitin eilen ikkunoihin itsenäisyyspäivää juhlistamaan. Joulukalentereita on availtu, ja Ylen joulukalenteri katsellaan Areenasta, koska koko sakki nukkui kerrankin myöhään. Nyt on mukavan leppoisa ja jouluinen olo. Toivottavasti sinullakin!





torstai 3. joulukuuta 2015

Jouluruno

Alati viheriöivä kuusi

Joulu on taas -
    muistat kappaleen lapsuutta,
    havujen tuoksua, jota odotus hengitti
    aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,
    odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)
    rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä, lauenneita hymyjä,
    tarinointia, hiljaista jännitystä. Ja lahjat: 
    saamisen, antamisen ilo, tämä yksi odotus joka täyttyy
    ja kaikilla on syntymäpäivä,
    silmissä loistavat kynttilät.

Joulu on taas -
    nyt olet panemassa tätä kaikkea toimeen
    töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität
    ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään) mennessä saada
    rauhan maahan. Silloin, vihdoin, laukeat hymyyn,
    tarinoit leppoisasti, viivyttelet salaperäisesti. Ja lahjat:
    mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,
    viittä leikkiä yhtaikaa, ja yhä uudestaan tuijotetaan
    tähtisadetta.

Joulu on taas -
    ja viimeinen lahja itsellesi:
    väsynyt avoin onni kasvoilla lapset nukkuvat,
    sylikkäin itsensä kokoisen kuoma-auton kanssa
    tai kallisarvoinen karamellipaperi tiukasti nyrkissä,
    posket kuin jouluomenat tyynyllä, rauha maassa.

Joulu on taas -
    sikäli ohi. Omassa olossasi voit sitten
    valvoa, lueksia, miettiä, murehtia, muistella -
Kaksikymmentä, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua
on kuluttanut tätä päivää, tai liki kaksituhatta.
Mistä on vielä kysymys? Mitä vietät? Lasten juhlaa?
Vai lapsen? Vai sen lapsen joka odotti ja riemuitsi
kaksi-, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua sitten?

Kaiken, minkä olemme saaneet, annamme
hetki hetkeltä pois.

Joulu on taas -
juuri tässä: pysähdyt valveille, mietit etkä mieti.
Joulu on muuan ilta, hetki ei monta kertaa toistu, et jaksa,
    mutta se rauha säteilee läpi elämän hyvää tahtoa,
    hyvää tietoa (se ei ole tietoa), jonka tajuat:
    autuus on pelkkä hetki
    niin kuin helle tai pimeä sade, tai vitilumet, nyt
                                                                       ikuiset,
    kuusi alati viheröivä,
    avoin murhe, sumeilematon onni.
    On eletty lapsi autuas, kaikkien odotus täyttynyt.

(Tuomas Anhava, 1950-60)

Tämä kuusi on kankaasta. Olihan siinä väkertämistä ennen kuin sai suurin piirtein ojennukseen seinälle, mutta on se vaivan arvoinen.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Toinen tontturuno

Joulutonttu

Tuo pieni herttainen piippalakki
tuo silkkikutrinen valkohaps'
tuo tassujalka ja punatakki
tuo tähtisilmäinen tonttulaps' -
se joulun edellä nostaa jalkaa
ja vinnin loukosta vilistää
se luutaan tarttuen touhun alkaa
ja pientä tiukua kilistää.

Se katsoo, kiertävi joka nurkkaa
se hommaa, hyörivi vikkelään
se joululahjoihin salaa kurkkaa
ja pukin konttihin pistää pään.
Se kertoo kuuselle kynttilöistä
sen jäistä runkoa naputtaa
ei anna kauroitta Pollen seistä
ja Hallin selkää se taputtaa.

On keittiössä sen toimiala
kun siellä häärii se yhtenään
niin tortut liedellä eivät pala
ja puuro kypsäksi keitetään.
Ja rotan reiät se tarkoin sulkee
ja tutkii hyllyjä aitankin
se laarit, kellarit kaikki kulkee
ja joskus hiukkasen maistaakin.

Tuo tonttuhaltia hellä, hyvä,
hän jouluiltana läsnä on,
kun lasten silmiss' on loiste syvä
ja riemu lahjoista rajaton:
se hiljaa puikkivi kuusen alla
ja sieltä herttaisna hymyää,
se korjaa kynttilän korkealla
ja latvatähtösen kiinnittää.

Kun valot sammuu, ei valvo ketään
ja tähtikirkas on jouluyö,
se eteen ikkunan verhot vetää,
kakstoista kello kun verkkaan lyö.
Ja lasten otsaa se hiljaa hipuu
ja vauvan kehtoa keinuttaa
ja kuusen oksia kerran sipuu,
pois sitten huoneesta hipsuttaa.

Se kuiskii kaikille "hyvää yötä"
ja vinnin loukkohon vilistää,
se tarkkaa taivahan tähtivyötä,
jääkukkaruutuhun hengittää!
Ja sitten sataissa valkolunta
se painaa syvemmä lakkiaan
ja lasten onnesta nähden unta
niin nukkuu jouluhun seuraavaan.

(Irja Puhakka)



maanantai 30. marraskuuta 2015

Aamulla se alkaa

Ensimmäisenä jouluna oli tungosta ja ruuhkaa. Ihmisillä oli kiire toimittaa tärkeitä asioitaan. Tilaa ei ollut väsyneille, matkan uuvuttamille. Apua ei riittänyt hämmentyneille, kaukaa tulleille. 

Olenko minäkin tänä vuonna eksynyt paljoon ja liikaan? Olenko hukannut hyvän tahtoni pakkoon ja täytymiseen? Olenko liian kiireinen ja kireä? Tunnenko tänä vuonna joulun hengen? Olenko jättänyt joululle sijaa sydämessä? 

Tänään vielä mietin huoliani, tuskailen kiireitäni, jahkailen jaksanko. Mutta aamulla se alkaa - joulun odotus. 

Avaamme luukkuja joulun tulla. Päästämme joulun enkelit sisään. Odotamme sitä, minkä tiedämme tulevan.



(Joulukalenterin kuva: Martta Wendelin)

lauantai 28. marraskuuta 2015

Salomaan joulu


Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta.
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!

(Arvily)


(Rudolf Koivu)

perjantai 27. marraskuuta 2015

Lapsen ikkunat


Ikkunaan voi hengittää ja siihen piirtää ikkunan
ja sille joka ruutuun vielä ikkunan,
voi piirtää paljon, kunnes tulee sormenpäiden pisteet,
          niin kuin silmät,
minä katselen vuoroon kaikista niistä ikkunoista
ja katson lumipyryyn joka ikkunalla, 
          voi miten kiire on,
ja taas on kirkasta, ja tilhiparvi hyppää pihlajaan,
kukaan ei tiedä, kuinka monta.

Lumi on täynnä kaikkea, mitä ei näy,
kuusessa lumen takana on oravan lapsi,
aivan pieni, sen häntä on äidin sormen mittainen,
mäen alla nenä suorana nukkuvat siilit, murisevat
vähän,
ja kaikkien puiden takana, kaukana paksussa
                                                                        lumessa
täytyy olla karhu,
se kuorsaa mesi kuonon päässä, lumi tärisee;
mutta kukkien pesät, kukkien pesät
ovat parhaassa piilossa.

Hiiren vaaleanpunaiset varpaat palelevat,
minä vien hiirille juustonmuruja kaikkiin nurkkiin,
kuuntelen hipsutusta, kun hiiret syövät.
Talvella täytyy syödä.
Varpuset puistelevat kauranjyviä, tii tii ti
ja pelästyvät pois, kun lumi tulee siniseksi
ja unohtuu, ei näy,
tuhat valoa näkyy,
ikkunat tulevat suuriksi,
varpuset kodeistansa kurkkivat tähtiä,
lumessa välkähtelee siellä täällä.

(Maila Pylkkönen, 1962)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulu hiipii tupaan


Hiljaa joulu hiipii tupaan:
joulun ihmesatu.

Tontun tossut sipsuttavat,
pukin saappaat kopsuttavat.

Kuusessa on vielä vähän
suuren metsän kohinaa.

Ilmassa on enkeleitten
siiven havinaa,
pasuunoitten pauhinaa.

Taivas täällä, taivas siellä -
kummassakin joulun valot
vaiti välkkyvät.

Avaruuden suuret kellot,
joulun omat juhlakellot
helisevät, helkkyvät.

Joulun kukka, rauhan kukka
sinisenä aukeaa.

Maasta ylös kohoaa
liekki kultainen:
lämpö ihmissydämen.
Lasten kirkas laulu helää.

Joulun satu jälleen elää:
satu suurten, pienien,
satu yhteinen.

(Kaisa Kantola)

maanantai 23. marraskuuta 2015

The Starlight Blogger Award eli vastauksia kiperiin kysymyksiin

Sain Millalta valloittavasta Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita -blogista haasteen / tunnustuksen, jossa tulee vastata kolmeen kysymykseen. Kysymyksiä, tai siis vastauksia, piti tovi miettiä.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että kaikki kolme poikaani ovat omia persoonallisuuksiaan ja että heillä kaikilla tuntuu olevan terve itsetunto. Nuoremmat pojat ovat jo reippaita koululaisia, jotka haluavat tehdä yhä enemmän asioita itse. Esikoinen taas onnistui ylioppilaskirjoituksissa hyvin, ja jatkoa seuraa parin kuukauden päästä.

Näinä aikoina saa olla kiitollinen myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on työtä. Arjessa apureina toimivat myös isovanhemmat, jotka kuskaavat tarvittaessa lapsia ja tuovat toisinaan meille herkullisia ruokasatseja. Olen kiitollinen myös vanhasta, kauniista talostamme, jolla on hyvä luonne. Tämä tuntuu Kodilta.

Itsestään selvästi läheisten ja oma terveys on kiitollisuuslistan kärjessä. Luin vasta Audrey Mageen romaanin Sopimus, ja sen lukemisen jälkeen vahvistui myös kiitollisuus siitä, että elämme maassa, jossa on rauha.

Pienemmistä asioista olen kiitollinen vasta sataneesta lumesta, jouluisista tunnelmista, kahvikoneemme ihanasta espressosta (joka aamu vaikka kone on ollut meillä jo vuosia) sekä iloisista kohtaamisista niin kasvotusten kuin täällä eetterissä.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Valintoja on vaikea toivoa tehneensä toisin, koska pienikin muutos menneessä olisi ehkä johtanut erilaiseen lopputulemaan monessakin asiassa. Jokainen tekee valistuneimman arvauksen ratkaisuissaan senhetkisten olosuhteiden vallitessa, joten jälkikäteen jossittelu on turhaa.

Asia, jonka tahtoisin nykyisyydessä muuttaa, jos pystyisin, on yöuneni. Valvomista on nyt kestänyt kymmenisen vuotta, ja tuntuu, että nukunkohan koskaan enää yötä läpeensä. Kaikki konstit on kokeiltu, mutta ei auta.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on virran viedessä pysyä pinnalla ja ainakin ajoittain nauttia matkasta, mielellään hyvässä seurassa.

Juuri kuopus esitteli keksimiään riffejä kitaralla, keskimmäinen iloitsi sählymokeksi pääsystä koulun turnaukseen, esikoinen toi pari päivää sitten ensimmäistä kertaa tytön meille kahville ja mies teki herkullista tuorejuusto-oliivilohta ja salaattia, niin onhan ne aika ihania. Ja se, siis rakkaus....

Haastan mukaan seuraavat kuusi blogia:

Lumihiutaleita portailla

Sinistä jouluksi

Joulun odotusta ja tunnelmointia

Joulun taika

Jouluisia hetkiä

Joulu Mimmin luona


Lopuksi vielä hieman haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pituus, leveys, korkeus


Joulun moniulotteinen tila.
Kolme kerta kolme, neljä kertaa neljä:
pituus, leveys, korkeus. Ja aika.
Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.
Paikka, aika, liike. Ja sointi.
Muistot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen,
tyhjä avartuva tila
jonkin tulla, 
jos joku

(Lassi Nummi)


(Kuva: johnjohnston.info)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lunta, lunta

Lumi antaa odottaa itseään, vaikka pohjoisemmassa sitä jo on. Tänään taivas varisteli jo hieman lumimaistiaisia, mutta rännäksihän se valkeus hetikohta vaihtui. (Edit: Aamulla kun heräsin, oli meilläkin kaunis, valkea lumi maassa!) Tässä pari lumenodotusrunoa suurenmoiselta Bo Carpelanilta:

Taas

Nythän on joulu taas
ja nythän on valo taas
ja nythän on joulukuusikin
taasen täällä.

Kaupunki on hilpeä taas
eikä taaskaan ole lunta
yhtään kuralätäköiden päällä.

Koska on valo taas
ja koska on räntää maass'
ja tanssitaan polskaa kevätsäällä?

(Bo Carpelan, 1990)


Kun olin pieni

Kun olin pieni
lauloin joulukuusen takana.

Kun olin pieni
pidin jotakuta suurta kädestä.

Kun olin pieni
näin maassa kaikki pikku ötökät.

Ja nenässäni tunsin pyryntuoksun:
nyt on lunta ilmassa!

(Bo Carpelan, 1990)


J niin kuin joulua kohti...

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vain pimeässä näkyvät tähdet


Hyvää Joulua, hyvät ihmiset,
           Hyvää Joulua.

Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
Tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea -
se jatkuu
jotain säilyy
          pysyy
          säteilee
ensi jouluun
           joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammmuva kynttilä
               kuihtuva kuusi
               särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
              levotonta
että sirpaleita tulee helposti
               huomaamatta
               vahingossa.

              * * *

Vaan mikä se Joulu sitten?
Mitä se -
         millainen se oikea?

Ihminen tietää, mutta ei usko,
ihminen katsoo, mutta ei näe,
näkee vaan ei ymmärrä.
Hänelle pitää selittää
         todistaa
         vakuuttaa kaikki,
                  joulukin.

Joulu on iloa
          rauhaa
          valoa,
sanoo joku.

Katso lapsesi silmiin jouluaattona,
näet mitä on ilo.
Katso vanhuksen kasvoja -
vuosien uurtein kirjomia
ja näet mitä on rauha.
Katso tähteä ja näet valon.

Otetaan paljon pimeyttä
sytytetään sen keskelle kynttilä
monta kynttilää
paljon kynttilöitä.
Muutetaan pimeä valoksi.
Otetaan pimeistä pimein kaamosyö
kukitetaan se tähdin
         kynttilöin:
se on Joulu.

              * * *

Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
         Tähti.

Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungin mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
     eksyt
          vaikka on valoisaa
niin kirkasta että häikäisee.

Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.

                * * *

Älä pelkää pimeää
          pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.

Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla
           kivulla lunastettuna.

Joulun kokee todella se
jolla ei kaikki hyvin
ja joka siksi tarvitsee
hiljaisuutta
          rauhaa.
Hän löytää laulun ja tähdet.

Joulu on matka
          löytöretki
kulku yöstä aamuun
varjosta valoon
          arjesta juhlaan
sadusta toteen
           toivosta kokemiseen.

               * * *
   -    -    -

On se sinullekin annettu
          tehtävä
jouluna
ja joulun jälkeen:
iloksi sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
         valoa pimeään
hymyä
          hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.

Ilo on annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua
          ihmiset -

iloa
    valoa 
        rauhaa.

(Maaria Leinonen, 1984)


tiistai 17. marraskuuta 2015

Joulujen joulu

joulujen joulu!
varsinainen joulu!
5-päiväinen joulu!

pitkiä ihania hengenvetoja
nämä päivät,
kun ei tiedä mistä aloittasi
eikä aloita mistään,
kompastuu omiin siroihin sääriinsä
kiireessä,
istuu kädet sylissä ja katselee
parvekkeen lintuja,
lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,
lukee iltarukouksen pitkästä aikaa
jouluiltana,
kohtaa unessa rakastettunsa ja
vahvistaa suudelmalla ystävyyden -

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!
                                    musiikkia! tanssia!

(Laura Latvala)


Yksinäisen joulu


Kynttilä syttyy pienelle ikkunalle.
Yhdet kasvot näyttäytyvät
         hetkisen pienessä ruudussa
                 liekin leimahtaessa.
Hanki huokuu rauhaa.
Pilvet ovat vetäytyneet pakkasen alta.
Sininen hämärä on aloittanut hitaan
        laskeutumisensa.
Yhdet askeleet johtavat mökille,
yksi paksu kiehkura nousee savupiipusta,
yksi ihminen illan hämärässä rientää
         joulusaunaan.
Ikkunalla yksi kynttilä.
Enkeleiden laulu kuuluu hiljaisena.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon."
Yhdet kasvot havahtuvat,
yhdet kädet kiertyvät rukoukseen
          joulun hämärässä
          joulun ilosta.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon"
Kädet eivät avaa pehmeitä eikä kovia paketteja,
ketään läheisiä ei ole,
on vain mökki ja talvi: enkelit ja joulu.
Se riittää yhdelle,
joulun ilo, joulun sana, joulun riemu:
"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja"
Se riittää yhdelle
pienessä mökissä tänäkin jouluna,
se riittää sinulle kaukana ja lähellä.
Se riittää koko maailmalle:
                  Joulun Ilo on Vapahtaja,
                  Joulun Sana on Jumalan Poika,
                  Joulun Riemu on Pelastus.
Se riittää.

(Risto Kormilainen)


(kuva: www.tunturisusi.com)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ubuntu

Olin joitakin viikkoja sitten Mikko Kuustosen luennolla, jossa hän puhui onnellisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Koska hän jakoi jälkikäteen luentonsa keskeistä antia sähköpostitse, otan vapauden siteerata otteita hänen ajatuksistaan, kun ne niin hyvin sopivat tähän maailmanaikaan. Rakkaudellista tulevaa viikkoa Mikko Kuustosen sanojen myötä:

"Bantukielisen Afrikan asukkeina voisimme rohkaista toisiamme sanomalla: ”Sinussa on Ubuntua!”  

Tämä tarkoittaisi, että ihailemme toverissamme kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eteläisen Afrikan yhteisöissä Ubuntun mainitseminen merkitsee suurinta kohteliaisuutta. Taustalla on Afrikkalaisen filosofian ydinlause: ”minä olen koska sinä olet.”  Kyse on siis yhteisöstä, jakamisesta ja asenteesta.


Kohtaamme jälleen Ubuntun; muutosvoimaisena ja karismaattisena keskellä pahoinvointia. 

Vastavoimana kyynisyydelle tai itsensä pyhittämiselle.

Me tarvitsemme arkeemme Ubuntua myös itse sillä se tekee elämästämme merkityksellisen.

Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti.

Se merkitsee myös onnellisuutemme kannalta enemmän kuin onnistumiset tai mielihyvä.

 

Olemme siunattuja nisäkkäitä sillä pystymme  vaikuttamaan asenteeseemme ja muuttamaan suuntaa. 

Meillä on kääntyvät etupyörät.

 

Venäläinen runoilija Ivan Turgenev kirjoittaa:

 

"Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys."

 

Viisasta puhetta onnellisuuden ytimestä.

Siis siitä kuinka upeaa on olla tänään elossa !


Arkeamme säätelee myös se, että vaikutumme enemmän negaatioista: huonoista uutisista ja ahdistavista kuvista. 

Uutisvirta ympärillämme kertoo asioista jotka eivät mene suunnitelmien mukaan joten huono uutinen on aina mediassa hyvä juttu. 

Lisäksi armoton ja yhä kiihtyvä taloususkonto vääristää olennaisen.

 

Muistatteko tv-kuvan kaksoistornien sortumisesta ?

Tuhkaa, terästä ja kaiken keskellä tuhansia leijuvia a-nelosia. Niitä papereita jotka olivat juuri olleet tärkeimpien pinossa.

Elämä jää aina ihmiseltä kesken mutta olennaisin kulkee aivan eri tasolla kuin suorittamisemme.

 

Olennaisin on keskeneräisen ihmisen hidasta pyrkimystä kohti Ubuntua. Kykyä tehdä parhaansa ja tajua siitä, että yksin en selviä." (Mikko Kuustonen, 2015.)



lauantai 14. marraskuuta 2015

Vihdoinkin valkoinen joukukuusi

Meille hankitaan jouluisin oikea kuusi, mutta pari vuotta olen haaveillut valkoisesta tekokuusesta. Nämähän eivät sulje toisiaan pois, kun tilaa kerran on, joten rohkaistuin kantamaan Anttilasta kotiin 150-senttisen valkean kuusen laatikon.

Ennakkoon mietityttänyt kasaus ei ollutkaan mikään iso operaatio ainakaan tässä kuusessa. Jalan päälle laitettiin kolme runko-osaa, oksat taiteltiin oikeisiiin asentoihin ja valmista tuli. Sisimmät oksat taitoin taaksepäin peittämään metalliset kiinnitysmekanismit. Kuusi on mielestäni tarpeeksi tuuhea ja oikean mallinen. Hajuyliherkkänä pelkäsin etukäteen pahaa, muovista hajua, mutta kuusi oli onneksi hajuton. Viimeisestä kuvasta näkee kuusen todellisen, kylmänvalkoisen värin. 

Oksille laitoin valkojohtoiset valot, ja sitten nuorimmainen pääsi odottamaansa hommaan ja laitteli harkitusti oksille kahdenkokoisia turkoosin- ja vihreänsävyisiä palloja. Latvaan kiinnitin vielä hopeisen tähden, kun pieni koristelija ei ihan latvaan asti yltänyt. 

Koko perheen mielestä kuusesta tuli kaunis, ja se sopii vihreän rukin vierelle. Kun tämä ei tullut olohuoneeseen, ei tuntunut liian aikaiseltakaan laittaa sitä esille. Oikea kuusi kun pääse paraatipaikalle vasta jouluviikolla. Nyt kuusta on ihasteltu pari päivää. Koska oksat hieman hohtelevat, se on kaunis silloinkin, kun valot eivät ole päällä. 



torstai 12. marraskuuta 2015

Minä olen joulu


Minä olen hälinä ja iloinen vilske
sinulle, häliseväinen ystäväni.
Minä avaan ja suljen ovia, sytytän ja 
                     sammutan valoja,
         juoksen edestakaisin,
käyn kauppaa (moralistien murheeksi), 
                     ostan ja myyn,
         annan ja saan.
Leivon piparkakkuja, siivoan, postitan, 
                      käärin paketteja.
Minä olen sinun hyvä osasi,
ilon kupliva viini
sinulle, joka juokset hämärästä
kohden valaistua ovea.

Sinulle, joka olet välinpitämätön,
Minä olen välinpitämättömyys itse.
Yhdessä me ojennamme kätemme
näille lähimmäisille, niin kuin sanotaan, 
             toivotamme heille
säästelemättä kaikkea hyvää, sallimuksen laskuun
          tietenkin.
Mittaamme säestykseksi 
sopivan annoksen suopeaa hymyä. Lähetämme
tervehdyksiä, jopa lahjoja.
Kuin peilikuvia toisistamme! Mutta kellojani en soita
sinun sisimmässäsi. Vain korvissasi, 
           ja nehän ovat suuret.
Torneissa, kaiuttimissa, kaupungin kaduilla.
Sinulle, joka tyhjästi hymyilet, minä olen
malja kukkuroillaan tyhjää.

Sinä joka olet sekaisin
tätä kaikkea, tästä kaikesta,
sinulle minä olen sekava.
Kaistale seurallista hilpeyttä, siekale tunnetta,
palanen sydäntä, viipale kinkkua,
jokunen kilovattitunti stressiä
ja lapsuuden hyasintti, kiiltokuva, enkelikuoro.

Sinä joka et löydä minua, et itseäsi, et lasta,
näistä majataloista,
älä ylenmäärin huolestu.
En minä moralisoi, en tuomitse. Minä kysyn, 
             sinä itse kysyt. 
Ja jossakin, miltei kuulumattomissa,
hiljaisuus vastaa.

Sinulle, hiljainen,
minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havina ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa,
vanha koraali, jonka vaietessa näkymä syvenee,
saa uuden kuullon. Tai liekki joka sammuessaan
saa ajattelemaan, kuvittelemaan
sammumatonta valoa.
Maan hiljaisille minä olen
hiljaisuuden leipä. 

(Lassi Nummi, Uusi Suomi 24.12.1976)


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Joulu on joskus


Joulu on joskus helmikuussa,
joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee
ja järvet jäässä
sisällisesti, meissä.
Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun
                        kun sattuu ja juhlamieli yllättää
- sisällisesti, varkain -
ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta
vaikka kesken juhlan
kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.
Sillä tavalla se ei kulu,
ei kuivu eikä varise.
Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.
Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,
                          ei vielä huomaa.
Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:
- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,
                      minä tulen.

(Lassi Nummi)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Ensi lumi


Olin unohtanut valkeuden
katsellessani syksyn raskaita värejä
ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.
Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale
viileäksi tuoksuksi,
ja valkean maiseman rauha
solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan
kääntänyt piiloon
syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden
ja avannut suuren valkean aukean,
jolle talviauringon kapealla säteellä
kirjoitetaan lauluja,
jotka ovat viileitä ja kauniita
ja lumitähden muotoisia.

(Katri Vala)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ulkona on ilta

Ulkona on ilta

Lasinkimallus loputtomissa saleissa:
                    menneisyys kuultaa,
hohtaa
hetki, tämä pieni maja.
                     Ulkona, ystävät,
on ilta. Kohoaa malja,
kynttilät syttyvät: se on täällä,
                     meidän keskellämme.
Suljetun oven lävitse se on tullut,
                      juhla.

(Lassi Nummi)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Joulunajan pakko kuulla -laulut

Minulla on joulunalusaikaan tiettyjä joululauluja, joita on pakko kuunnella. Joko cd-levyltä tulee etsittyä se tietty biisi, joka vain niin sykähdyttää. Tai iltasella, kun lapset jo nukkuvat, pitää pienellä kuunnella niitä tuolta juutuubista monta kertaa.

En tiedä, miksi nämä neljä ihan erityyppistä joululaulua ovat seuloutuneet pakko kuulla -osastoon. Ja neitsyt pikku poijuttansa -kappaleesta olen kertoillut jo aiemminkin. Johanna Kurkelan tulkinta Seimiyöstä vain on ihana. Metrofolkin Hyvää joulua varpunen saa niin hyvälle tuulelle. Mikko Kuustosen ja Irinan Hiljaisin Helsinki vasta kumma joulumielen nostatuskappale onkin, kun en asu Helsingissä päinkään, mutta jokin siinä vetää: "Pysähdytään aamuyöhön. Pysähdyn sen verran, että meitä koskematon ehtii koskettaa."

Ja neitsyt pikku poijuttansa
Seimiyö
Hyvää joulua varpunen
Hiljaisin helsinki