Soikaa villit kellot!

Soikaa, villit kellot! Villin taivaan

pilvet kiitävät ja pakkasvalo palaa,

vanha vuosi kuolee tänä yönä,

soikaa pois ja antakaa sen kuolla.

Soikaa vanha pois ja sijaan uusi,

soikaa, ilon kellot, hangen yllä,

vuosi lähtee, antakaa sen mennä,

soikaa uuden vuoden kirkas soitto.

Soikaa pois, kun mieltä murtaa suru

niistä joita enää ei näy täällä,

soikaa sopuun rikas köyhän kanssa,

soikaa ihmiskunta sovinnolle.

Soikaa loppuun tyhjät ponnistukset

ja puolueitten riitapukaruus,

soikaa päivän työhön kauneutta,

soikaa lakiin totuudellisuus.

Soikaa meistä puutteen pelko, synti,

ajan julma sydämettömyys,

soikaa tyhjiin vanhat synkät säkeet,

soikaa uusi laulu kuuluviin.

Soikaa meistä omahyväisyys

ja halu aina arvostella toista,

rakkaimmaksi soikaa itse totuus,

yhteiseksi soikaa rakkaus hyvään.

Soikaa rujoon tautiin terveyttä,

soikaa ahdasmieli saituus pois,

soikaa loppuun tuhat vanhaa sotaa,

soikaa alkuun tuhat rauhan vuotta.

Soikaa ihmiskunta pystypäinen,

suurempi sydän, auttavampi käsi,

soikaa valottomaan maahan valo,

soikaa, kellot, Kristus saapuvaksi.

(Alfred Tennyson, 2005)

Toiveita täyttävää alkavaa vuotta itse kullekin!

Joululahjavaihdot ja leppoisaa sunnuntaita

Joulunpyhät ovat onnellisesti ohi, ja niistä on nautittu täydessä rauhassa. Joulupäivänä esikoinen saavutti täysi-ikäisyyden. Tapaninpäivänä kävimme katsomassa odotetun elokuvauutuuden eli Star Warsin seitsemännen osan. Oli huikea elämys ja ansaitsee paikkansa alkuperäisen trilogian jatkona.

Joululahjavaihtojen paketit avasin vasta aattona. Jouluemon vaihdosta (jouluistailoa.vuodatus.net) sain Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net) suklaan ohella ihanan pehmoisen, violetin tuubikaulahuivin. Kiitos kauniista lahjasta!

Sadun jouluvaihdosta (sadunjoulu.blogspot.fi) sain Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi) pienen harmaan lyhdyn, söpön tontun, lautasliinoja ja harmaan pallokynttilän. Kiitos jouluisista lahjoista!

Kiitokset myös joululahjavaihtojen järjestäjille! 

Loma onneksi vielä jatkuu kirjojen, herkkujen ja pelien parissa! 

(Joulumammax2:n lahja)

(Mellun lahja)

Sytytä sinäkin

Toivotan hyvää Joulua,

rakas joulukansa

Toivotan onnea

ja iloista mieltä

kaikesta huolimatta

                      Pistä Sinäkin lusikkasi soppaan

                      minäkin pistän

                      Leikkaa kinkkusi

                      minäkin leikkaan

                      Sytytä kynttilä

                      minäkin sytytän

                      Lue Raamattusi

                      minäkin luen

Totisesti

                      Hyvää Joulua

                                                toivotan:

valkeata, kuulasta ja kirkasta,

paljon kynttilöitä

paljon loistetta,

iloa ja joulumieltä;

paljon sitä mikä tekee

Sinut otolliseksi,

tyyneksi ja valoisaksi,

paljon sitä

                      sytytä Sinäkin

                      minäkin sytytän

                      rakasta Sinäkin

                      minäkin rakastan

Viihdy Sinäkin

minäkin toivon viihtyväni

Katsele joulutähtiä

minäkin näen

Vaella joulutietä

minäkin vaellan

                      lauluja laulaen

Laula Sinäkin

                      Sillä mitä olisi joulu

                      ellei lauluasi

                      Sillä mitä olisi joulu

                      ellei juuri tätä

kaikki he tulevat aasilla

tai kameleilla

kaikki he tuovat lahjoja

ja tuoksuvat joululle

kaikki he rakastavat

ja toivottavat hyvää joulua

(Kalevi Rahikainen)

Kaunista ja rakkaudellista joulun aikaa sekä lämmintä joulumieltä!

Avoimet ovet, lahjavaihtoja ja ihanaa joulumieltä

Kaikki joulujärjestelyt ovat valmiina. Kinkku on tosin vielä uunissa. Siivosin toiseen kertaan, kun meillä oli jo sunnuntaina talo tiptop. Sain nimittäin idean pitää kodissamme jouluiset avoimet ovet. Olemme olleet syksyn kiireisiä ja omissa oloissamme ja halusimme muistaa ystäviämme kutsumalla heidät mihin aikaan tahansa piipahtamaan tai pitemmäksi aikaa. Idea sai ilahtuneen vastaanoton, ja oli mukavaa tavata ystäviä valmiissa joulukodissa. Näin saimme tehtyä kaikki viime hetken valmistelut hyvissä ajoin. Kuusikin haettiin ja koristeltiin jo lauantaina.

Osallistuin tänä vuonna sekä Jouluemon (jouluistailoa.vuodatus.net) että Sadun (sadunjoulu.blogspot.fi) lahjavaihtoihin. Kaikki paketit tulivat perille. Jo aiemmin tuli 5-vuotiaalta Minjalta pikkujoululahja, joka sisälsi lautasliinoja, suklaakasvonaamion ja syötävää. Kiitos lähettäjälle! 

Joululahjavaihtojen paketit jätin odottamaan aattoiltaa. Ne tulivat tunnelmallisen kortin kera Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net), joka kauniisti kehui blogiani, sekä Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi), joka oli minunkin pakettieni kohteena ja kiitteli jo ihanasti pikkujoulupaketista.

Hurmaavan jacquelawson-animaatiokortin sain tänään myös Millalta (valkoisiahiutaleita.wordpress.com), joka on blogivuoden aikana alkanut tuntua ystävältä. Sanasi toivat todellista joulumieltä! Kiitos <3

Aamulaulu ennen joulua

Tunturi tähyää järven jäätä,

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä

tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

vielä on sinistä lumi.

(Hannele Huovi, 1985)

Silta kaartuu

Ei aika pysähdy, ja kuitenkin

   sen keskeltä vie valosilta kauas

   menneisiin päiviin,

jouluun, jolloin lapsen mielin kuulin

    kaukaiset sävelet

ja äidin hymy yhtyi juhlan valoon,

    tulvana sydämiimme saapuvaan,

ja niitä nosti salaisuutta kohti.

    Oi valosilta,

    vielä kauas kanna!

Kun lapsuuteni jouluun vaellan,

    olen kuin armolahjan saanut vanki:

    ei polta katumus

    ei itsesyytös soimaa,

ja sädehtivä puhtaus on tila

    väsyneen sydämen levätä ja nousta.

Nyt kuulla voi se salaisuuden viesti

    - jokainen joulu hiljaa toisti sen - :

ihminen ihmiselle,

    siinä laki

    todeksi tehdä pitkän arjen työssä,

harhan ja erehdysten yli kasvaa

    näkemään joulun mykkä sanantuoja.

Se tuolla, tummain kuusten yllä loistaa.

(Arvi Kivimaa)

Äitien Kristus

Kristuslapsi kun nukuit seimen oljilla

olisin halunnut ottaa sinut tyhjään äidinsyliini.

Juuri niin pienenä seimen Kristuksena

         tulet palelevien yksinäisten äitien luo.

Sydämeni haluan panna käteesi

         kuin oman lapseni käteen kerran.

Lapsi-Kristus, äitien Kristus.

(Helvi Hämäläinen, 1987)

Kallein joululahja

Pyhä, pyhä kallis

lapsi taivainen

aatos liitää luokses

sinne seimellen.

Hennot kätösemme

puolees kohoaa.

Sinun hymys hellä

juhlan kirkastaa.

Sulle sytytimme

kuusen kynttilät,

Sulle lasten laulut

hartaat helkkyvät.

On kuin päärlyportit

meille aukeais,

on kuin katsees hellän

silmä nähdä sais.

Jeesus, kallein, suurin

joululahjamme,

synny sydämiimme,

siunaa juhlamme.

(Immi Hellén, 1934)

(Santa Maria de Montserrat)

Joulusta lyhyt jutelma

Joulu joutuen läheni.

Liikkui jo Jumalan juhla

Karjalan kylän sisälle

Pirtin pienoisen etehen

Lauluinensa, lahjoinensa,

Kaiken kaunihin keralla.

Kysyi kynnyksen ylitse,

Tie'usti tuvan sisältä:

"Suvaitaanko, sallitaanko,

Otetaanko orren alle

Lähellenne laulamahan,

Vierellänne viihtymähän?"

Siihenpä sanoivat kaikki

Vastasivat vienoisesti:

"Hyvä on haluttu kävijä,

Armas on käsketty kävijä,

Herran vieras herttaisempi,

Tervetuloa tupahan

Iloksemme, auvoksemme,

Lieden luona liikkumahan,

Lähellämme laulamahan!"

Siihenpä saneli vieras,

Jutteli Jumalan juhla:

"Joko on kaikki kaunihisti

Varattuna valmihiksi,

Onko pirttinne puhasna,

Valaistuna vierashuone?"

Silloin neitoset sanoivat,

Nuoret vaimot vastasivat:

"Jo on pirttimme puhasna,

Valaistuna vierashuone,

Sauna saatuna somaksi,

Kaunihiksi kaikki paikat.

Jo on leivät leivottuna,

Joulujuomat jouvutettu

Pyhäkankahat ku'ottu,

Juhlaverhot valmistettu

Joulun suuren suosioksi,

Hyvän vierahan huviksi

Siihenpä saneli Joulu,

Virkkoi vielä viimeiseksi:

"Kaikki on tehty kaunihiksi,

Saatuna hyvin somaksi, 

Vaan onko puhas povenne,

Siistittynä syämmenne?"

Silloin vanhat vastasivat,

Ijälliset arvelivat:

"Ei tule perin puhasta,

Valmistune valkoisinta

Syämestä syntisestä,

Puuttehellisen povesta.

Itse tullos tuntijaksi,

Puuttuos puhustajaksi

Ett' ois siistiä sisällä,

Omatunto onnellinen."

Siitäpä Jumalan juhla,

Aina toivottu tulija

Tunkihe tuvan sisälle

Astui kohta orren alle

Lahjoinensa, lauluinensa,

Ilon kallihin keralla.

(Runovalikoima kansakouluille, 1927)

Näkyjen yö

Käyn jouluiltana vuoteeseeni

ja sammutan pöydältä kynttilän.

Läpi kylmän huoneeni ikkunalasin

näen tähtien silmäin syttyvän.

Minä muistan erään pienen pojan,

joka kerran katseli tähtiä päin,

joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan

- ja silloinkin oli joulu näin.

Hän mietti: Jo Uuteen Testamenttiin

ovat kimmeltäneet tähdet nuo.

Ja ensimmäisenä jouluyönä

ne johtivat tietäjät seimen luo.

Ja he näkivät Neitsyen kumartuneena

yli pienen poikansa, Messiaan,

joka syntyi talliin, juhtien pariin,

oli kuitenkin Vapahtaja maan.

Tätä poikanen mieti. Hän Linnunradan

näki timanttikäätynä kimaltavan.

Ja hän melkein enkelit näki ja kuuli

hyvän tahdon ja rauhan sanoman.

Taas tahtoisin olla se pieni poika,

joka kerran jouluna mietti näin,

joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan

ja tähysti enkeleitä päin.

(Uuno Kailas)

Jouluaattoiltana

Jouluaattoiltana

väki koko talossa

uneen oli vaipunut,

hiirikään ei hiiskunut.

Sukat uunin reunustaan

oli pantu riippumaan,

koska joulupukin niin

täyttävän ne toivottiin.

Lapset kaikki maatessaan

kippurassa vuoteissaan

katselivat makeita

karamelliunia.

Äidillä ja minulla

oli myssy korvilla

käydäksemme nukkumaan

talviyöhön rauhaisaan.

Silloin kuului sellaista

kopinaa ja kopsetta, 

että vallan säikähdin,

vuoteestani ponnahdin,

yks'kaks' riensin ikkunaan

tuota kummaa katsomaan,

vedin auki verhot sen, 

työnsin syrjään kaihtimen.

Lumi peitti koko maan

vaippaan vitivalkeaan,

kuutamo loi valoaan

niin kuin päivä konsanaan.

Silloin - ihme kerrakseen! -

näinkin pikkuruisen reen,

edessänsä kahdeksan

pikkuruista poroa,

yhtä pienen, veikeän

ajajan, niin hilpeän,

että tunsin varmasti

hänet joulupukiksi.

Vinhempaa kuin kotkat nuo

ajoporot saivat luo, 

joulupukki vihelsi,

juoksuun niitä kannusti:

"Virkku, hoi, ja Vikkelä!

Nopsa, hoi, ja Näppärä!

Joutuin, Tuisku, Tuulispää!

Liekki, Leimu rientäkää!

Ylös ylös kuistille,

katonharjan huipulle!

Juoksuun juoksuun joutukaa!

Lentoon kaikki kohotkaa!"

Niin kuin lehdet lentävät

myrskytuulen siivillä,

esteen tieltä nousevat

ylös kohti taivasta,

kiitävät myös poroset

ylös katonharjalle,

lelusäkki kuormanaan,

joulupukki ohjissan.

Tuokiossa katolta

kuulin somaa kapsetta

monen pikku kavion

kopistessa laipioon.

Hartiani sisään sain,

käännyin, kun jo tupsahtain

pukki laski liukua

alas savupiipusta,

aina päästä jalkoihin

uponneena turkiksiin,

mutta kaikki vaatteensa

aivan nokitahroissa.

Lelusäkki olallaan

oli ihan pullollaan,

niin kuin kulkukauppiaan,

kun hän avaa reppuaan.

Silmät aivan tuikkivat,

hymykuopat nauroivat,

ruusunpuna poskilla,

nenä niin kuin kirsikka,

korviin asti venyvä

lystikäs suu hymyssä,

leuka lumivalkean

paksun parran peitossa.

Tiukasti hän hampaissaan

puri pikku piippuaan,

kiehkuroina leijaili

savu päänsä ympäri.

Kasvot loisti leveinä,

vatsa perin pyöreä

hytkyi niin kuin hyytelö

kun vain nauroi kääpiö.

Niin hän oli pullea

hauska pikku haltia, 

että nauruun purskahdin

kun noin häntä katselin.

Vilkuttaen silmäänsä,

pudistaen päätänsä

minua hän rohkaisi

etten toki pelkäisi.

Puhumatta sanaakaan

kiirehti hän puuhaamaan,

täytti sukat lahjoillaan,

kääntyi sitten sukkelaan,

nenänvarttaan kosketti,

kerran päällään nyökkäsi,

savupiipun kautta näin

kohosi hän ylöspäin.

Rekeensä hän hypähti,

ajokeilleen vihelsi,

pois ne oitis juoksivat

niin kuin tuuleen untuvat.

Mutta ennen menoaan

kuulin hänen huutavan: 

"Hyvää yötä toivotan -

oikein hyvää joulua!"

(Clement Moore, 1981)

Anopin tekemä piparkakkutalo iltahämärissä

Joulukuusi

Kasvoipa tuuhea kuusentaimi

metsässä taivasalla.

Kun näreessä riittää käpyjä, 

on ruokaa oravalla.

Ja miksikäs muuksi kuin käpypuuksi

päästään kasvamalla.

Mutta nyt pääsit kaupunkiin

ja kotisi kauas jää.

Palloja oksiin laitettiin

ja lankaa välkkyvää,

vieläpä joulun kunniaksi

monta kynttilää.

Ja jonnekin oksien lomaan

oma keijusi piiloutuu.

Kun lapset vaipuvat uneen, 

se saapuu, hymysuu,

sinun kauneuttasi katsomaan, 

pieni joulupuu.

(Cicely Mary Parker, 1982)

Joulupukin laulu

Tunnetko minua, lapsi

havaitsetko haltijata

joulupukkia jaloa

siivon lapsen seuralaista

tultua ajan parahan

suuren juhlan saapuessa?

Minä joulun jouvuttelen

annan aatonkin iloisen

tahi tahvanan lähetän

sekä laitan loppiaisen

pienten pilttien suloksi

riemuksi rakasten lasten.

Min' olen hyvä hyville

armollinen ahkerille.

Annan antimet parahat

armahasta arkustani

sekä lahjat laatuisimmat

koreasta kopastani:

Siin' on torttuja tusina

suuri kasa kakkujakin

pussillinen piirakoita

omenoita aivan paljon.

Siinä vielä on sivussa

kapinehet kaikenlaiset

siinä kuvat kaunihimmat

satukirjaset somimmat

siinä vauvat, siinä vaunut

varsat vaunujen edessä.

Sitte vielä viimeiseksi

lasken unta laukustani

sirotan simaista mettä

unelahan uupuvalle

lepolahan lentävälle.

Että kasvat kaunihina

ylenet ylen hyvänä

ilona oman isäsi

oman äidin lemmikkinä.

(Aapo Pärnänen, 1900)

Itsenäisyyspäivää ja pataleipää

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtisunnuntaita kaikille lukijoille!

Aamupäivän aloitimme vasta paistetulla pataleivällä, jota useiden blogien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan. Leivän tein sämpylä- ja hiivaleipäjauhoista ja mukaan laitoin puoli desiä sokeroimatonta mysliä, jossa on kurpitsan ja auringonkukan siemeniä (merkki Finax). Perusohje oli K-ruuan nettisivuilta. Sieltä Milla vinkkasi myös jouluisen pataleivän ohjeen, jota pitää joskus kokeilla.

Kultakeramiikan keraaminen pata hoiti hommansa hyvin. Sipaisin pohjan ja reunat öljyllä, ja leipä irtosi ongelmitta. Seuraavalla kerralla ajattelin paistaa leipää kannen kanssa hieman kauemmin, ehkä 40 minuuttia, jotta sisus kypsyy hieman enemmän. Pelkillä vehnäjauhoilla puoli tuntia kannen kanssa (ja 15 minuuttia ilman kantta) riittänee, mutta koska mukana oli muutakin, aikaa kannattaa pidentää hieman. Leipä maistui makoisalta lämpimänä ja runsaalla levitteellä, ja kuori oli ihanan rapsakka.

Joulusiivoukset ovat yhtä komeroa vaille valmiit. Miehelle jää vielä saunanpesu. Joulukortit haemme tänään joulumarkkinoilta vanhasta kaupungista, ja sitten on vielä vähän runo- ja osoitepuuhaa ennen kuin kortit saa postiin. Tänä vuonna tarkoitus olisi hoitaa homma ennen viimeistä iltaa.

Kynttilät kiinnitin eilen ikkunoihin itsenäisyyspäivää juhlistamaan. Joulukalentereita on availtu, ja Ylen joulukalenteri katsellaan Areenasta, koska koko sakki nukkui kerrankin myöhään. Nyt on mukavan leppoisa ja jouluinen olo. Toivottavasti sinullakin!

Jouluruno

Alati viheriöivä kuusi

Joulu on taas -

    muistat kappaleen lapsuutta,

    havujen tuoksua, jota odotus hengitti

    aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,

    odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)

    rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä, lauenneita hymyjä,

    tarinointia, hiljaista jännitystä. Ja lahjat: 

    saamisen, antamisen ilo, tämä yksi odotus joka täyttyy

    ja kaikilla on syntymäpäivä,

    silmissä loistavat kynttilät.

Joulu on taas -

    nyt olet panemassa tätä kaikkea toimeen

    töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität

    ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään) mennessä saada

    rauhan maahan. Silloin, vihdoin, laukeat hymyyn,

    tarinoit leppoisasti, viivyttelet salaperäisesti. Ja lahjat:

    mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,

    viittä leikkiä yhtaikaa, ja yhä uudestaan tuijotetaan

    tähtisadetta.

Joulu on taas -

    ja viimeinen lahja itsellesi:

    väsynyt avoin onni kasvoilla lapset nukkuvat,

    sylikkäin itsensä kokoisen kuoma-auton kanssa

    tai kallisarvoinen karamellipaperi tiukasti nyrkissä,

    posket kuin jouluomenat tyynyllä, rauha maassa.

Joulu on taas -

    sikäli ohi. Omassa olossasi voit sitten

    valvoa, lueksia, miettiä, murehtia, muistella -

Kaksikymmentä, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua

on kuluttanut tätä päivää, tai liki kaksituhatta.

Mistä on vielä kysymys? Mitä vietät? Lasten juhlaa?

Vai lapsen? Vai sen lapsen joka odotti ja riemuitsi

kaksi-, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua sitten?

Kaiken, minkä olemme saaneet, annamme

hetki hetkeltä pois.

Joulu on taas -

juuri tässä: pysähdyt valveille, mietit etkä mieti.

Joulu on muuan ilta, hetki ei monta kertaa toistu, et jaksa,

    mutta se rauha säteilee läpi elämän hyvää tahtoa,

    hyvää tietoa (se ei ole tietoa), jonka tajuat:

    autuus on pelkkä hetki

    niin kuin helle tai pimeä sade, tai vitilumet, nyt

                                                                       ikuiset,

    kuusi alati viheröivä,

    avoin murhe, sumeilematon onni.

    On eletty lapsi autuas, kaikkien odotus täyttynyt.

(Tuomas Anhava, 1950-60)

Tämä kuusi on kankaasta. Olihan siinä väkertämistä ennen kuin sai suurin piirtein ojennukseen seinälle, mutta on se vaivan arvoinen.

Toinen tontturuno

Joulutonttu

Tuo pieni herttainen piippalakki

tuo silkkikutrinen valkohaps'

tuo tassujalka ja punatakki

tuo tähtisilmäinen tonttulaps' -

se joulun edellä nostaa jalkaa

ja vinnin loukosta vilistää

se luutaan tarttuen touhun alkaa

ja pientä tiukua kilistää.

Se katsoo, kiertävi joka nurkkaa

se hommaa, hyörivi vikkelään

se joululahjoihin salaa kurkkaa

ja pukin konttihin pistää pään.

Se kertoo kuuselle kynttilöistä

sen jäistä runkoa naputtaa

ei anna kauroitta Pollen seistä

ja Hallin selkää se taputtaa.

On keittiössä sen toimiala

kun siellä häärii se yhtenään

niin tortut liedellä eivät pala

ja puuro kypsäksi keitetään.

Ja rotan reiät se tarkoin sulkee

ja tutkii hyllyjä aitankin

se laarit, kellarit kaikki kulkee

ja joskus hiukkasen maistaakin.

Tuo tonttuhaltia hellä, hyvä,

hän jouluiltana läsnä on,

kun lasten silmiss' on loiste syvä

ja riemu lahjoista rajaton:

se hiljaa puikkivi kuusen alla

ja sieltä herttaisna hymyää,

se korjaa kynttilän korkealla

ja latvatähtösen kiinnittää.

Kun valot sammuu, ei valvo ketään

ja tähtikirkas on jouluyö,

se eteen ikkunan verhot vetää,

kakstoista kello kun verkkaan lyö.

Ja lasten otsaa se hiljaa hipuu

ja vauvan kehtoa keinuttaa

ja kuusen oksia kerran sipuu,

pois sitten huoneesta hipsuttaa.

Se kuiskii kaikille "hyvää yötä"

ja vinnin loukkohon vilistää,

se tarkkaa taivahan tähtivyötä,

jääkukkaruutuhun hengittää!

Ja sitten sataissa valkolunta

se painaa syvemmä lakkiaan

ja lasten onnesta nähden unta

niin nukkuu jouluhun seuraavaan.

(Irja Puhakka)

Aamulla se alkaa

Ensimmäisenä jouluna oli tungosta ja ruuhkaa. Ihmisillä oli kiire toimittaa tärkeitä asioitaan. Tilaa ei ollut väsyneille, matkan uuvuttamille. Apua ei riittänyt hämmentyneille, kaukaa tulleille. 

Olenko minäkin tänä vuonna eksynyt paljoon ja liikaan? Olenko hukannut hyvän tahtoni pakkoon ja täytymiseen? Olenko liian kiireinen ja kireä? Tunnenko tänä vuonna joulun hengen? Olenko jättänyt joululle sijaa sydämessä? 

Tänään vielä mietin huoliani, tuskailen kiireitäni, jahkailen jaksanko. Mutta aamulla se alkaa - joulun odotus. 

Avaamme luukkuja joulun tulla. Päästämme joulun enkelit sisään. Odotamme sitä, minkä tiedämme tulevan.

(Joulukalenterin kuva: Martta Wendelin)

Tästä se joulun aika alkaa...

Kaunista ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Salomaan joulu

Metsä viettää joulua,

ja joulun tähdet palaa,

kuukin jouluhopeataan

seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin

nyt on koristettu,

koivuihin on kirkkaat jäiset

puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa

joulun syvää unta.

Lumivaipan alla lepää

salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet

jäljet kankahalle,

kun se juoksi joulunviettoon

kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset

hiihtosuksen ladut.

Hiljaa hyrrää salomailla

joulun suuret sadut!

(Arvily)

(Rudolf Koivu)

Lapsen ikkunat

Ikkunaan voi hengittää ja siihen piirtää ikkunan

ja sille joka ruutuun vielä ikkunan,

voi piirtää paljon, kunnes tulee sormenpäiden pisteet,

          niin kuin silmät,

minä katselen vuoroon kaikista niistä ikkunoista

ja katson lumipyryyn joka ikkunalla, 

          voi miten kiire on,

ja taas on kirkasta, ja tilhiparvi hyppää pihlajaan,

kukaan ei tiedä, kuinka monta.

Lumi on täynnä kaikkea, mitä ei näy,

kuusessa lumen takana on oravan lapsi,

aivan pieni, sen häntä on äidin sormen mittainen,

mäen alla nenä suorana nukkuvat siilit, murisevat

vähän,

ja kaikkien puiden takana, kaukana paksussa

                                                                        lumessa

täytyy olla karhu,

se kuorsaa mesi kuonon päässä, lumi tärisee;

mutta kukkien pesät, kukkien pesät

ovat parhaassa piilossa.

Hiiren vaaleanpunaiset varpaat palelevat,

minä vien hiirille juustonmuruja kaikkiin nurkkiin,

kuuntelen hipsutusta, kun hiiret syövät.

Talvella täytyy syödä.

Varpuset puistelevat kauranjyviä, tii tii ti

ja pelästyvät pois, kun lumi tulee siniseksi

ja unohtuu, ei näy,

tuhat valoa näkyy,

ikkunat tulevat suuriksi,

varpuset kodeistansa kurkkivat tähtiä,

lumessa välkähtelee siellä täällä.

(Maila Pylkkönen, 1962)

Joulu hiipii tupaan

Hiljaa joulu hiipii tupaan:

joulun ihmesatu.

Tontun tossut sipsuttavat,

pukin saappaat kopsuttavat.

Kuusessa on vielä vähän

suuren metsän kohinaa.

Ilmassa on enkeleitten

siiven havinaa,

pasuunoitten pauhinaa.

Taivas täällä, taivas siellä -

kummassakin joulun valot

vaiti välkkyvät.

Avaruuden suuret kellot,

joulun omat juhlakellot

helisevät, helkkyvät.

Joulun kukka, rauhan kukka

sinisenä aukeaa.

Maasta ylös kohoaa

liekki kultainen:

lämpö ihmissydämen.

Lasten kirkas laulu helää.

Joulun satu jälleen elää:

satu suurten, pienien,

satu yhteinen.

(Kaisa Kantola)

The Starlight Blogger Award eli vastauksia kiperiin kysymyksiin

Sain Millalta valloittavasta Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita -blogista haasteen / tunnustuksen, jossa tulee vastata kolmeen kysymykseen. Kysymyksiä, tai siis vastauksia, piti tovi miettiä.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että kaikki kolme poikaani ovat omia persoonallisuuksiaan ja että heillä kaikilla tuntuu olevan terve itsetunto. Nuoremmat pojat ovat jo reippaita koululaisia, jotka haluavat tehdä yhä enemmän asioita itse. Esikoinen taas onnistui ylioppilaskirjoituksissa hyvin, ja jatkoa seuraa parin kuukauden päästä.

Näinä aikoina saa olla kiitollinen myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on työtä. Arjessa apureina toimivat myös isovanhemmat, jotka kuskaavat tarvittaessa lapsia ja tuovat toisinaan meille herkullisia ruokasatseja. Olen kiitollinen myös vanhasta, kauniista talostamme, jolla on hyvä luonne. Tämä tuntuu Kodilta.

Itsestään selvästi läheisten ja oma terveys on kiitollisuuslistan kärjessä. Luin vasta Audrey Mageen romaanin Sopimus, ja sen lukemisen jälkeen vahvistui myös kiitollisuus siitä, että elämme maassa, jossa on rauha.

Pienemmistä asioista olen kiitollinen vasta sataneesta lumesta, jouluisista tunnelmista, kahvikoneemme ihanasta espressosta (joka aamu vaikka kone on ollut meillä jo vuosia) sekä iloisista kohtaamisista niin kasvotusten kuin täällä eetterissä.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Valintoja on vaikea toivoa tehneensä toisin, koska pienikin muutos menneessä olisi ehkä johtanut erilaiseen lopputulemaan monessakin asiassa. Jokainen tekee valistuneimman arvauksen ratkaisuissaan senhetkisten olosuhteiden vallitessa, joten jälkikäteen jossittelu on turhaa.

Asia, jonka tahtoisin nykyisyydessä muuttaa, jos pystyisin, on yöuneni. Valvomista on nyt kestänyt kymmenisen vuotta, ja tuntuu, että nukunkohan koskaan enää yötä läpeensä. Kaikki konstit on kokeiltu, mutta ei auta.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on virran viedessä pysyä pinnalla ja ainakin ajoittain nauttia matkasta, mielellään hyvässä seurassa.

Juuri kuopus esitteli keksimiään riffejä kitaralla, keskimmäinen iloitsi sählymokeksi pääsystä koulun turnaukseen, esikoinen toi pari päivää sitten ensimmäistä kertaa tytön meille kahville ja mies teki herkullista tuorejuusto-oliivilohta ja salaattia, niin onhan ne aika ihania. Ja se, siis rakkaus....

Haastan mukaan seuraavat kuusi blogia:

Lumihiutaleita portailla

Sinistä jouluksi

Joulun odotusta ja tunnelmointia

Joulun taika

Jouluisia hetkiä

Joulu Mimmin luona


Lopuksi vielä hieman haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Pituus, leveys, korkeus

Joulun moniulotteinen tila.

Kolme kerta kolme, neljä kertaa neljä:

pituus, leveys, korkeus. Ja aika.

Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.

Paikka, aika, liike. Ja sointi.

Muistot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen,

tyhjä avartuva tila

jonkin tulla, 

jos joku

(Lassi Nummi)

(Kuva: johnjohnston.info)

Lunta, lunta

Lumi antaa odottaa itseään, vaikka pohjoisemmassa sitä jo on. Tänään taivas varisteli jo hieman lumimaistiaisia, mutta rännäksihän se valkeus hetikohta vaihtui. (Edit: Aamulla kun heräsin, oli meilläkin kaunis, valkea lumi maassa!) Tässä pari lumenodotusrunoa suurenmoiselta Bo Carpelanilta:

Taas

Nythän on joulu taas

ja nythän on valo taas

ja nythän on joulukuusikin

taasen täällä.

Kaupunki on hilpeä taas

eikä taaskaan ole lunta

yhtään kuralätäköiden päällä.

Koska on valo taas

ja koska on räntää maass'

ja tanssitaan polskaa kevätsäällä?

(Bo Carpelan, 1990)

Kun olin pieni

Kun olin pieni

lauloin joulukuusen takana.

Kun olin pieni

pidin jotakuta suurta kädestä.

Kun olin pieni

näin maassa kaikki pikku ötökät.

Ja nenässäni tunsin pyryntuoksun:

nyt on lunta ilmassa!

(Bo Carpelan, 1990)

J niin kuin joulua kohti...

Vain pimeässä näkyvät tähdet

Hyvää Joulua, hyvät ihmiset,

           Hyvää Joulua.

Käsillä hetki

jonka soisit viipyvän

Tahtoisit pidätellä.

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

          pysyy

          säteilee

ensi jouluun

           joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammmuva kynttilä

               kuihtuva kuusi

               särkyvä lelu.

Niin tuulista tähän aikaan:

tahtovat sammua kynttilät

tai ainakin lepattaa ristivedossa,

niin myrskyistä

              levotonta

että sirpaleita tulee helposti

               huomaamatta

               vahingossa.

              * * *

Vaan mikä se Joulu sitten?

Mitä se -

         millainen se oikea?

Ihminen tietää, mutta ei usko,

ihminen katsoo, mutta ei näe,

näkee vaan ei ymmärrä.

Hänelle pitää selittää

         todistaa

         vakuuttaa kaikki,

                  joulukin.

Joulu on iloa

          rauhaa

          valoa,

sanoo joku.

Katso lapsesi silmiin jouluaattona,

näet mitä on ilo.

Katso vanhuksen kasvoja -

vuosien uurtein kirjomia

ja näet mitä on rauha.

Katso tähteä ja näet valon.

Otetaan paljon pimeyttä

sytytetään sen keskelle kynttilä

monta kynttilää

paljon kynttilöitä.

Muutetaan pimeä valoksi.

Otetaan pimeistä pimein kaamosyö

kukitetaan se tähdin

         kynttilöin:

se on Joulu.

              * * *

Oli se pimeää

ensimmäisenä joulunakin,

kerrotaan.

Niin pimeää että tähdet valaisivat.

         Tähti.

Pitää olla pimeää

että näkee tähdet.

Suurkaupungin mainosvaloissa

etsit turhaan tähtiä

taivaaltasi.

Tämän maailman mainosvaloissa

etsit

     eksyt

          vaikka on valoisaa

niin kirkasta että häikäisee.

Pimeyden on oltava

muutoin kynttilänliekki

ei valaise.

Valo on valoa

vain pimeyttä vasten.

Pimeys ja valo

tarvitsevat toisiaan

ollakseen olemassa

niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.

                * * *

Älä pelkää pimeää

          pimeyttäsi,

siinä on toivon siemen:

se voi muuttua valkeudeksi.

Ja vain hän

joka on pimeyden kokenut

osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi

pimeyttä vasten.

Joulun ihme on se

että pimeä muuttuu valoksi.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.

Vain hiljaisuudessa

kuuluu laulu

ja rauha rauhaa

vasta taistelulla

           kivulla lunastettuna.

Joulun kokee todella se

jolla ei kaikki hyvin

ja joka siksi tarvitsee

hiljaisuutta

          rauhaa.

Hän löytää laulun ja tähdet.

Joulu on matka

          löytöretki

kulku yöstä aamuun

varjosta valoon

          arjesta juhlaan

sadusta toteen

           toivosta kokemiseen.

               * * *

   -    -    -

On se sinullekin annettu

          tehtävä

jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin

on tarkoitettu

iloa viemään

         valoa pimeään

hymyä

          hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo on annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua

          ihmiset -

iloa

    valoa 

        rauhaa.

(Maaria Leinonen, 1984)

Joulujen joulu

joulujen joulu!

varsinainen joulu!

5-päiväinen joulu!

pitkiä ihania hengenvetoja

nämä päivät,

kun ei tiedä mistä aloittasi

eikä aloita mistään,

kompastuu omiin siroihin sääriinsä

kiireessä,

istuu kädet sylissä ja katselee

parvekkeen lintuja,

lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,

lukee iltarukouksen pitkästä aikaa

jouluiltana,

kohtaa unessa rakastettunsa ja

vahvistaa suudelmalla ystävyyden -

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!

                                    musiikkia! tanssia!

(Laura Latvala)

Yksinäisen joulu

Kynttilä syttyy pienelle ikkunalle.

Yhdet kasvot näyttäytyvät

         hetkisen pienessä ruudussa

                 liekin leimahtaessa.

Hanki huokuu rauhaa.

Pilvet ovat vetäytyneet pakkasen alta.

Sininen hämärä on aloittanut hitaan

        laskeutumisensa.

Yhdet askeleet johtavat mökille,

yksi paksu kiehkura nousee savupiipusta,

yksi ihminen illan hämärässä rientää

         joulusaunaan.

Ikkunalla yksi kynttilä.

Enkeleiden laulu kuuluu hiljaisena.

"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan

teille suuren ilon."

Yhdet kasvot havahtuvat,

yhdet kädet kiertyvät rukoukseen

          joulun hämärässä

          joulun ilosta.

"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan

teille suuren ilon"

Kädet eivät avaa pehmeitä eikä kovia paketteja,

ketään läheisiä ei ole,

on vain mökki ja talvi: enkelit ja joulu.

Se riittää yhdelle,

joulun ilo, joulun sana, joulun riemu:

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja"

Se riittää yhdelle

pienessä mökissä tänäkin jouluna,

se riittää sinulle kaukana ja lähellä.

Se riittää koko maailmalle:

                  Joulun Ilo on Vapahtaja,

                  Joulun Sana on Jumalan Poika,

                  Joulun Riemu on Pelastus.

Se riittää.

(Risto Kormilainen)

(kuva: www.tunturisusi.com)

Ubuntu

Olin joitakin viikkoja sitten Mikko Kuustosen luennolla, jossa hän puhui onnellisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Koska hän jakoi jälkikäteen luentonsa keskeistä antia sähköpostitse, otan vapauden siteerata otteita hänen ajatuksistaan, kun ne niin hyvin sopivat tähän maailmanaikaan. Rakkaudellista tulevaa viikkoa Mikko Kuustosen sanojen myötä:

"Bantukielisen Afrikan asukkeina voisimme rohkaista toisiamme sanomalla: ”Sinussa on Ubuntua!”  

Tämä tarkoittaisi, että ihailemme toverissamme kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eteläisen Afrikan yhteisöissä Ubuntun mainitseminen merkitsee suurinta kohteliaisuutta. Taustalla on Afrikkalaisen filosofian ydinlause: ”minä olen koska sinä olet.”  Kyse on siis yhteisöstä, jakamisesta ja asenteesta.

Kohtaamme jälleen Ubuntun; muutosvoimaisena ja karismaattisena keskellä pahoinvointia. 

Vastavoimana kyynisyydelle tai itsensä pyhittämiselle.

Me tarvitsemme arkeemme Ubuntua myös itse sillä se tekee elämästämme merkityksellisen.

Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti.

Se merkitsee myös onnellisuutemme kannalta enemmän kuin onnistumiset tai mielihyvä.

 

Olemme siunattuja nisäkkäitä sillä pystymme  vaikuttamaan asenteeseemme ja muuttamaan suuntaa. 

Meillä on kääntyvät etupyörät.

 

Venäläinen runoilija Ivan Turgenev kirjoittaa:

 

"Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys."

 

Viisasta puhetta onnellisuuden ytimestä.

Siis siitä kuinka upeaa on olla tänään elossa !

Arkeamme säätelee myös se, että vaikutumme enemmän negaatioista: huonoista uutisista ja ahdistavista kuvista. 

Uutisvirta ympärillämme kertoo asioista jotka eivät mene suunnitelmien mukaan joten huono uutinen on aina mediassa hyvä juttu. 

Lisäksi armoton ja yhä kiihtyvä taloususkonto vääristää olennaisen.

 

Muistatteko tv-kuvan kaksoistornien sortumisesta ?

Tuhkaa, terästä ja kaiken keskellä tuhansia leijuvia a-nelosia. Niitä papereita jotka olivat juuri olleet tärkeimpien pinossa.

Elämä jää aina ihmiseltä kesken mutta olennaisin kulkee aivan eri tasolla kuin suorittamisemme.

 

Olennaisin on keskeneräisen ihmisen hidasta pyrkimystä kohti Ubuntua. Kykyä tehdä parhaansa ja tajua siitä, että yksin en selviä." (Mikko Kuustonen, 2015.)

Vihdoinkin valkoinen joukukuusi

Meille hankitaan jouluisin oikea kuusi, mutta pari vuotta olen haaveillut valkoisesta tekokuusesta. Nämähän eivät sulje toisiaan pois, kun tilaa kerran on, joten rohkaistuin kantamaan Anttilasta kotiin 150-senttisen valkean kuusen laatikon.

Ennakkoon mietityttänyt kasaus ei ollutkaan mikään iso operaatio ainakaan tässä kuusessa. Jalan päälle laitettiin kolme runko-osaa, oksat taiteltiin oikeisiiin asentoihin ja valmista tuli. Sisimmät oksat taitoin taaksepäin peittämään metalliset kiinnitysmekanismit. Kuusi on mielestäni tarpeeksi tuuhea ja oikean mallinen. Hajuyliherkkänä pelkäsin etukäteen pahaa, muovista hajua, mutta kuusi oli onneksi hajuton. Viimeisestä kuvasta näkee kuusen todellisen, kylmänvalkoisen värin. 

Oksille laitoin valkojohtoiset valot, ja sitten nuorimmainen pääsi odottamaansa hommaan ja laitteli harkitusti oksille kahdenkokoisia turkoosin- ja vihreänsävyisiä palloja. Latvaan kiinnitin vielä hopeisen tähden, kun pieni koristelija ei ihan latvaan asti yltänyt. 

Koko perheen mielestä kuusesta tuli kaunis, ja se sopii vihreän rukin vierelle. Kun tämä ei tullut olohuoneeseen, ei tuntunut liian aikaiseltakaan laittaa sitä esille. Oikea kuusi kun pääse paraatipaikalle vasta jouluviikolla. Nyt kuusta on ihasteltu pari päivää. Koska oksat hieman hohtelevat, se on kaunis silloinkin, kun valot eivät ole päällä. 

Minä olen joulu

Minä olen hälinä ja iloinen vilske

sinulle, häliseväinen ystäväni.

Minä avaan ja suljen ovia, sytytän ja 

                     sammutan valoja,

         juoksen edestakaisin,

käyn kauppaa (moralistien murheeksi), 

                     ostan ja myyn,

         annan ja saan.

Leivon piparkakkuja, siivoan, postitan, 

                      käärin paketteja.

Minä olen sinun hyvä osasi,

ilon kupliva viini

sinulle, joka juokset hämärästä

kohden valaistua ovea.

Sinulle, joka olet välinpitämätön,

Minä olen välinpitämättömyys itse.

Yhdessä me ojennamme kätemme

näille lähimmäisille, niin kuin sanotaan, 

             toivotamme heille

säästelemättä kaikkea hyvää, sallimuksen laskuun

          tietenkin.

Mittaamme säestykseksi 

sopivan annoksen suopeaa hymyä. Lähetämme

tervehdyksiä, jopa lahjoja.

Kuin peilikuvia toisistamme! Mutta kellojani en soita

sinun sisimmässäsi. Vain korvissasi, 

           ja nehän ovat suuret.

Torneissa, kaiuttimissa, kaupungin kaduilla.

Sinulle, joka tyhjästi hymyilet, minä olen

malja kukkuroillaan tyhjää.

Sinä joka olet sekaisin

tätä kaikkea, tästä kaikesta,

sinulle minä olen sekava.

Kaistale seurallista hilpeyttä, siekale tunnetta,

palanen sydäntä, viipale kinkkua,

jokunen kilovattitunti stressiä

ja lapsuuden hyasintti, kiiltokuva, enkelikuoro.

Sinä joka et löydä minua, et itseäsi, et lasta,

näistä majataloista,

älä ylenmäärin huolestu.

En minä moralisoi, en tuomitse. Minä kysyn, 

             sinä itse kysyt. 

Ja jossakin, miltei kuulumattomissa,

hiljaisuus vastaa.

Sinulle, hiljainen,

minä olen hiljaisuus itse.

Kuusen havina ohi kulkiessa

ulkona metsässä, sisällä talossa,

vanha koraali, jonka vaietessa näkymä syvenee,

saa uuden kuullon. Tai liekki joka sammuessaan

saa ajattelemaan, kuvittelemaan

sammumatonta valoa.

Maan hiljaisille minä olen

hiljaisuuden leipä. 

(Lassi Nummi, Uusi Suomi 24.12.1976)

Joulu on joskus

Joulu on joskus helmikuussa,

joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee

ja järvet jäässä

sisällisesti, meissä.

Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun

                        kun sattuu ja juhlamieli yllättää

- sisällisesti, varkain -

ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta

vaikka kesken juhlan

kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.

Sillä tavalla se ei kulu,

ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.

Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,

                          ei vielä huomaa.

Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:

- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,

                      minä tulen.

(Lassi Nummi)

Ensi lumi

Olin unohtanut valkeuden

katsellessani syksyn raskaita värejä

ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.

Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale

viileäksi tuoksuksi,

ja valkean maiseman rauha

solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan

kääntänyt piiloon

syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden

ja avannut suuren valkean aukean,

jolle talviauringon kapealla säteellä

kirjoitetaan lauluja,

jotka ovat viileitä ja kauniita

ja lumitähden muotoisia.

(Katri Vala)

Ulkona on ilta

Ulkona on ilta

Lasinkimallus loputtomissa saleissa:

                    menneisyys kuultaa,

hohtaa

hetki, tämä pieni maja.

                     Ulkona, ystävät,

on ilta. Kohoaa malja,

kynttilät syttyvät: se on täällä,

                     meidän keskellämme.

Suljetun oven lävitse se on tullut,

                      juhla.

(Lassi Nummi)

Joulunajan pakko kuulla -laulut

Minulla on joulunalusaikaan tiettyjä joululauluja, joita on pakko kuunnella. Joko cd-levyltä tulee etsittyä se tietty biisi, joka vain niin sykähdyttää. Tai iltasella, kun lapset jo nukkuvat, pitää pienellä kuunnella niitä tuolta juutuubista monta kertaa.

En tiedä, miksi nämä neljä ihan erityyppistä joululaulua ovat seuloutuneet pakko kuulla -osastoon. Ja neitsyt pikku poijuttansa -kappaleesta olen kertoillut jo aiemminkin. Johanna Kurkelan tulkinta Seimiyöstä vain on ihana. Metrofolkin Hyvää joulua varpunen saa niin hyvälle tuulelle. Mikko Kuustosen ja Irinan Hiljaisin Helsinki vasta kumma joulumielen nostatuskappale onkin, kun en asu Helsingissä päinkään, mutta jokin siinä vetää: "Pysähdytään aamuyöhön. Pysähdyn sen verran, että meitä koskematon ehtii koskettaa."

Ja neitsyt pikku poijuttansa
Seimiyö
Hyvää joulua varpunen
Hiljaisin helsinki