Käyn jouluiltana vuoteeseeni
ja sammutan pöydältä kynttilän.
Läpi kylmän huoneeni ikkunalasin
näen tähtien silmäin syttyvän.
Minä muistan erään pienen pojan,
joka kerran katseli tähtiä päin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
- ja silloinkin oli joulu näin.
Hän mietti: Jo Uuteen Testamenttiin
ovat kimmeltäneet tähdet nuo.
Ja ensimmäisenä jouluyönä
ne johtivat tietäjät seimen luo.
Ja he näkivät Neitsyen kumartuneena
yli pienen poikansa, Messiaan,
joka syntyi talliin, juhtien pariin,
oli kuitenkin Vapahtaja maan.
Tätä poikanen mieti. Hän Linnunradan
näki timanttikäätynä kimaltavan.
Ja hän melkein enkelit näki ja kuuli
hyvän tahdon ja rauhan sanoman.
Taas tahtoisin olla se pieni poika,
joka kerran jouluna mietti näin,
joka uskoi ihmeet ja uskoi taivaan
ja tähysti enkeleitä päin.
(Uuno Kailas)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti