Lapsi sytyttää kynttilän

Lapsi sytyttää kynttilän

- nyt, nyt hän sytyttää.

Katsokaa hänen kasvojaan:

         hän keskittyy, tahtoo,

hänen vapaa tahtonsa pusertuu

tulitikun ympärille, ja rasian

        - katsokaa hänen silmiään,

niissä jo loistaa, ja valonsäde

silmästä osuu laatikkoon, katso, valo syttyy

          säpsähtäen omaa voimaansa ja kirkkauttaan,

pysähtyy ilmaan. Ja nyt se liikkuu

          hiljaa ja kevysti kuin taivaan kappale

se liikkuu nämä valovuodet taaksepäin lapsuuteen,

          sen lapsuuteen joka katsoo ja näkee,

sen joka syntyi, sinne missä valo syntyi

nämä valominuutit, valosekunnit

se liikkuu eteenpäin tässä, rajattomassa nykyhetkessä

vailla tulevaa mennyttä

          ja nyt

linnunradalta linnunradalle, avaruuden äärestä ääreen

kynttilä syttyy

(Lassi Nummi, 1987)

(Kuva: Pixabay)

Joulupukin laulu

Tunnetko minua, lapsi

havaitsetko haltijata

joulupukkia jaloa

siivon lapsen seuralaista

tultua ajan parahan

suuren juhlan saapuessa?

Minä joulun jouvuttelen

annan aatonkin iloisen

tahi tahvanan lähetän

sekä laitan loppiaisen

pienten pilttien suloksi

riemuksi rakasten lasten.

Min' olen hyvä hyville

armollinen ahkerille.

Annan antimet parahat

armahasta arkustani

sekä lahjat laatuisimmat

koreasta kopastani:

Siin' on torttuja tusina

suuri kasa kakkujakin

pussillinen piirakoita

omenoita aivan paljon.

Siinä vielä on sivussa

kapinehet kaikenlaiset

siinä kuvat kaunihimmat

satukirjaset somimmat

siinä vauvat, siinä vaunut

varsat vaunujen edessä.

Sitte vielä viimeiseksi

lasken unta laukustani

sirotan simaista mettä

unelahan uupuvalle

lepolahan lentävälle.

Että kasvat kaunihina

ylenet ylen hyvänä

ilona oman isäsi

oman äidin lemmikkinä.

(Aapo Pärnänen, 1900)

Nyytin joululaulu

Yö satoi uutta lunta.

Se peitti jäisen maan.

Ja järvi näkee unta

vain hanki peittonaan.

Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,

kun tähdistä kirkkaimman näimme.

Se joulun viesti on

taas kylmyyteen lämpöä saamme. 

On mieli huoleton,

sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme

ja talven tuiskuineen.

Ja luottaa haluamme

taas uuteen kevääseen.

Luonto lepää hetken hankien alla,

kun tuivertaa tuuli ja halla.

Vaan joulu tullessaan

myös mielemme kylmyyden poistaa.

Luo tähti valoaan,

kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

(Tove Jansson, 1993)

Joulukynttilät

Kynttilät kodeissa palavat,

kauniit juhlavalkeat,

koska meillä on joulu.

Lapsi on kirjan aukaissut,

suurta sivua katsellut,

koska meillä on joulu.

Lasta kovasti nukuttaa,

unta hän nukkuu ihanaa,

koska meillä on joulu.

(Aale Tynni)

Jumala kuiskaa joulun

Yöllä kun kaikki paha on poissa

ja enkelit nukkuvat vierellä lasten

yksi on enää valveilla

yksin valveilla on vain Jumala.

Hän odottaa kunnes kynttilät sammuvat

kunnes laulaen hiipii hiljaisuus

odottaa kunnes nöyrä on ihmisen mieli.

Ja kun valmiina kaikki on vihdoin

kun unta vain hengittää maa

on hetki jolloin äärettömän 

rakkautensa Hän osoittaa.

Ja niin Jumala kuiskaa joulun maailmaan

pienessä lapsessa

ja Vapahtaja syntyy yöllä 

hiljaisessa sydämessä.

Rauhaan kietoutuu myös sielu levoton

hymyilee unissaan

kun salaisuuksista kaunein

jouluna taivaasta kuiskataan.

Jumala kuiskaa joulun lapsessaan. 

                           (Päivi Ojanperä)

(Kuva: Pixabay)

Club for fiven kaunis versio laulusta on kuultavissa Jouluna-levyltä tai Spotifystä.

Sydämeni on raskas

Sydämeni on raskas

onnesta. Hellyydestä.

Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa

tuossa lähellä.

Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.

Toinen oksa on saanut koristeekseen

omenan. Oikean.

Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:

rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.

Painaa

oksan

lähelle maata.

Oksan

onnesta raskaan

(Lassi Nummi) 

(Kuva: Pixabay)

Silmissäni yksi ainoa

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä,

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

(Lassi Nummi)

(Kuva: Ron Porter, Pixabay)

Puhun kuusipuulle

Tummana nurkassasi,

puu. Hämärässä

oksillasi

lumikide

siellä täällä. Helähdys

vaikkei se ole ääni.

Kun syttyvät

kynttilät,

tuhannet valot,

    et

  - kun kultaa, timantteja hohdat -

    et

kauniimpi ole kuin olet

itsenäsi

tihenevässä hämärässä,

     tässä.

(Lassi Nummi)

(Kuva:Pixabay)

Hyvää ensimmäistä adventtia

Joulu.

          Pakkasen lennättämät kelkat

                                               jäisellä tiellä.

Lapsuus, tuo kulta,

                              nuo harkot

(Arja Kuisma)

Jouluinen lumi

Lankee lumi jouluinen,

putoo hiljaa, seuloen

himmeätä hohdettaan

yli tyhjän mustan maan.

Lankee lumi hiljainen

yli sydänmurheiden

niin kuin talven talttumus

tyhjä, tyyni valkeus.

       (L. Onerva)

(Kuva: Pixabay)

Kuu hohtaa äänetönnä valoaan

Kuu hohtaa äänetönnä valoaan

  kuin tallilyhty pojan unisen.

      Mut suureen, valkoisehen unelmaan

          on kylät polvistuneet hankehen.

               Taas liekit kynttilöiden lepattaa

                   kuin kypsät tähkät vainiolla yön,

                       ja tähtiseulat työssään ahkeroi.

                           Kuin karavaanit hiekkaulappaa

                              käy lumipatsaat yli hankivyön,

                                  ja jouluvirsi korkeuteen soi.

                                            (Einari Vuorela, 1954)

     (Kuva: Pixabay)

Joulu tulee

Joulu tulee, olen yksin,

vihreän lampun jälkeen

sytytän keltaisen lampun,

se on pohjoisen ikkunan puolella;

sieltä näkee pihalle,

lumen ja hämärän sopusointu,

lasten leikit,

joku syksystä jäänyt hytisevä varpu,

voisin sytyttää myös kynttilän,

mutta sen hohteessa

kaipaa toista silmäparia,

etkä sinä ole vielä löytänyt

tietä tänne lumelta.

(Jyri Schreck, 1980)

Marraskuu etenee

Jouluaatto

Hämärän harmaa ja hiljainen

on maisema joulukuussa.

Hangella öiset jäniksen jäljet

ja jäätynyt kyynel puussa.

Kuolivat korret viimeiset

kun henkäisi hyytävä halla.

Rannalla soudellut sorsan poika

on kaukana maailmalla.

Poissa on lempeä lounatuuli

ja armaat aurinkopäivät.

Poissa on peipponen koivun oksalta -

tintti ja varpunen jäivät.

Kuusi on pirttiin kannettu

ja lyhde on linnuille tuotu,

saunassa kiuas kuumenee

ja polku on puhtaaksi luotu.

Kohta on päättynyt arkinen työ,

ja sitten on juhlan vuoro:

tuikkivat kynttilät, seimen lapselle

laulaa enkelikuoro.

(Pirkko Hoppula)

Oulun kauppakeskus Valkean ihanasta, pienestä lelukauppa Ombrellinosta löytyi syyslomareissulla suloiset pupu- ja oravalumihiutalepallot.

Sunnuntairauhaa!

Eiliseen vainajien muistamiseen sopii alla oleva rauhallinen jouluruno. 

Eikös marraskuinen joulunalussunnuntai pidä sitten viettää kuvan tunnelmissa, kun mies oli tuollaisen sydämenkin kauppareissullaan eilen tuonut?

Joululaulu

I

Aika on tuuli

päivät kahisevat pois

viistot puut merkkejä tiellä.

Yömme pimeimmillään

maa, meri ja taivas jäässä:

Sana syntyy talveen

jumalainen joulu.

Hiljaisissa äänissä

valkeus kirkkaimmillaan:

kaikilla teillä soivat kellot.

II

Panen kynttilän ikkunaan,

talvi ruuduissa

kaukaisissa.

Hiljaiset kasvoni

ovat uudella tiellä:

olen lapsen seimi

olen joulu.

Kirkkaus yössä

rauhallinen tuuli:

kaikilla teillä soivat kellot.

(Tyyne Saastamoinen)

Itämaan viisaat

Matt 2 "Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa."

Itämaan tietäjät, eli kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta, ovat tärkeä osa joulukertomusta. Raamatussa ei mainita tietäjien lukumäärää, ja joissakin tarinoissa heitä arvellaan olleen jopa kaksitoista, mutta lahjojen lukumäärän takia perimätiedossa on alettu puhua kolmesta tietäjästä. Heidän nimiään ei myöskään Raamatussa mainita, mutta kirkollisessa traditiossa heitä on kutsuttu nimillä Melchior, Kaspar ja Balthasar. Tutkijat arvelevat heidän olleen persialaisia filosofeja tai tähtitieteilijöitä. Myös tietäjien etnistä taustaa on muutettu kuvaamaan roomalaiskatolisen kirkon univeraalisuutta, jolloin Baltasar muutettiin mustaihoiseksi ja Kaspar itämaiseksi symboloimaan sen ajan kolmea mannerta, Afrikkaa, Aasiaa ja Eurooppaa. 

Kun paimenet Matteuksen evankeliumissa näkevät Jeesuksen, hänestä käytetään kreikankielistä sanaa sylivauva, mutta kun itämaan tietäjät näkivät Jeesuksen, käytetään sanaa pieni lapsi. Tietäjät siis löysivät Jeesus-lapsen vasta jonkin ajan päästä syntymästä, ja kohtaaminenkin tapahtuu evankeliumissa Marian talossa, ei seimen äärellä. Tämä tekeekin loogisemmaksi sen, miksi kuningas Herodes käski tappaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset, ei vastasyntyneet. Tietäjien tuomien rikkauksien arvellaan turvanneen perheen maanpaon Egyptissä. Jeesukselle tuodut lahjat on tulkittu niin, että kulta merkitsi kuninkuutta, suitsuke rukousta ja mirha uhrikuolemaa.

Loppiaisena vietetään läntisissä kirkkokunnissa itämaan tietäjien juhlaa, ja kristinuskon alkuvuosisatoina se oli jouluakin tärkeämpi juhla. Espanjan- ja katalaaninkielisillä alueilla tietäjät toimivat edelleen joulupukin vastineina, jotka tuovat lapsille loppiaisena lahjoja, karamelleja ja koruja. Ortodoksisessa kirkossa sen sijaan Kristusta kumartaneiden tietäjien ja Kristuksen nähneiden paimenien muistopäivää vietetään 25. joulukuuta, kun taas loppiaisen juhla on teofania, Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kasteen juhla. 

Itäisen maan tietäjät ovat kautta aikojen näkyneet myös taiteessa. Taiteessa tietäjät symboloivat usein miehen kolmea ikävaihetta. Suomalaisessa Tiernapojat-laulunäytelmässä vaalitaan tietäjien muistoa. Lew Wallacen romaani Ben Hur ja Michel Tournierin romaani  Kolmen kuninkaan kumarrus kertovat heistä, jälkimmäinen erityisesti neljännestä tietäjästä, joka ei ehtinyt paikalle. Neljäs tietäjä esiintyy myös Rajaton-lauluyhtyeen kiehtovassa kappaleessa Kuninkaat kulkevat - katsokaa, joka on kuultavissa Spotifyssä. Myös runoilijoita he ovat inspiroineet, kuten alla olevassa Katri Valan runossa.

Itämaitten viisaat

Pakenimme viisauteemme

kuin tähtiseen erämaahan,

sillä ylen julma oli maailma

johon astuimme tuntemattomasta.

Siellä puuttui leipä työntekijältä

ja makaajan suu oli alati täynnä,

orjat surmasivat toisiansa

täyttääkseen herrainsa aarrekammioita.

Pakenimme viisauteemme

sulkien mielemme maailmalta,

kokosimme tietoa taivaalta ja vesiltä

kuin mehiläiset hunajaa,

ja sydän oli hiljainen ja kirkas

kuin taivas erämaan yllä.

Miksi valo häikäis silmämme nyt,

miksi avaruus humisee outoa laulua?

Lapsi on syntynyt, ihmisen poika!

Totisesti on suuri ja vaarallinen armo, 

että petojen hallitsemaan maailmaan

on syntynyt lapsi

puhdas kuin tähti.

Jätämme viisautemme rauhan,

vaellamme vaarallisia teitä

maailman kuohuntaan ja julmaan taisteluun

lapsen tähden, uuden aamun tähden,

valmistaaksemme ihanan maan

viattomain jalkain astua.

(Katri Vala, 1934)

Soikaa villit kellot!

Soikaa, villit kellot! Villin taivaan

pilvet kiitävät ja pakkasvalo palaa,

vanha vuosi kuolee tänä yönä,

soikaa pois ja antakaa sen kuolla.

Soikaa vanha pois ja sijaan uusi,

soikaa, ilon kellot, hangen yllä,

vuosi lähtee, antakaa sen mennä,

soikaa uuden vuoden kirkas soitto.

Soikaa pois, kun mieltä murtaa suru

niistä joita enää ei näy täällä,

soikaa sopuun rikas köyhän kanssa,

soikaa ihmiskunta sovinnolle.

Soikaa loppuun tyhjät ponnistukset

ja puolueitten riitapukaruus,

soikaa päivän työhön kauneutta,

soikaa lakiin totuudellisuus.

Soikaa meistä puutteen pelko, synti,

ajan julma sydämettömyys,

soikaa tyhjiin vanhat synkät säkeet,

soikaa uusi laulu kuuluviin.

Soikaa meistä omahyväisyys

ja halu aina arvostella toista,

rakkaimmaksi soikaa itse totuus,

yhteiseksi soikaa rakkaus hyvään.

Soikaa rujoon tautiin terveyttä,

soikaa ahdasmieli saituus pois,

soikaa loppuun tuhat vanhaa sotaa,

soikaa alkuun tuhat rauhan vuotta.

Soikaa ihmiskunta pystypäinen,

suurempi sydän, auttavampi käsi,

soikaa valottomaan maahan valo,

soikaa, kellot, Kristus saapuvaksi.

(Alfred Tennyson, 2005)

Toiveita täyttävää alkavaa vuotta itse kullekin!

Sytytä sinäkin

Toivotan hyvää Joulua,

rakas joulukansa

Toivotan onnea

ja iloista mieltä

kaikesta huolimatta

                      Pistä Sinäkin lusikkasi soppaan

                      minäkin pistän

                      Leikkaa kinkkusi

                      minäkin leikkaan

                      Sytytä kynttilä

                      minäkin sytytän

                      Lue Raamattusi

                      minäkin luen

Totisesti

                      Hyvää Joulua

                                                toivotan:

valkeata, kuulasta ja kirkasta,

paljon kynttilöitä

paljon loistetta,

iloa ja joulumieltä;

paljon sitä mikä tekee

Sinut otolliseksi,

tyyneksi ja valoisaksi,

paljon sitä

                      sytytä Sinäkin

                      minäkin sytytän

                      rakasta Sinäkin

                      minäkin rakastan

Viihdy Sinäkin

minäkin toivon viihtyväni

Katsele joulutähtiä

minäkin näen

Vaella joulutietä

minäkin vaellan

                      lauluja laulaen

Laula Sinäkin

                      Sillä mitä olisi joulu

                      ellei lauluasi

                      Sillä mitä olisi joulu

                      ellei juuri tätä

kaikki he tulevat aasilla

tai kameleilla

kaikki he tuovat lahjoja

ja tuoksuvat joululle

kaikki he rakastavat

ja toivottavat hyvää joulua

(Kalevi Rahikainen)

Kaunista ja rakkaudellista joulun aikaa sekä lämmintä joulumieltä!

Avoimet ovet, lahjavaihtoja ja ihanaa joulumieltä

Kaikki joulujärjestelyt ovat valmiina. Kinkku on tosin vielä uunissa. Siivosin toiseen kertaan, kun meillä oli jo sunnuntaina talo tiptop. Sain nimittäin idean pitää kodissamme jouluiset avoimet ovet. Olemme olleet syksyn kiireisiä ja omissa oloissamme ja halusimme muistaa ystäviämme kutsumalla heidät mihin aikaan tahansa piipahtamaan tai pitemmäksi aikaa. Idea sai ilahtuneen vastaanoton, ja oli mukavaa tavata ystäviä valmiissa joulukodissa. Näin saimme tehtyä kaikki viime hetken valmistelut hyvissä ajoin. Kuusikin haettiin ja koristeltiin jo lauantaina.

Osallistuin tänä vuonna sekä Jouluemon (jouluistailoa.vuodatus.net) että Sadun (sadunjoulu.blogspot.fi) lahjavaihtoihin. Kaikki paketit tulivat perille. Jo aiemmin tuli 5-vuotiaalta Minjalta pikkujoululahja, joka sisälsi lautasliinoja, suklaakasvonaamion ja syötävää. Kiitos lähettäjälle! 

Joululahjavaihtojen paketit jätin odottamaan aattoiltaa. Ne tulivat tunnelmallisen kortin kera Joulumammax2:lta (joulun-aika.vuodatus.net), joka kauniisti kehui blogiani, sekä Mellulta (neulomaanikko.blogspot.fi), joka oli minunkin pakettieni kohteena ja kiitteli jo ihanasti pikkujoulupaketista.

Hurmaavan jacquelawson-animaatiokortin sain tänään myös Millalta (valkoisiahiutaleita.wordpress.com), joka on blogivuoden aikana alkanut tuntua ystävältä. Sanasi toivat todellista joulumieltä! Kiitos <3

Aamulaulu ennen joulua

Tunturi tähyää järven jäätä,

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä

tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

vielä on sinistä lumi.

(Hannele Huovi, 1985)

Silta kaartuu

Ei aika pysähdy, ja kuitenkin

   sen keskeltä vie valosilta kauas

   menneisiin päiviin,

jouluun, jolloin lapsen mielin kuulin

    kaukaiset sävelet

ja äidin hymy yhtyi juhlan valoon,

    tulvana sydämiimme saapuvaan,

ja niitä nosti salaisuutta kohti.

    Oi valosilta,

    vielä kauas kanna!

Kun lapsuuteni jouluun vaellan,

    olen kuin armolahjan saanut vanki:

    ei polta katumus

    ei itsesyytös soimaa,

ja sädehtivä puhtaus on tila

    väsyneen sydämen levätä ja nousta.

Nyt kuulla voi se salaisuuden viesti

    - jokainen joulu hiljaa toisti sen - :

ihminen ihmiselle,

    siinä laki

    todeksi tehdä pitkän arjen työssä,

harhan ja erehdysten yli kasvaa

    näkemään joulun mykkä sanantuoja.

Se tuolla, tummain kuusten yllä loistaa.

(Arvi Kivimaa)

Äitien Kristus

Kristuslapsi kun nukuit seimen oljilla

olisin halunnut ottaa sinut tyhjään äidinsyliini.

Juuri niin pienenä seimen Kristuksena

         tulet palelevien yksinäisten äitien luo.

Sydämeni haluan panna käteesi

         kuin oman lapseni käteen kerran.

Lapsi-Kristus, äitien Kristus.

(Helvi Hämäläinen, 1987)