Juthbackan markkinat

Toissa viikonloppuna kävin toista kertaa Uusikaarlepyyssä Juthbackan markkinoilla, jotka on järjestetty vuodesta 1975 lähtien. Markkinat ovat valtavan isot, ja myyntikojuja oli yli 700. Kahden päivän aikana vierailijoita on kymmeniä tuhansia. Myynnissä on sekä antiikkia, kirpputoritavaraa, rompetta että uutta tavaraa. 

Minulle tarttui tältäkin reissulta mukaan - yllätys, yllätys - joulujuttuja.

Joulupallo-nimisellä (klik) yrityksellä on sesonkimyymälä Kruunupyyssä, mutta heidän verkkokaupassaan myydään ympäri vuoden käsimaalattuja joulupalloja ja Saksassa käsintehtyjä lasikoristeita. Kannattaa käydä tutustumassa kauniiseen ja herkkään valikoimaan. 

Itse valitsin heidän kojustaan viininpunaisen lasilinnun, joka sopii aidon kuusemme koristeiden värisävyihin. 

Muista markkinoilta löytyneistä jouluihanuuksista sitten myöhemmin….

Jos haluat vilkaista markkinahumua, tapahtumasta löytyy kuvia mm. Lasinkeräiilikän blogista (klik). 

Postikorttijoulua

Minulla on tapana selailla antiikkiliikkeiden joulukorttitarjonta, koska vanhoissa joulukorteissa on niin ainutlaatuista tunnelmaa. Edellisessä postauksessa esittelin mieheni mummon jäämistöstä saamiani enkelikortteja. Aivan mahtavaa, että vanhemmat sukupolvet ovat sekä lähettäneet että säilyttäneet vanhat joulukortit. Vaikka olen kuullut joidenkin (itseni lisäksi) säilyttävän saamansa kortit, taitavat joulukortit olla vähitellen katoavaa kansanperinnettä.

Tässä tänä kesänä hankitut joulukorttilöydöt. Niin kaunista, vai mitä? 

Katsokaa tämän uudenvuoden kortin vasemman yläkulman yksityiskohtia. Hurmaavaa! 

Viimeisen kortin takana lukee Made in U.S.A. Kolmiosaisessa kortissa on kaunis ikkunaruutu.

Enkeleitä elämään

Enkelit esiintyvät kristillisessä perinteessä sanansaattajina, suojelijoina, taivaallisena hoviväkenä ja sotajoukkona. Välillä enkelit on kuvattu nuorina miehinä, välillä naisina. Antiikin aikaan enkeleille lisättiin maalauksiin siivet. Erilaisia enkeleitä ovat esimerkiksi arkkienekelit, serafit ja kerubit. 

Joulukertomuksessa enkelit ilmestyivät Neitsyt Marialle, Joosefille ja kedon paimenille kertomaan tulevista tapahtumista. Jotkut kokevat näkymättömän varjelleen heitä onnettomuuksilta, ja enkeleiden toivotaan suojelevan lapsia vaaroilta. 

Enkelit ovat innoittaneet myös taiteilijoita, ja joulukorteissa on usein kuvattuna enkeleitä. 

Pieni liekki

Kesällä on saanut kylpeä valossa, ja kesäyönä valo piirtää ääriviivat maagisen kauniiksi. Pidän kovasti kuitenkin myös elokuun pimenevistä illoista. 

Lämmin yöilma ja kypsät tuoksut tuovat muiston ensitapaamisesta mieheni kanssa eräänä kauniina elokuun iltana. Siitä on jo kaksikymmentäyksi vuotta. Niin ja syyskuussa tuleekin kaksikymmentä vuotta häistämme. Näköjään sitä kutsutaan pronssi- tai posliinihääpäiväksi. 

Ei voi olla totta, juurihan me tavattiin ja sitten oltiin pikkulapsiperhe. Nyt meillä on kolme pitkänhuiskeaa nuorta miestä. Olen todella nauttinut siitä, että talossa asustaa teini-ikäisiä. Mahtavaa seurata lasten varttumista omiksi persoonikseen. Yksi on jo lentänyt pesästä mutta käy onneksi tyttöystävän ja koiran kanssa lomailemassa kotona. 

Aika läheisten kanssa on arvokkainta omaisuuttamme. Toki tässä iässä nauttii myös rauhallisista yksinolon hetkistä, kun saa puuhastella omien kiinnostuksen kohteiden parissa: lueskella, kirjoittaa, sisustaa, suunnitella joulua. Mutta mukavaa kun alakerrasta kantautuu rumpukompit, rappusissa tömistelee kavereita ja isoja tennareita on eteisen lattia täynnä. 

Elokuun illoissa on ihanaa myös se, että voi alkaa poltella kynttilöitä. Pieni liekki hämärässä tuo taloon tunnelmaa ja sydämeen lämpöä. Syksyllä on myös mukava kuunnella kaunista musiikkia kynttilänvalossa. Vaikkapa tätä Norah Jonesin laulua:

Mielenrauhaa jokaiselle!

135 yötä jouluun on

Elokuu on jo niin pitkällä, että jouluajatukset alkavat käydä mielessä. Sadanviidenkymmenen päivän merkkipaalu on hurahtanut ohi, kun kesäfiilistä on riittänyt. Välillä paistetta, välillä kaatosadetta ja tuulenmyräkkää. Vaikka pahin tuuli Suomen ohittikin, iso säkillinen käpyjä, oksia ja lehtiä piti pihalta haravoida.

Meillä on ollut juhlahumuinen kesä. Ensin täytin itse 50, ja pidin puutarhajuhlat sukulaisille ja ystäville. Sitten nuorimmaisella oli rippijuhlat, ja vielä tällä viikolla keskimmäinen tuli täys’ikään. 

Tämä syksy on siitä poikkeuksellisen ihana, että jään kesäloman jatkoksi jouluun asti vuorotteluvapaalle. Pari viimeistä vuotta on ollut kovasti uupumista työhön, ja lähes parinkymmenen vuoden unettomuuden ja pari vuotta sitten todetun uniapnean myötä viime talvena meni muisti. Kävin muistitutkimuksissa, ja siellä todettiin kognitiivisen toiminnan ja lähimuistin heikkenemistä ja tarkkaavaisuuden häiriötä, jotka johtuvat liiallisesta kuormituksesta ja pinnistelystä puutteelliseen palautumiseen yhdistettynä. Olen kuulemma liian sinnikkäästi yrittänyt tehdä töitä uupuneena. Nyt on siis tällainen irtiotto paikallaan. 

Hankin keväällä omakustanteiseti uniapnealaitteen, kun työterveyden mielestä nämä oireet eivät olleet riittävät laitteen myöntämiseen. Tilanne saattaa muistitutkijan mukaan joko kohentua pitkällä aikavälillä tai ei ollenkaan. Hän väläytteli osittaisen sairausloman mahdollisuutta vuorotteluvapaan jälkeen. Tosin minä en saanut päivääkään sairauslomaa aiemminkaan täysin loppuun palaneena. Mutta jouluun asti saa nyt pelkästään levätä. Onneksi ehdin vuorotteluvapaan saada, ennen kuin hallitus leikkelee sen pois. 

Syksyyn tuo fiilistä uusi, herkullisen värinen lyhty. Ainahan vielä yksi uusi lyhty jouluihmisen kotiin mahtuu. 😄 Ja taustalla häämöttävä kori on muuten täynnä joululehtiä, jotka varmaan kohta päätyvät taas selailtaviksi.