sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen liekki syttyi

Virallisen joulunodotuksen alun kunniaksi taivas alkoi varistella valkoisia kiteitä kuin tomusokeria harmaan maan koristeeksi. Pimeä aika on vaihtumassa valojen, tähtien, kullan ja hopean loisteeksi.

Marras tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuun on toisaalta arveltu liittyvän aikaan, jolloin kuolleiden henget eli martaat ovat liikkeellä. Marras on kohta ohi, ja kuu kääntyy suuren juhlan koittoa laskemaan.

Latinasta lainattu adventti merkitsee tuloa tai saapumista. Ensimmäinen liekki herättelee meitä valmistautumaan. Neljännen kynttilän kohdalla meidän toivotaan olevan valmiita. Valmiita rauhoittumaan, iloitsemaan ja vastaanottamaan.

Nyt aikaa vielä on. Aikaa etsiä, haaveilla, suunnitella, tehdä, varustautua, rakentaa joulua. Kuunnella joulun säveliä ja sanomaa. Ihailla syttyviä valoja, värejä ja hymyjä. Nauttia nupuista heräilevistä tuoksuista. Löytää uudestaan maut, jotka ovat uinuneet muistoissa vuoden. Tuntea pakkasen kylmyys, pehmeän punaisen huovan ja kauniiden sanojen lämpö sekä rakkaus, joka meille on suotu.

(Sanojen merkitys: Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kaisa Häkkinen)


maanantai 24. marraskuuta 2014

Punaista ja valkoista

Keilttiön jouluteema on meillä tänä vuonna Marianne-raidat. Anoppi ompeli raitakankaasta verhot, ja Airam Led Kaili -tähtiverhot tuovat ruutuihin valoiloa. Valkoinen pöytäliina ja punainen kaitaliina odottavat aattoa. Raitaisia kahvi- tai glögimukeja ja teemanmukaisia lautasliinoja löytyi ahkeralla hakemisella. Punaiset ja valkoiset tuikkuastiat vielä lisäämään elävää tulta sekä Marianne-karkkeja ja polkkakeppejä kahvipöytään. 

Tilattuna on punavalkoraitainen mekko, ja että piti monta nettikauppaa kahlata ennen kuin oikeanlainen löytyi. Joku voisi ajatella, että mennäänköhän vähän liiallisuuksiin... Itse olen sitä mieltä, että varmasti mennään. Joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa vaikka juhannuskin joka vuosi, niin kuin isäni tapasi sanoa.

Ulko-oveen tilasin Helsinki living -nettikaupasta valkoiset hiutaleet. Näitä oli kaksi paketissa, ja ne voi napsauttaa kätevästi toisiinsa ja ripustaa mukana tulevalla imukupilla. Näistä voisi siis tehdä niin pitkän ketjun kuin tarvitsee. Helsinki livingistä tilasin myös useita kivoja joululahjoja. Kotimaista tuotantoahan kannattaa kannattaa.



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Marraskuista tunnelmaa

Joulunalusviikot laukkaavat ohi kuin porolauma. Taasen olemme sunnuntaissa, ja eilen kotikaupungissani oli jouluavajaiset. Ensimmäiset joulumyyjäiset on katsastettu. Ihania käsitöitä oli myyntiin valmistettu. Mukaan tarttui vanhoista nuottipapereista tehtyjä tähtiä. Joulukortteja täytyy tänään hakea vähän lisää, kun illalla tuli tarkemmin laskettua, paljonko niitä tarvitaan.

Vanhoja joulukortteja selatessani erottelin joukosta seinälle laitettavaa korttikuusta varten koskettavimpia. Tyhjään olohuonen nurkkaan löytyi viikon aikana valkoinen lipasto. Valoja laiteltiin taas vähän lisää. Rajattoman joululevyt soivat aamusta asti. Joulu hiipii joka nurkkaan ja sydämen sopukkaan. Tunnelmallista sunnuntaita kaikille teille täällä piipahtajille <3





keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Sydämellisesti

Joistakin ihmisistä voi sanoa, että he ovat sydämellisiä. On vaikea selittää, mitä sydämellisyys oikeastaan on. Se on aitoutta, avoimuutta, ulospäinsuuntatuneisuutta, mutta toisaalta tällaiset sinänsä positiiviselta kuulostavat ominaisuudet voivatkin kätkeä sisäänsä itsekeskeisyyttä ja haavoittavuutta. Sydämellisyys on kohteliaisuutta ja korrektiutta, mutta päälleliimattuina nämä piirteet ovatkin etäisyyttä ja pidättyväisyyttä.

Ehkä sydämellisyys on aitoutta ilman itsetehostusta, avoimuutta ilman piikikästä kieltä, kiinnostusta ilman juoruilunhalua, uteliaisuutta ilman vallanhalua. Ehkä se on kohteliaisuutta ja korrektiutta mutta sydämen raottamista myös toiselle, jotta tie on kaksisuuntainen. Sydämellinen ihminen on lämmin ja rakastettava. Hänen kanssaan syntyy vaistomainen yhteys.

Joulun aikaan ihmisen valtaa helpommin sydämellisyys ja hyvä tahto. Jotain armosta ja hyvyydestä tarttuu meihin ja saa hymyn syttymään herkemmin kasvoille. Ilo kantautuu tarkemmin korviin ja kauniit sanat nousevat kevyemmin huulille. Sydämemme avautuu antamaan, niin kuin meillekin on annettu.




Joululaulukirja

Hankimme Mauri Kunnaksen kirjan Joulupukin soiva laulukirja Otava-kustantamolta. Pähkäilin tämän ja Tammen Soiva joululaulukirja koko perheelle -teoksen välillä, jonka on toimittanut Leena Järvenpää. Päädyin Kunnakseen, koska siinä oli enemmän ja kiinnostavampia kappaleita. Nuorimmainen tätä on jonkin verran käyttänyt, ja lempilaulu on tietenkin Joulupukki ja noitarumpu -elokuvassakin soiva Joulupukin työssä.

Mutta mutta... kirjan toimivuuden kanssa on ollut ongelmia. Ensin luulimme, että kirja on rikki, koska mitään ei kirjasta kuulunut sinetin irrottamisen jälkeen, kun nappeja painelimme. Jostain hoksasin painaa isoa painiketta pitkään, ja sitten kirja meni päälle. Ylipäätään painikkeet toimivat kuitenkin nahkeasti. Äänenvoimakkuuttakaan ei lapsi tahdo saada muutettua. Hankaluutensa vuoksi kirja on jäänyt melko vähäiselle käytölle. Tammen Soiva laulukirja, joka meillä on ollut pitkään, on toiminut aina kuin unelma ja ollut kovassa käytössä, joten oletan, että heidän joululaulukirjansakin olisi toiminut yhtä jouhevasti.

Kävin kirjakaupassa, kun en saanut kirjaa päälle, ja siellä kokeilimme toistakin samanlaista kirjaa. Se meni yhtä vaikeasti päälle, joten kyse ei luultavasti ole siitä, että meille olisi sattunut maanantaipäivän kappale. Jos siis päädytte hankkimaan tämän kirjan, kannattaa varmaan testata kirjan toimivuutta jo kaupassa. Himppasen huono on myös laulujen sävelkorkeus. Hyvää on se, että soittoa on eri säkeistöissä vähän varioitu ja tosiaan laulut ovat hyvin monipuolisia.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Joulutunnelmia

Joulutunnelmaa on taas nostatettu muutamalla koristehakinnalla. Harmaat lyhdyt heittävät kauniit varjot. Harmaat kuuset saivat ympärilleen Airamin sydänkuvioisen led-valolangan. Nämä Honeycomb Decoration -kuuset voi lähettää vaikka kirjekuoressa, ja avattuna ne napsahtavat kiinni magneeteilla. Todella kätevää!

Sohvatyynyihin laitettiin joulupukit leppoisasti hymyilemään. Olohuoneen toinen puoli on kaivannut jotain kattoon, ja Pentikin lyhty sopii kristallikruunun pariksi mainiosti. Pentikiltä mukaan tarttui myös suloinen tonttupariskunta.





torstai 13. marraskuuta 2014

Valoa viime joululta

Viime vuonna minuun iski ihmeellinen nostalginen fiilis. Ensimmäiset jouluvaloni 80-luvulla olivat moniväriset, ja kun näin värivalot marketissa, innostuin niistä kovasti. Pikkupojat innostuivat niistä myös ja halusivat sellaiset huoneisiinsa, eikä äitiä tarvinnut kauan houkutella sellaisia hankkimaan. Toki ne olivat paljon kirkkaammat kuin kasariversiot, mutta jotenkin niistä tuli teini-ikä mieleen. Toiset valoista päätyivätkin loppujen lopuksi eteisen peilin ympärille. Ehkä ne molemmat sijoitetaan kuitenkin tänä vuonna poikien huoneisiin, kun eteisessä on nyt hillitymmät tähtivalot rappusissa.

Viime vuonna keittiön pöydällä oli koristeena paperitähtivalot. Ne sopivat hyvin joulukattaukseen. Tänä vuonna keittiön ikkunoihin on tulossa uudet valot, joten pöydälle tulee kynttilöitä. 

Ikkunoihin tulee kynttilävalot. Asumme keskeisellä paikalla, niin on kiva, kun ikkunoissa on kynttilät viimeistään itsenäisyyspäivänä ohikulkijoiden iloksi.

Mikäli kaakeliuunissa ei ole valkeaa, sinne voi laittaa kynttilän palamaan. Meidän pienin tonttumme jäi usein ihastelemaan tulipesässä palavaa kynttilää.






maanantai 10. marraskuuta 2014

Joulun ajan säveliä

Joulutunnelmaan kuuluu olennaisena joulumusiikki. Kaikista jouluisimpia levyjä ei ehkä vielä syksyllä viitsi kuunnella, mutta hieman tunnelmallisempaa ja talvisempaa musiikkia kaipaa kuitenkin jo lokakuusta alkaen. Meidän levylautasellamme soivat muun muassa seuraavat levyt:




Stingin If On a Winter's Night (2009) luo ihanan talvisia sävyjä. Kate Bushin koko tuotanto sopii syksyisiin iltoihin. Kuvassa Kate Bushilta ovat tuplalevy Aerial (2005) sekä liikuttavan herkkä 50 Words For Snow (2011). Hiljaisuuden harmonia -kokoelmassa (2012) on kolme tunnelmallista levyä: kelttiläinen, yön ja tasapainoisen hiljaisuuden harmonia. Näistä varsinkin ensimmäinen on todella sadunomainen ja kaunis. 

Kun siirrytään varsinaisiin joululevyihin, ehdottomia suosikkejani ovat Rajattoman joululevyt. Joulu-levyllä (2003, 2013) on 22 joululaulua. Suurin osa on tunnelmallisia, kuten Ja neitsyt pikku poijuttansa (josta olenkin postannut aiemmin otsikolla Neitsyt Marian osa), osa taas kepeämpiä, kuten Joulun neiet. Rajattoman upean Jouluyö-levyn (2011) kohokohtia ovat Seimen ääressä, Kuninkaat kulkevat, katsokaa!, Kuu hohtaa ja sokerina pohjalla Hiljainen on jouluyö. Levyltä löytyy myös ihastuttava versio Walking in the Air -kappaleesta. Jopa oma joululauluinhokkini The little Drummer Boy on Rajattoman sovituksena hyvä.





Takuuvarmoja jouluhengen nostattajia ovat tietysti monipuoliset Kaikkien aikojen paras joululevy (2008) ja Kaikkien aikojen paras joululevy 2 (2011). Kummassakin on kolme levyllistä eli kokonaiset 60 erityylistä joululaulua per kokoelma. Kolmaskin osa näitä on jo ilmestynyt, mutta takakannen perusteella en viime vuonna syttynyt viimeisimmälle.



Levyhyllyn hengellisempää osastoa ovat Juha Tapion takuuvarma levy Joululauluja (2012), kolmen CD:n kokoelma Tulkoon joulu (2011), jossa esiintyvät muun muassa Marika Krook, Lenni-Kalle Taipale Trio, Jukka Leppilampi ja monia kuoroja, Nina Åströmin Merry Christmas Jesus (2001) sekä Gregorian Chants (1996) niille, jotka pitävät gregoriaanisesta kirkkomusiikista.





Kevyempää musiikkia puolestaan voi kuulla Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu -levyltä (2009), jonka parhaimmistoa mielestäni ovat Yö on kuulas, Joulun lapsi ja Hiljaisuus. Häneltähän on juuri ilmestynyt uusi joululevy, joka ehkä on omallakin hankintalistallani. Elämäni paras joulu -kokoelman (2004) esiintyjäkaartissa ovat muun muassa Hassisen kone, Pauli Hanhiniemi & Normaalijätkät ja Neumann & Cantores Minores. Raskasta musiikkia taas edustaa heavy-tyylillä Raskaampaa joulua -levy (2006). Englanninkielisestä joulumusiikista pitäviä saattaisi miellyttää neljän CD:n 101 Christmas Songs -kokoelma (2007), jossa on esiintyjiä Nat 'King' Colesta, Ella Fitzgeraldista ja Dean Martinista Paul Mc Cartneyyn ja The Beach Boysiin.





lauantai 8. marraskuuta 2014

Esineet ja muistot

Sisustusohjelmissa puhutaan usein siitä, että on hyvä, jos kodista löytyy kerroksellisuutta eli uuden lisäksi löytyy vanhaa, elämän makua. Esineet eivät ole pelkkiä esineitä, vaan niihin on kiinnittyneenä muistoja, tunteita, lapsuuden päiviä tai läheisten, jo menneiden ihmisten kosketus.

Esineillä, joilla ei ole juurikaan arvoa, voi olla mittaamatonta tunnearvoa. Samassa ympäristössä asuneetkaan eivät kuitenkaan välttämättä jaa samoja esinemuistoja. Toinen voisi heittää turhana rojuna pois tavaran, joka toiselle on aarre. Kiehtovia ovat myös ihan tuntemattomien vanhat tavarat. Niissä voi kuulla tarinan, vaikka ei tiedä mitään niitä käyttäneistä ihmisistä.

Joillakin onnekkailla on tallessa joulun esineitä ja koristeita sukupolvien takaa. Jotkut taas luovat nyt seuraavalle sukupolvelle kiinnekohtia menneisiin jouluihin. Pienelle lapselle perinne syntyy hyvin nopeasti: kun jokin esine oli jossain edellisenä jouluna, sen pitää olla ehdottomasti siinä tänäkin jouluna.

Vanhin ihan oma koristeeni on ala-asteella saatu. Luokassa arvottiin, kuka antaa nimettömänä lahjan kenellekin, ja ennen joululomaa pidetyssä pikkujoulussa lahjat jaettiin. Neljänneltä luokalta asti eli yli kolmekymmentä vuotta mukanani on kulkenut tämä pikkujoululahjaksi saatu kullanvärinen, huilua soittava enkeli.


Toinen tärkeä joulukoriste on kuusikoriste, jossa on kuusen vierellä joulupukki ja lapsia ja johon syttyy valot. Annoin sen isälleni joululahjaksi vuosia sitten, ja sittenkin kun hän ei enää oikeaa kuusta hankkinut eikä muita koristeitakaan ollut esillä, tässä koristeessa paloi aina joulun aikaan valo. Nyt kun isää ei enää ole, kuusi on valaissut jouluisin meidän kotiamme, ja lapsetkin muistavat sanoa, että tämä oli papan koriste.



Kolmas koriste, joka on ollut esillä jo useita vuosia, on vanhimman siskoni lähettämä keinulaudalla seisova tonttu. Tämä ripustetaan jouluisin keittiön verhotankoon iloisena keinumaan, ja sen sijoituspaikka on koko perheelle selvä.



Tärkeimpiin koristeisiin liittyvät muistot menneistä ajoista tai lämpimät ajatukset toisista ihmisistä. Muistorikkaiden esineiden mukana kulkevat eri ikävaiheemme, eri sukupolvet ja kosketus menneeseen. Siksi näitä esineitä ei voi korvata uusilla.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pallottelua

Taas yhdet jouluvalot ovat löytäneet paikkansa. Airam led Mona -valoissa on valkeita ja harmaita paperinarupalloja ja lämpimän valkoiset valot. Led-lamput eivät ole vaihdettavissa, mutta paloaikaa luvattiin 10 000 tuntia.

Montakohan joulua on tuo määrä tunteja, jos marraskuusta uuteen vuoteen polttelee valoja iltasella esimerkiksi viitisen tuntia. Näin myöhään ei jaksa laskea... tai pakkohan se on räknätä...rapiat 33 vuotta minun laskupäälläni. Eiköhän valoista ehdi sinä aikana nauttia koko rahan edestä, vai mitä?







tiistai 4. marraskuuta 2014

Joulukalenteri

Joulukalenteri on yksi olennainen osa joulun odotusta. Kun joulukuu saa, odotetaan jo malttamattomina, mitä ensimmäisestä luukusta paljastuu. Hyvä ominaisuus joulukalenterissa on se, että viimeinen luukku on kaksiosainen ja muita isompi. Melko varmaa on se, että suomalaisen kalenterin kuudennesta luukusta löytyy Suomen lippu.

Vuosien varrella on ollut jos jonkinlaisia joulukalentereita. Suklaakalenteri piti jossain vaiheessa lapsena saada, vaikka suklaa olikin melko pahaa. Kyllä se pahimpaan karkinnälkään meni, joskus useampi luukku kerrallaankin äidiltä salaa. Joskus kalenterissa oli pikkutavaroita, joskus pehmotarroja ja kerran oli sellainenkin kalenteri, jonka luukuista paljastui askarteluohjeita. Kuvakalenterit ovat olleet kuitenkin yleisimpiä.

Aikuisena minua viehättää eniten kuvakalenteri. Mitä nostalgisempi ja hopeahileisempi kuva, sitä enemmän siitä pidän. Oikeanlaisen kalenterin vain tunnistaa, kun sen näkee. Se on pakko saada. Siihen on kätketty lapsuuden joulun taikaa, salaisuuksia, tontun kuisketta tai enkelin siipien havinaa. Joskus kalenteri on niin kaunis, ettei sen lumousta edes haluaisi rikkoa avaamalla luukkuja, mutta avaa silti.

Yhtä tärkeitä kuin kalenterin kansikuva ovat luukkujen pikkukuvat. Mikä pettymys on joskus ollut, kun hienon kalenterin luukuista onkin paljastanut suttuisia, huonosti maalattuja kuvia. Useimmiten pikkukuvat ovat kuitenkin olleet taidokkaita luomuksia, joiden pieniin yksityiskohtiin on saatu vangittua juuri oikeanlainen tunnelma.

Joskus luukkujen avaaminen saattaa tuoda pienen paniikin. Juurihan ensimmäinen luukku avattiin, ja nyt on jo yhdeksästoista menossa. Näin tapahtuu silloin, jos kiireiden keskellä ei ole ehtinyt valmistautua ajoissa. 

Hienoa on se, jos jokaisen luukun kohdalla voi pysähtyä levollisesti nauttimaan uudesta adventin päivästä ja rauhoittua kuulostelemaan, miten joulu ottaa taas pienen askeleen lähemmäs. Joulukuun päivien soisi olevan meille kaikille täynnä hyväntuulista valmistautumista, yhdessäolon hetkiä, kaunista tunnelmaa ja pyhän lähestymisen odotusta.

(Meille on hankittu postista jo muutama kuvakalenteri, joihin esikoinen, kuopus ja minä ihastuimme. Ensimmäisen kuvan tonttukalenteri on postikorttikokoa, kaksi muuta normaalikokoisia. Perheemme on Star Wars -elokuvien faneja, joten keskimmäinen ja mies hankkivat Darth Vader-suklaakalenterin, vaikkakin 9-vuotias varasi vielä option hankkia paremman, jos sellainen sattuu kohdalle.)





lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween-juhlaa

Meillä vietettiin tänään elämämme ensimmäistä halloween-juhlaa. Pikkupojat halusivat sellaiseen juhlaan, ja koska sellaisia ei ollut tiedossa, järjestimme itse halloween-naamiaiset. Pojat kutsuivat muutaman ystävänsä, hankimme ja itsekin askartelimme vähän rekvisiittaa ja ostimme herkkuja. Kuvissa oleva upea kurpitsanmuotoinen täytekakku on ammattiopiston nuorten leipureiden käsialaa.

Harmaat verhot toivat hämyisää tunnelmaa. Pihalta tuotiin pari oksaa, joihin laitettiin hämähäkkejä roikkumaan. Ikkunoihin tuli kurpitsoita, haamuja ja lepakkoja. Karkkeina oli matoja, hiiriä, kaloja ja krokotiileja. Kurpitsojen asemesta koristeltiin haamunaamoilla appelsiineja. Oranssi-mustaa serpentiiniä ripusteltiin sinne tänne.

Pojat olivat pelottavissa asuissa, ja hauskaa oli. Kannatti järjestää. Päivän teemasta innostuneina pojat lähtivät vielä pimeällä pihalle taskulamppujen kanssa leikkimään rosvoa. Illaksi rauhoituimme tunnelmallisesti kynttilänvalon kajoon.