Joulukalenteri

Joulukalenteri on yksi olennainen osa joulun odotusta. Kun joulukuu saa, odotetaan jo malttamattomina, mitä ensimmäisestä luukusta paljastuu. Hyvä ominaisuus joulukalenterissa on se, että viimeinen luukku on kaksiosainen ja muita isompi. Melko varmaa on se, että suomalaisen kalenterin kuudennesta luukusta löytyy Suomen lippu.

Vuosien varrella on ollut jos jonkinlaisia joulukalentereita. Suklaakalenteri piti jossain vaiheessa lapsena saada, vaikka suklaa olikin melko pahaa. Kyllä se pahimpaan karkinnälkään meni, joskus useampi luukku kerrallaankin äidiltä salaa. Joskus kalenterissa oli pikkutavaroita, joskus pehmotarroja ja kerran oli sellainenkin kalenteri, jonka luukuista paljastui askarteluohjeita. Kuvakalenterit ovat olleet kuitenkin yleisimpiä.

Aikuisena minua viehättää eniten kuvakalenteri. Mitä nostalgisempi ja hopeahileisempi kuva, sitä enemmän siitä pidän. Oikeanlaisen kalenterin vain tunnistaa, kun sen näkee. Se on pakko saada. Siihen on kätketty lapsuuden joulun taikaa, salaisuuksia, tontun kuisketta tai enkelin siipien havinaa. Joskus kalenteri on niin kaunis, ettei sen lumousta edes haluaisi rikkoa avaamalla luukkuja, mutta avaa silti.

Yhtä tärkeitä kuin kalenterin kansikuva ovat luukkujen pikkukuvat. Mikä pettymys on joskus ollut, kun hienon kalenterin luukuista onkin paljastanut suttuisia, huonosti maalattuja kuvia. Useimmiten pikkukuvat ovat kuitenkin olleet taidokkaita luomuksia, joiden pieniin yksityiskohtiin on saatu vangittua juuri oikeanlainen tunnelma.

Joskus luukkujen avaaminen saattaa tuoda pienen paniikin. Juurihan ensimmäinen luukku avattiin, ja nyt on jo yhdeksästoista menossa. Näin tapahtuu silloin, jos kiireiden keskellä ei ole ehtinyt valmistautua ajoissa. 

Hienoa on se, jos jokaisen luukun kohdalla voi pysähtyä levollisesti nauttimaan uudesta adventin päivästä ja rauhoittua kuulostelemaan, miten joulu ottaa taas pienen askeleen lähemmäs. Joulukuun päivien soisi olevan meille kaikille täynnä hyväntuulista valmistautumista, yhdessäolon hetkiä, kaunista tunnelmaa ja pyhän lähestymisen odotusta.

(Meille on hankittu postista jo muutama kuvakalenteri, joihin esikoinen, kuopus ja minä ihastuimme. Ensimmäisen kuvan tonttukalenteri on postikorttikokoa, kaksi muuta normaalikokoisia. Perheemme on Star Wars -elokuvien faneja, joten keskimmäinen ja mies hankkivat Darth Vader-suklaakalenterin, vaikkakin 9-vuotias varasi vielä option hankkia paremman, jos sellainen sattuu kohdalle.)