135 yötä jouluun on

Elokuu on jo niin pitkällä, että jouluajatukset alkavat käydä mielessä. Sadanviidenkymmenen päivän merkkipaalu on hurahtanut ohi, kun kesäfiilistä on riittänyt. Välillä paistetta, välillä kaatosadetta ja tuulenmyräkkää. Vaikka pahin tuuli Suomen ohittikin, iso säkillinen käpyjä, oksia ja lehtiä piti pihalta haravoida.

Meillä on ollut juhlahumuinen kesä. Ensin täytin itse 50, ja pidin puutarhajuhlat sukulaisille ja ystäville. Sitten nuorimmaisella oli rippijuhlat, ja vielä tällä viikolla keskimmäinen tuli täys’ikään. 

Tämä syksy on siitä poikkeuksellisen ihana, että jään kesäloman jatkoksi jouluun asti vuorotteluvapaalle. Pari viimeistä vuotta on ollut kovasti uupumista työhön, ja lähes parinkymmenen vuoden unettomuuden ja pari vuotta sitten todetun uniapnean myötä viime talvena meni muisti. Kävin muistitutkimuksissa, ja siellä todettiin kognitiivisen toiminnan ja lähimuistin heikkenemistä ja tarkkaavaisuuden häiriötä, jotka johtuvat liiallisesta kuormituksesta ja pinnistelystä puutteelliseen palautumiseen yhdistettynä. Olen kuulemma liian sinnikkäästi yrittänyt tehdä töitä uupuneena. Nyt on siis tällainen irtiotto paikallaan. 

Hankin keväällä omakustanteiseti uniapnealaitteen, kun työterveyden mielestä nämä oireet eivät olleet riittävät laitteen myöntämiseen. Tilanne saattaa muistitutkijan mukaan joko kohentua pitkällä aikavälillä tai ei ollenkaan. Hän väläytteli osittaisen sairausloman mahdollisuutta vuorotteluvapaan jälkeen. Tosin minä en saanut päivääkään sairauslomaa aiemminkaan täysin loppuun palaneena. Mutta jouluun asti saa nyt pelkästään levätä. Onneksi ehdin vuorotteluvapaan saada, ennen kuin hallitus leikkelee sen pois. 

Syksyyn tuo fiilistä uusi, herkullisen värinen lyhty. Ainahan vielä yksi uusi lyhty jouluihmisen kotiin mahtuu. 😄 Ja taustalla häämöttävä kori on muuten täynnä joululehtiä, jotka varmaan kohta päätyvät taas selailtaviksi.