Itämaan viisaat

Matt 2 "Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa."

Itämaan tietäjät, eli kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta, ovat tärkeä osa joulukertomusta. Raamatussa ei mainita tietäjien lukumäärää, ja joissakin tarinoissa heitä arvellaan olleen jopa kaksitoista, mutta lahjojen lukumäärän takia perimätiedossa on alettu puhua kolmesta tietäjästä. Heidän nimiään ei myöskään Raamatussa mainita, mutta kirkollisessa traditiossa heitä on kutsuttu nimillä Melchior, Kaspar ja Balthasar. Tutkijat arvelevat heidän olleen persialaisia filosofeja tai tähtitieteilijöitä. Myös tietäjien etnistä taustaa on muutettu kuvaamaan roomalaiskatolisen kirkon univeraalisuutta, jolloin Baltasar muutettiin mustaihoiseksi ja Kaspar itämaiseksi symboloimaan sen ajan kolmea mannerta, Afrikkaa, Aasiaa ja Eurooppaa. 

Kun paimenet Matteuksen evankeliumissa näkevät Jeesuksen, hänestä käytetään kreikankielistä sanaa sylivauva, mutta kun itämaan tietäjät näkivät Jeesuksen, käytetään sanaa pieni lapsi. Tietäjät siis löysivät Jeesus-lapsen vasta jonkin ajan päästä syntymästä, ja kohtaaminenkin tapahtuu evankeliumissa Marian talossa, ei seimen äärellä. Tämä tekeekin loogisemmaksi sen, miksi kuningas Herodes käski tappaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset, ei vastasyntyneet. Tietäjien tuomien rikkauksien arvellaan turvanneen perheen maanpaon Egyptissä. Jeesukselle tuodut lahjat on tulkittu niin, että kulta merkitsi kuninkuutta, suitsuke rukousta ja mirha uhrikuolemaa.

Loppiaisena vietetään läntisissä kirkkokunnissa itämaan tietäjien juhlaa, ja kristinuskon alkuvuosisatoina se oli jouluakin tärkeämpi juhla. Espanjan- ja katalaaninkielisillä alueilla tietäjät toimivat edelleen joulupukin vastineina, jotka tuovat lapsille loppiaisena lahjoja, karamelleja ja koruja. Ortodoksisessa kirkossa sen sijaan Kristusta kumartaneiden tietäjien ja Kristuksen nähneiden paimenien muistopäivää vietetään 25. joulukuuta, kun taas loppiaisen juhla on teofania, Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kasteen juhla. 

Itäisen maan tietäjät ovat kautta aikojen näkyneet myös taiteessa. Taiteessa tietäjät symboloivat usein miehen kolmea ikävaihetta. Suomalaisessa Tiernapojat-laulunäytelmässä vaalitaan tietäjien muistoa. Lew Wallacen romaani Ben Hur ja Michel Tournierin romaani  Kolmen kuninkaan kumarrus kertovat heistä, jälkimmäinen erityisesti neljännestä tietäjästä, joka ei ehtinyt paikalle. Neljäs tietäjä esiintyy myös Rajaton-lauluyhtyeen kiehtovassa kappaleessa Kuninkaat kulkevat - katsokaa, joka on kuultavissa Spotifyssä. Myös runoilijoita he ovat inspiroineet, kuten alla olevassa Katri Valan runossa.

Itämaitten viisaat

Pakenimme viisauteemme

kuin tähtiseen erämaahan,

sillä ylen julma oli maailma

johon astuimme tuntemattomasta.

Siellä puuttui leipä työntekijältä

ja makaajan suu oli alati täynnä,

orjat surmasivat toisiansa

täyttääkseen herrainsa aarrekammioita.

Pakenimme viisauteemme

sulkien mielemme maailmalta,

kokosimme tietoa taivaalta ja vesiltä

kuin mehiläiset hunajaa,

ja sydän oli hiljainen ja kirkas

kuin taivas erämaan yllä.

Miksi valo häikäis silmämme nyt,

miksi avaruus humisee outoa laulua?

Lapsi on syntynyt, ihmisen poika!

Totisesti on suuri ja vaarallinen armo, 

että petojen hallitsemaan maailmaan

on syntynyt lapsi

puhdas kuin tähti.

Jätämme viisautemme rauhan,

vaellamme vaarallisia teitä

maailman kuohuntaan ja julmaan taisteluun

lapsen tähden, uuden aamun tähden,

valmistaaksemme ihanan maan

viattomain jalkain astua.

(Katri Vala, 1934)