Jouluruno

Alati viheriöivä kuusi

Joulu on taas -

    muistat kappaleen lapsuutta,

    havujen tuoksua, jota odotus hengitti

    aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,

    odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)

    rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä, lauenneita hymyjä,

    tarinointia, hiljaista jännitystä. Ja lahjat: 

    saamisen, antamisen ilo, tämä yksi odotus joka täyttyy

    ja kaikilla on syntymäpäivä,

    silmissä loistavat kynttilät.

Joulu on taas -

    nyt olet panemassa tätä kaikkea toimeen

    töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität

    ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään) mennessä saada

    rauhan maahan. Silloin, vihdoin, laukeat hymyyn,

    tarinoit leppoisasti, viivyttelet salaperäisesti. Ja lahjat:

    mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,

    viittä leikkiä yhtaikaa, ja yhä uudestaan tuijotetaan

    tähtisadetta.

Joulu on taas -

    ja viimeinen lahja itsellesi:

    väsynyt avoin onni kasvoilla lapset nukkuvat,

    sylikkäin itsensä kokoisen kuoma-auton kanssa

    tai kallisarvoinen karamellipaperi tiukasti nyrkissä,

    posket kuin jouluomenat tyynyllä, rauha maassa.

Joulu on taas -

    sikäli ohi. Omassa olossasi voit sitten

    valvoa, lueksia, miettiä, murehtia, muistella -

Kaksikymmentä, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua

on kuluttanut tätä päivää, tai liki kaksituhatta.

Mistä on vielä kysymys? Mitä vietät? Lasten juhlaa?

Vai lapsen? Vai sen lapsen joka odotti ja riemuitsi

kaksi-, kolme-, viisi-, seitsemänkymmentä joulua sitten?

Kaiken, minkä olemme saaneet, annamme

hetki hetkeltä pois.

Joulu on taas -

juuri tässä: pysähdyt valveille, mietit etkä mieti.

Joulu on muuan ilta, hetki ei monta kertaa toistu, et jaksa,

    mutta se rauha säteilee läpi elämän hyvää tahtoa,

    hyvää tietoa (se ei ole tietoa), jonka tajuat:

    autuus on pelkkä hetki

    niin kuin helle tai pimeä sade, tai vitilumet, nyt

                                                                       ikuiset,

    kuusi alati viheröivä,

    avoin murhe, sumeilematon onni.

    On eletty lapsi autuas, kaikkien odotus täyttynyt.

(Tuomas Anhava, 1950-60)

Tämä kuusi on kankaasta. Olihan siinä väkertämistä ennen kuin sai suurin piirtein ojennukseen seinälle, mutta on se vaivan arvoinen.