Tämä tarkoittaisi, että ihailemme toverissamme kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eteläisen Afrikan yhteisöissä Ubuntun mainitseminen merkitsee suurinta kohteliaisuutta. Taustalla on Afrikkalaisen filosofian ydinlause: ”minä olen koska sinä olet.” Kyse on siis yhteisöstä, jakamisesta ja asenteesta.
Kohtaamme jälleen Ubuntun; muutosvoimaisena ja karismaattisena keskellä pahoinvointia.
Vastavoimana kyynisyydelle tai itsensä pyhittämiselle.
Me tarvitsemme arkeemme Ubuntua myös itse sillä se tekee elämästämme merkityksellisen.
Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti.
Se merkitsee myös onnellisuutemme kannalta enemmän kuin onnistumiset tai mielihyvä.
Olemme siunattuja nisäkkäitä sillä pystymme vaikuttamaan asenteeseemme ja muuttamaan suuntaa.
Meillä on kääntyvät etupyörät.
Venäläinen runoilija Ivan Turgenev kirjoittaa:
"Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys."
Viisasta puhetta onnellisuuden ytimestä.
Siis siitä kuinka upeaa on olla tänään elossa !
Arkeamme säätelee myös se, että vaikutumme enemmän negaatioista: huonoista uutisista ja ahdistavista kuvista.
Uutisvirta ympärillämme kertoo asioista jotka eivät mene suunnitelmien mukaan joten huono uutinen on aina mediassa hyvä juttu.
Lisäksi armoton ja yhä kiihtyvä taloususkonto vääristää olennaisen.
Muistatteko tv-kuvan kaksoistornien sortumisesta ?
Tuhkaa, terästä ja kaiken keskellä tuhansia leijuvia a-nelosia. Niitä papereita jotka olivat juuri olleet tärkeimpien pinossa.
Elämä jää aina ihmiseltä kesken mutta olennaisin kulkee aivan eri tasolla kuin suorittamisemme.
Olennaisin on keskeneräisen ihmisen hidasta pyrkimystä kohti Ubuntua. Kykyä tehdä parhaansa ja tajua siitä, että yksin en selviä." (Mikko Kuustonen, 2015.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti