Ensimmäisenä jouluna oli tungosta ja ruuhkaa. Ihmisillä oli kiire toimittaa tärkeitä asioitaan. Tilaa ei ollut väsyneille, matkan uuvuttamille. Apua ei riittänyt hämmentyneille, kaukaa tulleille.
Olenko minäkin tänä vuonna eksynyt paljoon ja liikaan? Olenko hukannut hyvän tahtoni pakkoon ja täytymiseen? Olenko liian kiireinen ja kireä? Tunnenko tänä vuonna joulun hengen? Olenko jättänyt joululle sijaa sydämessä?
Tänään vielä mietin huoliani, tuskailen kiireitäni, jahkailen jaksanko. Mutta aamulla se alkaa - joulun odotus.
Avaamme luukkuja joulun tulla. Päästämme joulun enkelit sisään. Odotamme sitä, minkä tiedämme tulevan.
(Joulukalenterin kuva: Martta Wendelin)
Ja juuri odotus on kaiken odotuksen arvoista. Nyt se alkaa!
VastaaPoistaJännittävää ja mukavaa! Kaikki kutkuttava on ihan oven takana :)
PoistaApua! Näin että olet kommentoinut blogiisi, ja kun kännykällä koitin julkaista kommenttia, niin vahingossa tulinkin poistaneeksi sen :O Pahoittelen suuresti!!
VastaaPoistaEipä tuo niin vakavaa. Sattuuhan näitä. :)
Poista