Kynttilä syttyy pienelle ikkunalle.
Yhdet kasvot näyttäytyvät
hetkisen pienessä ruudussa
liekin leimahtaessa.
Hanki huokuu rauhaa.
Pilvet ovat vetäytyneet pakkasen alta.
Sininen hämärä on aloittanut hitaan
laskeutumisensa.
Yhdet askeleet johtavat mökille,
yksi paksu kiehkura nousee savupiipusta,
yksi ihminen illan hämärässä rientää
joulusaunaan.
Ikkunalla yksi kynttilä.
Enkeleiden laulu kuuluu hiljaisena.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon."
Yhdet kasvot havahtuvat,
yhdet kädet kiertyvät rukoukseen
joulun hämärässä
joulun ilosta.
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan
teille suuren ilon"
Kädet eivät avaa pehmeitä eikä kovia paketteja,
ketään läheisiä ei ole,
on vain mökki ja talvi: enkelit ja joulu.
Se riittää yhdelle,
joulun ilo, joulun sana, joulun riemu:
"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja"
Se riittää yhdelle
pienessä mökissä tänäkin jouluna,
se riittää sinulle kaukana ja lähellä.
Se riittää koko maailmalle:
Joulun Ilo on Vapahtaja,
Joulun Sana on Jumalan Poika,
Joulun Riemu on Pelastus.
Se riittää.
(Risto Kormilainen)
(kuva: www.tunturisusi.com)
Olipa kaunis runo taas ❤️
VastaaPoistaPidän tässä runossa siitä, että yksinolosta ei tehdä sääliteltävää ja kurjaa vaan kuvataan joulun kauneutta, joka riittää <3
PoistaAivan ihana runo, joulun sanoma tulee tosi hyvin esille
VastaaPoistaTämö on kyllä koskettava runo!
Poista