Toinen tontturuno

Joulutonttu

Tuo pieni herttainen piippalakki

tuo silkkikutrinen valkohaps'

tuo tassujalka ja punatakki

tuo tähtisilmäinen tonttulaps' -

se joulun edellä nostaa jalkaa

ja vinnin loukosta vilistää

se luutaan tarttuen touhun alkaa

ja pientä tiukua kilistää.

Se katsoo, kiertävi joka nurkkaa

se hommaa, hyörivi vikkelään

se joululahjoihin salaa kurkkaa

ja pukin konttihin pistää pään.

Se kertoo kuuselle kynttilöistä

sen jäistä runkoa naputtaa

ei anna kauroitta Pollen seistä

ja Hallin selkää se taputtaa.

On keittiössä sen toimiala

kun siellä häärii se yhtenään

niin tortut liedellä eivät pala

ja puuro kypsäksi keitetään.

Ja rotan reiät se tarkoin sulkee

ja tutkii hyllyjä aitankin

se laarit, kellarit kaikki kulkee

ja joskus hiukkasen maistaakin.

Tuo tonttuhaltia hellä, hyvä,

hän jouluiltana läsnä on,

kun lasten silmiss' on loiste syvä

ja riemu lahjoista rajaton:

se hiljaa puikkivi kuusen alla

ja sieltä herttaisna hymyää,

se korjaa kynttilän korkealla

ja latvatähtösen kiinnittää.

Kun valot sammuu, ei valvo ketään

ja tähtikirkas on jouluyö,

se eteen ikkunan verhot vetää,

kakstoista kello kun verkkaan lyö.

Ja lasten otsaa se hiljaa hipuu

ja vauvan kehtoa keinuttaa

ja kuusen oksia kerran sipuu,

pois sitten huoneesta hipsuttaa.

Se kuiskii kaikille "hyvää yötä"

ja vinnin loukkohon vilistää,

se tarkkaa taivahan tähtivyötä,

jääkukkaruutuhun hengittää!

Ja sitten sataissa valkolunta

se painaa syvemmä lakkiaan

ja lasten onnesta nähden unta

niin nukkuu jouluhun seuraavaan.

(Irja Puhakka)

Tontturuno

Talon tonttu

Hän kaikkialla kodiss' on, vaikkei näy häntä missään,

hän tipsuttavi, tepsuttavi huopatöppösissään,

ja päivällä hän torkahtaa kuin pieni kirkonhiiri,

mut yöllä hän on valveilla, kun kiljuu kattoviiri.

Hän kellarissa kyhjöttää, hän marjapullot siirtää,

perunakuoppaan kurkistaa, voipyttyyn viirun piirtää,

hän aitanoven luukusta kuin kissa hiljaa kulkee

ja arkut, jotka auki jäi, hän varovasti sulkee.

Hän teuhaa tallinullakot ja heinäseimeen hyppii,

ja vanhan ruunan silmistä pois siemeniä nyppii,

hän kanakoppiin kiiruhtaa, hän kuppiin heittää kauraa

ja sikolätin possuille hän makeasti nauraa.

Hän pirttiin sitten piipertää, kun talonväki nukkuu,

käy sormi suulla, kuuntelee, kun kaappikello kukkuu,

hän tirkistää, hän tarkastaa, lie puhdas nukkunuttu,

hän taaton vanha veikko on ja lasten leikkituttu.

Nyt kaapille hän kapuaa jo yli leipävartaan,

hän kehdon kiertää kujeillaan ja nauraa pitkään partaan,

Jos lapsi sattuu itkemään, hän sille päätä nyökkää,

hän hyssyttää ja hyräilee ja murjun nurkkaan työkkää.

Hän huoneenhaltijalle suo vain hyvää viljavuotta,

hän hankkii häitä, kestejä, ei voi hän surra suotta,

hän pirtiss' ain' on toimessaan ja hän se kaikki määrää,

hän tilikirjat tarkastaa ja neuvojana häärää.

Ja jos on huono hallitus ja talo rappiolla,

niin tonttu sitä itsekseen öin suree ullakolla;

vaan kukin itse vastatkoon, jos hukkaa perinnöltään,

jos käyttää väärin valtaansa ja tahraa lokaan töitään.

Hän uskollensa uhrasi jo elämänsä parhaan,

yöt miettien hän mittaili ja katsoi tähtitarhaan,

hän vartoo päivän pääsyä ja uuden aamun taikaa,

hän toivoo pyhää, parempaa ja autuaampaa aikaa.

(Larin-Kyösti, Koulutyössä,1932)

Taavi-tontulle morsian

Meillä on vajaat kymmenen vuotta asustellut Taavi-tonttu. Aina joulun alla tonttuherra on saapunut lomanvietosta tänne ihmisten ilmoille. Istuu välillä taljan päällä tuolilla, välillä löytää tiensä kuusen alle kurkistelemaan.

Tänä kesänä kävi sitten niin, että Taavi-tontulle tuli morsian - Tyyne-tonttu. Ei ole Taavi vielä tulevaa morsmaikkuaan tavannut, kesänviettoteillään kun on vielä. Mutta Tyyne tuli jo heinäkuussa tulevaan kotitaloon tutustelemaan.

Tämä on siis vähän niin kuin Ensitreffit alttarilla. Tiedä sitten, osuimmeko puolison valinnassa oikeaan. Speksit on kohdallaan, mutta kun ei noista kemioista voi etukäteen tietää, niin kuin ohjelmassakin sanottiin. Kovasti on Tyyne tonttumainen tonttuneito. Toivottavasti kipinä syttyy.

Tyyne, niin kuin Taavikin, on kotoisin Luodosta, Tyynelästä, Eija Porkolan luota (klik). Tyynelän upea pihapiiri ja vanhat 1700-luvun rakennukset olivat avoinna heinäkuun ja sitten taas joulukuun alusta. Paikassa on paljon tutustuttavaa: rakennuksia täynnä tonttuja, antiikkia, vanhoja esineitä, leluja ja joulukoristeita. Oli muun muassa tonttujen häät ja ikuinen joulu. Mikäli joulun alla tai tulevana kesänä Luodon seudulle satutte, käykää ihmeessä vierailulla. Tyynelä on todellinen jouluihmisen paikka. 

Sieltä Tyyne siis meille matkaan lähti. Sitten vaan jännitetään, että tykästyvätkö Taavi ja Tyyne toisiinsa. Jos näin käy, ehkä kuulemme vielä jossain vaiheessa pikkutonttujen tepsutusta. Suloisia kun olivat Tyynelässä tonttuvauvatkin konttailemassa.