Olen sanonut tontuille, ettei minulle kannata tuoda lahjaksi kirjoja, koska hankin joulun alla kirjakaupasta ja tilaan verkkokirjakaupasta lahjakirjojen lisäksi itseäni miellyttävät kirjat. Tämä jouluna pukki kuitenkin osasi tuoda pari kirjaa, joita minulle ei ollut hankittuna.
Kaija Saariaho on lempisäveltäjäni, ja mieheni oli kesän Helsingin reissulla minulta salaa hankkinut Saariahon elämäkerran. Voi että, miten ihanaa päästä lukemaan hänestä! Katsoin hänen kuolemansa jälkeen tehdyn dokumentin, ja hän oli suuri ihminen. Teos Eeva Kilvestä vaikuttaa todella paneutuneesti tehdyltä. Kirja melankolian eheyttävästä voimasta oli pakko melankolikkona tilata. Miina Supisen Sortavalaan sijoittuvaan romaaniin on sisällytetty itäistä tarustoamme, joten eihän näin kaunista kirjaa voinut jättää hyllyyn. Japanin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla palkitun Tsumuran kirpeän hauska tutkielma työelämän varjopuolista näytti myös kiinnostavalta.
Näitä kovakantisia kirjoja kuvattiin ”upeasti kirjoitetuksi novellikokoelmaksi”, ”virkistävän omaperäiseksi historialliseksi romaaniksi”, ”intensiiviseksi, monivaiheiseksi ja lämpimäksi tarinaksi”,”runolliseksi, villisydämiseksi” ja ”vangitsevaksi, koskettavaksi ja aavemaiseksi”.
Mies sai lahjaksi luovuutta käsittelevän tietokirjan sekä K-kaupan pokkarin Kuhala ja hornankattila. Juha Hurmeen kirjat olivat muistaakseni Prismasta muutamalla eurolla kappale, ja koska en ollut lukenut niitä, nappasin mukaan. Rämö-trilogia on miehen isänpäivälahja, joka mahtui tähän kuvaan mukaan.
En ehtinyt elokuviin katsomaan Se päättyy meihin, joten se ja alkuosa tarttuivat ostoskoriin AdLibriksestä. Nämä muutkin pokkarit ovat sieltä tarjousosastolta.
Dekkareita tulee luettua joulun aikaan ja kesällä. Kristina Olssonin dekkari on lahja keskimmäiseltä pojaltani. Kolme alinta dekkaripokkaria ovat toimintansa lopettavan R-kioskin ale-laarista. Taitaa jäädä enää yksi ärrä koko kaupunkiin. Niitä oli jonkin aikaa sitten vielä monta.
Näiden lisäksi anoppi sai Aira Samulinia käsittelevän uusimman kirjan Rakas Aira ja appi Kari Hotakaisen Helmin. Esikoinen ja hänen avovaimonsa saivat Tiranan sydän -kirjan sekä Mies joka rakasti koiria ja Nainen joka rakasti hyönteisiä -kirjat. En ollut edes huomannut nimien samnakaltaisuutta, kun valikoin pinosta heille sopivia kirjoja. Nuoria tämä sattuma nauratti. 😂
Nyt on lukemisharrastusta taas edistetty. Ja kuten Jörn Donner mainoksessa sanoi: ”Lukeminen kannattaa aina.”
