sunnuntai 30. elokuuta 2015

Inside out - mielen sopukoissa

Koska tämä elokuva ehtinee joulumarkkinoille dvd-versiona, laitan tästä tietoa joulublogiini. Osa on lukenut tästä toisesta blogistanikin, mutta tulkoon kertauksena.

Kävimme siis venetsialaisviikonlopun kunniaksi ensi-illassa katsomassa Disney-Pixarin uuden elokuvan Inside out - mielen sopukoissa, jonka on ohjannut Pete Docter. Se kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, jonka mielen sopukoissa eleleviin tunteisiin - Iloon, Suruun, Pelkoon, Inhoon ja Kiukkuun - pääsemme tutustumaan.

Elokuvassa avataan hyvin aivojen toimintaa muistoineen, tunteineen ja muistin toimintoineen. Ääneen pääsevät lähinnä ilo ja suru. Ilon mielestä kaikkien pitää keskittyä positiivisuuteen ja hyvään mieleen, ja hän pitääkin itseään muita tunteita parempana. Hän kun ajattelee, että iloisuudella pärjää parhaiten ja kokee tehtäväkseen pitää muiden tunteiden vaikutuksen tytön elämässä minimissä. Varsinkin Suruun hän tuskastuu moneen otteeseen.

Muidenkin tunteiden merkitystä olisi voinut tuoda enemmän esille: Pelko ei ole aina turhaa ja liioiteltua vaan voi estää ihmistä hakeutumasta vaarallisiin tai vahingollisiin tilanteisiin. Kiukku on tärkeä voimavara, että voi tarpeen tullen olla myös jämäkkä ja asettaa rajoja. Inhon tehtäväksi jäi elokuvassa lähinnä ulkonäköseikat ja parsakaalin inhoaminen, ja tämä hahmo jäikin tunneskaalan ilmaisussa vaimeimmaksi. Ehkä elokuva olisi kuitenkin monimutkaistunut liikaa, jos kaikki tunteet olisivat osallistuneet tasavahvasti.

Kouluikäiset poikani olivat haltioissaan. Elokuvaan oli saatu vauhtia, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, ja nousipa kyynelkin (äidillä) jossain kohdassa silmään. Kouluikäistä pelottavia kohtauksia ei ollut. Pienimmille juoni olisi hankalasti seurattava ja painajaiskohtaus saattaisi säikäyttää. Mielestäni ihan aiheellisesti elokuvan ikäraja onkin 7 vuotta. Pellekammoisen kannattaa myös olla varuillaan.

Juoni vetää Inside outissa hyvin, vaikka jotkin kohdat avautuvat ehkä aikuiselle paremmin. Psykologiaa oli elokuvassa oikealla tavalla, ei liian korkeissa sfääreissä lennellen eikä liian yksioikoisen opettavaisesti alleviivaamalla. Tunteiden käsittely olikin tämän elokuvan erityisansio. Kun lapset lukevat tutkimusten mukaan yhä vähemmän, ja tunteisiin samastumiskyky, empatia, sitä myöten on kaventumassa, on tärkeää, että elokuvayhtiöt tarttuvat tähän haasteeseen.

Pixar osaa asiansa: tuntee lapsikatsojat mutta ottaa huomioon myös aikuiset ja heidän viihtyvyytensä. Voin siis suositella Inside out - mielen sopukoissa - elokuvaa. Aikuinen saa elokuvasta oivalluksia ja miettimisen aihetta, ja lapsikatsoja viihtyy erinomaisesti tärkeän aiheen äärellä.


2 kommenttia:

  1. Herätti kiinnostuksen. Tämä on nähtävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inside out oli Pixarilta aikuisellekin mielenkiintoisin elokuva pitkään aikaan. Esimerkiksi Autot 2 ja Monstetit - yliopisto eivät niinkään aikuislatsojaa sytyttäneet :)

      Poista