Isäni puolelta sukujuureni ovat luovutetussa Karjalassa. Hän lähti evakkotaipaleelle kaksi kertaa, toisen kerran viisitoistakesäisenä. Kävimme isäni, hänen kahden veljensä ja sisarusteni kanssa kotiseudulla rajan takana noin viisitoista vuotta sitten. Sieltä löytyivät Karjalan kunnailla lehtivät metsät, ison joen rannalta lapsuuden uimapaikka ja ruohikon keskeltä kotitalon kivijalka.
Karjalaisuudesta minulle on periytynyt ainakin puheliaisuus ja eloisuus. Toisaalta ehkä jonkinlainen melankolisuus. Isäni ruskeat silmät ja tummat hiukset olen myös perinyt. Omissa pojissani näen usein isäni suvun ulkonäköä ja luonteenpiirteitä. Edellämme menneistä jää muisto niin sydämiimme kuin jälkipolviimmekin.
Isäni siirtyi tuonilmaisiin kaksitoista vuotta sitten. Ole, isäni, iäti muistettu! ☦️
Onnellista isänpäivää miehelleni, joka on pojille paras isä, mitä voi olla!
Onnea isänpäivänä myös mieheni isälle, joka on valmis tekemään poikien eteen, mitä he vain pyytävät!
Toivotan lukijoillenikin hyvää isänpäivää joko läsnä olevia isiä tai poissa olevien isien muistoa juhlien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti