Sadan päivän rajapyykki ehti mennä tänä vuonna iloisesti ohi, mutta tänään on 90 päivää jouluun! Selailin vanhoja joululehtiä ja ajattelin kokeilla yhtä todella helpon näköistä kartonkitaloaskartelua. Mutta tunnustettava se taas on. Minusta ei ole askartelijaksi. Eikä kyse ole perfektionismista, vaan tulos oli kerta kaikkiaan kammottava ja odottaa nyt parempaa käyttöä polttojätteenä. Olen siis antiaskartelija. Varsinkaan paperi, pahvi tai kartonki eivät ole ystäviäni.
Hieman kuitenkin olen suunnitellut, että jos kokeilisi vihdoin suolatuikun tekemistä ja appelsiiniviipaleiden kuivatusta. Luultavasti onnistun epäonnistumaan niissäkin, mutta ”yrittänyttä ei laiteta” (eli moitita). Ehkä itse kuitenkin moitin sotkusta ja sähkön tuhlaamisesta, jos/kun epäonnistun.
Joululehtien selailu taas rentouttaa ja nostattaa joulumieltä. Ja glögin juominen. Ja joululaulujen kuunteleminen. Ja jouluvalojen ripustelu. Niitä askareita on poropeukalommankin jouluihmisen mukava harjoittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti