Taidemaalari Rudolf Koivu - satumainen kuvittaja

Rudolf Koivu, al. Koivunen (1890 - 1946) syntyi Pietarissa. Hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin lapsen ollessa 5-vuotias ja äiti verensyöksyyn, kun Rudolf oli 13 vuotta. Poika asui ensin enonsa luona. Vuoden kuluttua nälkiintynyt, ihmisarka Rudolf muutti isoäitinsä hoiviin Tyrväälle, mutta tämäkin menehtyi jo seuraavana vuonna. 

Koivu lähti Helsinkiin juoksupojaksi, tapasi siellä kummitätinsä ja sai uuden kodin hänen lämpimän ja viihtyisän perheensä luona. Lapsirakas Rudolf kertoi perheen lapsille satuja ja piirsi paperinukkeja. Perhe kustansi taiteellisesti lahjakkaan Rudolfin piirustuskouluun, ja hän valmistui vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1910. 

Koivu pääsi kuvittamaan monia lehtiä, eläintarinoita ja legendoja ja sai sitten vakituisen työn Werner Söderströmillä kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa Topeliuksem ja Andersenin satuja. Sopimus Katekismuksen kuvittamisesta mahdollisti matkojen tekemisen Eurooppaan, mistä hän sai vaikutteita tyyliinsä. 

Suomeen palattuaan Koivu joutui taloudellisiin vaikeuksiin boheemin elämäntyylinsä takia. Hän muutti mesenaattimsa August Thitzin luo, ja tämän huolehtiessa taiteilijan taloudellisista asioista Koivulla oli tuotteliain kautensa. Yhteistyö satukirjailija Raul Roineen kanssa oli hedelmällinen, ja vuosittain ilmestyvät satukirjat koottiin Satuja-teokseksi, joka on saanut suuren suosion. Koivu kirjoitti myös omia satuja, jotka on koottu teokseksi Rudolf Koivun satukirja.

Sotien myötä Koivun terveys heikkeni. Viimeisinä vuosinaan hän kuvitti käännöskirjallisuutta, kuten Tuhannen ja yhden yön satuja (1945) ja Grimmin kauneimmat sadut (1946). Hänen varhainen menehtymisensä aivoverenvuotoon 55-vuotiaana koettiin suurena menetyksenä.

Rudolf Koivu oli Suomem kaikkien aikojen merkittävin satukirjojen kuvittaja ja satukirjailija. Hän teki jo opiskeluaikana pilapiirroksia ja oli yksi poliittisen satiirin uranuurtajia. Hän kuvitti uransa aikana satukirjojen ja lehtien lisäksi satusarjakuvia, oppikirjoja ja romaanien kansia. 

Koivu piirsi myös 154 postikorttioriginaalia, lähinnä jouluisista aiheista. Olihan hän jouluaattona syntyneenä joulun lapsi itsekin. 

Rudolf Koivun vankka tekniikka, rikas mielikuvitus sekä herkkä ja tunnelmallinen syvällisyys tekivät hänestä uransa aikana halutun kuvittajan. Hänen satumaiset kuvansa koskettavat katsojan sisäistä lasta. Koivusta tuli koko kansan tuntema ja rakastama taiteilija, jonka kuvasto on muodostunut osaksi kollektiivista alitajuntaamme. (Tässä linkissä on mielenkiintoinen katsaus Koivun kuvaston psykologisiin merkityksiin.) Vuodesta 1949 hänen elämäntyönsä kunniaksi on jaettu Rudolf Koivu -palkinto ansioituneelle lasten- ja nuortenkirjan kuvittajalle. 

Kuvittaja-taidemaalari Martta Wendelin - kuvitustaiteen mestari

Martta Wendelin (1893 - 1986) syntyi Kymin Karhulassa runsaslapsiseen perheeseen. Perhe muutti sittemmin Helsinkiin, missä Martta opiskeli piirustusta Helsingin yliopistossa. Hän haaveili oman lastenkirjan tekemisestä ja maalasi lapsiaiheisia akvarelleja. Hän sai kuvituksensa julkaisuun runoteoksessa Kultaisilta päiviltä 1921. 

Wendelin pääsi töihin Porvooseen WSOY:lle, missä hän kuvitti oppikirjoja sekä lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja. Hänen esimiehensä oli Akseli Gallen-Kallela, joka kannusti häntä maalaamiseen. Hän kuvitti myös lehtiä ja teki muun muassa Kotilieden ja Oma koti-lehden kansikuvia. 

Postikorrteja Wendelin maalasi noin tuhannesta eri aiheesta. Joulukorttien kuvituksen hän aloitti 1920-luvulla. Korteista tehdään edelleen uusintapainoksia.

Yhtä lukuun ottamatta hänen sisaruksensa kuolivat kulkutauteihin, ja Martta asui äitinsä kanssa. Vuonna 1925 he muuttivat Helsinkiin, jossa Martta toimi vapaana kuvittajana eri kustantamoille. Hän maalasi myös öljymaalauksia ja osallistui taidenäyttelyihin.

Wendelin matkusteli sekä kotimaassa että ulkomaanmatkalla Euroopassa ja sai inspiraatiota moniin tunnettuihin maalauksiinsa. Laatokan Valamossa vieraillessaan hän maalasi Valamo-postikorttisarjan, jonka painos tuhoutui lähes kokonaan talvisodassa. 70-luvulla niistä otettiin uusintapainos Uuden Valamon tukemiseksi. 

Vuonna 1937 Wendelin sairasti keuhkoputkentulehduksia ja lääkäri suositteli muuttoa maalle, ja niin taiteilija muutti Tuusulaan täysihoitoon ja jäi asumaan paikkakunnalle pysyvästi. Ystäväperheen tyttö Helena tuli auttamaan Marttaa talon töissä, ja hänestä tuli Martan kasvattitytär. Taiteilija rakennutti Annivaaraan puutarhan ympäröimän, keskieuroopplaistyylisen taiteilijakodin, Kanervalan, jossa hän asui Helenan perheen kanssa.

Kun kuvitustyöt vähenivät, Wendelin palasi maalaustaiteeseen ja teki viimeisinä vuosikymmeninä tilaustöitä, muun muassa suosittuna muotokuvamaalarina. 

Tuusulassa Wendelinin ympärille syntyi tiivis ystäväjoukko, Tyttökerho, joka huolehti vanhenevasta taiteilijasta ja hänen tuotantonsa säilymisestä. Vanhemmiten puutarhanhoidosta tuli hänelle tärkeää ja kukista keskeinen maalausaihe. Wendelin haudattiin kodin puutarhaan.

Wendelin eli pitkän ja työteliään elämän ja tuli tunnetuksi suomalaisen maalaiselämän, vuodenaikojen ja idyllisen kotielämän kuvaajana. Hän kuvasi lasten elämää lempeällä ja valoisalla tyylillä. Pastellimaalarina hän käytti taitavasti värejä. Korttien kuvittajana hän oli miniatyyrimäisen taitava. Maalaamisen lisäksi taiteilija suunnitteli vaatteita, huonekaluja, puutarhoja, taloja ja kesämökkejä. Hän suunnitteli myös joulumerkkejä tuberkuloosin vastustamiseksi.

Wendelin lahjoitti 80-luvulla Tuusulan kunnalle noin 2 000 kuvitusoriginaalin kokoelman, josta tuli Tuusulan taidemuseon kuvitustaiteen kokoelman perusta. Osa teoksista on Taidekeskus Kasarmissa.

Tämä viimeinen lehti minulla onkin omana. Ostin sen joskus antikvariaatista, koska kuva on niin idyllinen ja lempeä. Taattua Wendeliniä siis!

Kuvittaja Lars Carlsson - joulukorttimestari

Täytyy tunnustaa, että tämän taiteilijan kortteja olen usein sekoittanut Jenny Nyströmin tonttukortteihin. Se ei ole ihme, sillä ruotsalainen Lars Carlsson mainitaan Nyströmin työn jatkajaksi.

Lars Carlsson (1921 - 2002) kasvoi Taalainmaalla. Hänen uransa alkoi juoksupoikana ja tilapäisenä koristemaalarina. Sitten hänet palkattiin posliininmaalaajaksi Rörstrandin posliinitehtaaseen. 

Joulukortteja Carlsson alkoi maalata 1940-luvun lopulla. Hän rakasti tonttuja ja maalasikin tonttuja merkittävän määrän. Joulukorttien lisäksi hän maalasi pääsiäis- ja onnittelukortteja, ja vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin kortteja on tuotannossa. Hän signeerasi töitään nimensä lisäksi merkinnöillä Lasse, LC, Fingal, CL ja Marie.

Carlssonin skandinaavisia perinteitä kunnioittava tonttu on saduista tuttu eläväinen, pieni, laiha mystinen hahmo. Tontuilla on usein yllään puna-vihreät vaatteet, suipot kengät ja kasvoilla salaperäinen ilme.

Korttien lisäksi Carlsson kirjoitti ja kuvitti jouluteemaisia lastenkirjoja, joista on suomennettu ainakin Tontun omenajahti ja Antin jouluseikkailu. Hän on myös piirtänyt taustoja elokuviin. 

Lars Carlsson suunnitteli skandinaavisia astiastoja tuottavan Fyrklövernin kaikki posliinitontut ja piirsi Perinnejoulu-astiaston tonttuaiheet. Carlssonin tonttuja löytyy myös joulutauluista, lahjapapereista, tarjottimista ja monista muista jouluesineistä. 

Vanhoilla päivillään Carlsson asui Arvikan kunnassa, jolle hän lahjoitti suuren osan alkuperäiskuvistaan.