Pienen pojan kasvot olivat tyynet, ja niissä oli ikiaikaista viisautta. Tuntui, että poika oli tullut tuulten mukana, pitkien matkojen takaa. Hänen pienet sormensa puristivat äidin sormea, eikä äidin onnella ollut rajaa.
Samalla kun ääretön rakkaus valtasi äidin sydämen, myös yhtä suuri huoli saapui rinnalle. Miten pystyn suojelemaan tätä pienokaista kaikelta pahalta! Mutta äiti tiesi, että niin kauan kuin on rakkaus, on oleva myös huoli, lapsesta, aikuisestakin, ja niin kuuluu olla.
Kaikista paras, kaikkein kallein oli luovutettu äidin huomaan. Kaikki ilo oli hänelle annettu. Joulun lapsi oli tullut maailmaan.
Onnea ja rakkautta 17-vuotiaalle esikoispojalle!
<3
VastaaPoistaKun odotin esikoistani päässäni soi usein Ultra Bran kappale, jossa lauletaan 'Minä suojelen sinua kaikelta...'. Kappaleesta tuli minulle todella tärkeä voimalaulu.
Olen myös laulellut sitä pojilleni. Se on kaunis kappale :)
Poista