Taidan olla siitä poikkeuksellinen, että koko parinkymmenen vuoden omakotitaloasumisen aikana en ole laittanut koskaan pihalle kanervia tai callunoita. (Täytyy tunnustaa, että ensimmäinen kukkapenkin tapainenkin pihalle tuli vasta pari vuotta sitten, kun vanhan marjapuskan poistamisen jälkeen jäi ruma ruskea alue.)
Mutta tänä syksynäpä alkoi tuntua, että jätän pallokrysanteemit väliin ja hyppään kesäkukista suoraan talvisempiin callunoihin. Dianat kukkivat vielä nätisti amppeleissa, mutta jotain syksyn sävyjä sisääntulo kaipaili.
Suloinen marjakanerva oli otettava callunan kaveriksi pöydälle. Ovisuuhun tuli lisäksi isoon ruukkuun kolme callunaa.
En malttanut jättää kauppaan myöskään tekokanervakimppua, jossa on led-valot, ja laitoin kimpun maljakkoon pihlajanoksien kanssa. Alkaapi olla iltaisin sen verran pimeää, että mukavasti sädehtivät paviljongin pöydällä.
Samalla Rusta-reissulla kaappasin kainaloon Leena Lumin innoittamana Wim’s Red -hortensian. Häneltä sainkin jo kattavat hoito-ohjeet.
Saas nähä, kuis naisen ... ja hortensian... käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti