Levollista lokakuuta

Näin syysaikaan ajattelee, että ihminen ei ole kovinkaan etäällä talviunilleen hakeutuvasta karhusta tai horrokseen vaipuvasta siilistä. Olisi päästävä kömpimään omaan rauhaan ja saatava puuhastella hyvin pieniä asioita. Kesäinen energia on varastoitu talven varoiksi niin kuin lehtivihreä puun runkoon, ja sen haluaa käyttää säästellen ja taiten.

Nykymaailmassa ei eletä enää vuodenaikojen tahdissa, eikä yhteiskunta tunne leppoistamista ja kohtuullisuutta. Siksi on toisinaan paikallaan tietoisesti irrottautua vaatimuksista, hiipiä pesäluolaan, kääriytyä lepoon ja antaa itselleen lupa raukeuteen ja toimettomuuteen.

Osaksi kotoisaa talvipesää hankimme tänään valkean, sammalenpehmeän torkkupeiton, josta kukin nautti omalla tavallaan. Yksi silitteli sen samettista pintaa, toinen vaipui kuin itsestään peiton lämmössä voimatorkuille, kolmas peitteli sillä itsensä lastenohjelmia katsoessaan ja sanoi olevansa lumen peitossa.

Kun katsoo peiton mutkassa levollisena loikoilevaa lasta tai miettii talvipesässä kylkeä kääntävää karhua, ei voi kuin ihailla sitä vaistomaista viisautta pitää itsestään huolta. Sen taidon meille jokaiselle soisi.