Joulukortin historiaa

Pohjolassa juhlittiin ennen kristinuskoa joulun aikaan keskitalven juhlaa. Juhla vaihtui 300-luvulla Jeesuksen syntymäjuhlaksi. Joulun merkitys kasvoi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla teollistumisen ja vaurastumisen ansiosta. Tällöin yleistyivät myös joulukortit Euroopassa painotekniikan kehittymisen ja kuvakorttien teollisen valmistuksen myötä. Valtaosa painetuista korteista tuli Saksasta. Joulukorttien edeltäjiä olivat uudenvuoden ja ystävänpäivän (Valentine’s day) kortit, ja niiden kuva-aiheita käytettiin myös joulukorteissa. 

Aluksi jouluna lähetettiin käsin kirjoitettuja tervehdyksiä. Ihan ensimmäisen joulukortin piirrätti, painatti ja lähetti vuonna 1843 englantilainen Sir Henry Cole. Hän oli mukana monenlaisessa liiketoiminnassa ja sai runsaasti joulutervehdyksiä, joihin olisi ollut epäkohteliasta jättää vastaamatta. Liikemies oli mukana postiuudistuksessa ja postimerkin luomisessa sekä mainosti painettua joulukorttia. Monet huomasivat ajan säästön, ja joulukortteja alettiin lähettää jo seuraavana jouluna. Ensimmäinen kortti maksaa nykyään antiikkiliikkeessä noin 20 000 euroa.

Suomeen ensimmäiset kortit lähetettiin 1850-luvulla. Kortti tuli lähettää kirjekuoressa, sillä korttien lähettäminen avoinna ei ollut luvallista. Kansallismuseossa on esillä Wienistä Suomeen lähetetty enkelikortti vuodelta 1856. 

Joulukorttien lähettäminen rantautui Pohjoismaihin 1870-luvulla. Suomeen tapa levisi ensin länsirannikolle ja säätyläisperheisiin. Ensimmäinen suomalainen joulukortti on vuodelta 1871, ja se on ristinmuotoinen. Vuosikymmenien myötä myös maaseudun väestö ja työläiset alkoivat lähettää kortteja. Koko kansan tapa siitä tuli 1900-luvun alkupuolella, ja kortteja pidettiin esillä koristeina. 

Joulutervehdysten lisäksi korttiin saatettiin kirjoittaa Raamatun lause, kertoa terveydentila, toivottaa vastaanottajalle terveyttä tai laittaa jouluvärssy. ”Kun joulu meille ilon tuo, niin aatos lentää sinun luo ja sydämestäin toivotan sull’ jouluilon parhaimman.”

Alkuaikoina joulukorttien aiheet eivät olleet jouluisia, vaan niissä saattoi olla kesäinen kuutamomaisema, apila, hevosenkenkä, tiimalasi, porsas, lintuja tai kukkia, kuten ruusu, kielo tai kirsikankukka. Lasten asema alkoi kaupungistumisen myötä vahvistua, joten kuvana saattoi olla myös lapsia. Myöhemmin yleistyivät uskonnolliset teemat ja koristellut runonsäkeet.

Vähitellen jouluaiheet, kuten puuro, kynttilät ja tontut levisivät korttien aiheiksi. Ruotsalainen Jenny Nyström muunsi saksalaisen pitkäpartaisen ukon iloiseksi tontuksi

Valokuvauksen kehityttyä myös valokuvat löysivät tiensä joulukortteihin. Mustavalkokuvat väritettiin tuolloin käsin.

Viktoriaanisella aikakaudella joulukorteissa saattoi olla myös mustaa huumoria ja kammottavia aiheita, kuten sammakoita, itkeviä lapsia tai ilkeä Krampus. Oudoista korteista on tehty nykyään uusintapainoksia. 

Sadankahdeksankymmenen vuoden aikana joulukortti on kokenut monia muodonmuutoksia. Toivottavasti joulukorttiperinne pitää digitalisaatiosta huolimatta pintansa. Onhan aidon joulukortin saaminen niin paljon henkilökohtaisempaa ja koskettavampaa - ainakin minun mielestäni. 

Oletko muuten joskus ihmetellyt, miksi teksti on kirjoitettu kortin kuvapuolelle? Alun perin taustapuoli oli tarkoitettu vain osoitteelle eikä sinne saanut kirjoittaa muuta. Muutos tuli Suomessa vasta vuonna 1905,  ja vanha tapa säilyi vielä monilla tämänkin jälkeen.

Tiedot: Postimuseo, Trafiikkimuseo