Viime vuonna esittelin naislaulajien kauniita joululauluja ja jonain aikaisempana vuonna koskettavia joulurunoja. Tämä vuonna mieli tekee etsiä tarinoita tuttujen joulumaalausten takana.
Seuraavaksi esittelyssä on toinen ruotsalainen joulukuvastomme kivijalka, Carl Larsson (1853 - 1919), jonka kirjat Sunnuntaikuvia (1976) ja Muistoja, kuvia (2011) löytyivät kirjahyllystäni.
Carl Larsson kasvoi Tukholman vanhassakaupungissa. Hänen äitinsä oli uuttera, uhrautuva ja hellä, kun taas hänen isällään oli huoleton ja vastuuton elämäntapa, joka johti perheen vaikeuksiin. Carl joutuikin työskentelmään ahkerasti retusoijana, graafikkona ja kuvittajana rahoittaakseen taideopintonsa, jotka hän aloitti 13-vuotiaana. Hän oleskeli ajoittain myös Ranskassa, missä hän tapasi tulevan vaimonsa Karin Bergöön. He saivat kahdeksan lasta, joista yksi kuoli vauvana ja toinen 18-vuotiaana.
Larsson toimi viiden vuoden ajan taidekorkeakoulun johtajana Göteborgissa. Hän teki akvarellien lisäksi etsauksia, muotokuvia, freskoja ja seinämaalauksia, joita hän itse pitää tärkeimpinä teoksinaan. Hänen maalaamansa triptyykki Fürstenbergin salongissa Göteborgissa asetettiin esille vuoden 1889 maailmannäyttelyssä. Hänen freskojaan on muun muassa Tukholman National Museumissa.
Larssonin lapsuutta varjosti epävarmuus ja huono isäsuhde. Hän kärsi aikuisuudessakin ajoittain raskasmielisyydestä, minkä vastapainoksi hän korosti taiteessaan kotia ja perhe-elämää valoisalla ja kepeällä tyylillä. Hän ikään kuin rakensi itselleen onnellisen idyllin, johon liittyivät perhe, yhteisöllisyys, puutarha ja sisustus. Perhe järjesti myös paljon juhlia ja kutsuja, joita maalauksissa kuvattiin.
Lumoavaa (jouluista) perheidylliä maalla.
VastaaPoistaOlen lapsesta asti tykännyt Larssonin maalauksista.
Kiitos kivasta postauksesta!
Meillä on muutama pikkutaulukin Larssonilta, kun hänen tyylinsä luo niin kotoisaa tunnelmaa. Noissa fiminpätkissä linkin takana maalaukset ikään kuin heräävät eloon. Pitäisi kyllä vierailla talossa. 😀
Poista