Aasi on luotettava ja kestävä juhta, joka muistaa kulkemansa reitin kerran sen kuljettuaan. Siksi aasi olikin hyvä valinta kantamaan raskaana olevaa Neitsyt Mariaa pitkällä matkalla Betlehemiin. Taiteessa aasin ja härän mainitaan myös lämmittäneen vastasyntynyttä Jeesus-lasta hengityksellään.
Jouluevankeliumeissa ei kuitenkaan mainita sen enempää aasia kuin härkääkään. Aasin ja härän läsnäolo perustuu Jesajan teksteihin, Jaakobin apokryfiseen evankeliumiin ja pseudo-Matteuksen teksteihin. Eläinten syöttökaukalo, seimi, evankeliumeissa mainitaankin, mutta talli sen sijaan on myöhempien tarinoiden lisäys. Seimi ei sinänsä viittaa talliin, koska niitä käytettiin myös laitumilla. Monissa teksteissä Jeesuksen kerrotaan syntyneen tallin sijaan luolassa. Luolat toimivat noihin aikoihin usein suojina kotieläimille, joten seimi on luonteva esine luolaankin liittyen.
Kerrotaan tarinaa, että 1233 Keski-Italiassa pyhä Assisin Franciscus, joka saarnasi köyhyydestä ja nöyryydestä, tuotti luostarimuurien ulkopuolelle luolaan seimen sekä oikean aasin ja härän ja piti siellä joulumessun kyläläisille. Tämä joulukuvaelma aloitti ympäri maailmaa levinneen seimiasetelmaperinteen.
Myöhemmin seimiasetelmiin ilmestyi Maria, aluksi makaavassa asennossa synnytyksestä väsyneenä, sittemmin seimen ääressä suojelemassa. Suomessa asetelmaan liittyvät tyypillisesti myös Josef, enkeli, paimen ja lampaat sekä kolme tietäjää. Monissa katolisissa maissa asetelmissa voi olla paljon elementtejä, esimerkiksi Sisiliassa kokonainen kylä arkiaskareineen. Mukana voi olla myös symbolisia hahmoja, kuten nukkuja, joka ei herää.
Seimiasetelman voi rakentaa myös vähitellen. Jeesus-lapsen voi asettaa seimeen vasta jouluyönä ja kolme tietäjää liittää asetelmaan loppiaisena. Näyttäessään joulun tapahtumat seimiasetelma tuo konkreettisesti eteemme joulun sanoman.
