Koraali

Maa on niin

sateinen, sumuinen.

Kauniisti kosteat mustat kuuset ja männyt

lepäävät harmauden sylissä

ja siellä suuret tummat talot

ikkunat himmeinä hohtaen hämärän lävitse.

Kaikki on niin -

Ehkä on jotakin tapahtumassa

juuri nyt. Kuninkaiden kohtaaminen,

tai ehkä syntyy jossakin lapsi,

odotettu.

Paikkahan voi olla mikä tahansa,

tavallinen huone, tai eläinsuoja, luola.

Taivaalta putoilevat

sadepisarat, sadekuurot

pehmeästi hyväilevät maata.

Sadepisarat ympäröivät oviaukon,

putoilevat äidin poskelle.

Eläinten lämmin hengitys

kietoo kaiken harmaaseen vaippaan

kun arat askelet

pysähtyvät ovensuuhun:

joku, mistä lie tullut kedolta,

nyt pysähtyy ovensuuhun

katsomaan lasta.

(Lassi Nummi, 1987)