Joulukuun 10. päivä: soittakaa kellot

Tämän päivän kortissa on mielenkiintoinen runon pätkä:

Runo on tanskalaisen Nikolai Grundtvigin vuonna 1856 kirjoittama jouluvirsi, ja se on suosittu Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa (psalm 427). Virsi oli tarkoitettu laulettavaksi jouluaamun jumalanpalveluksessa vielä kun on pimeää. Eri maissa runoon on tehty eri sävelmiä. Parista eri suomennoksesta alla on Lauri Pohjanpään suomennos, johon sävelmän on tehnyt Heino Kaski.

Jos haluat kuulla suomenkielisen laulun, tässä Jorma Hynnisen harras versio.
Jos haluat kuulla ruotsinkielisen laulun, tässä Lutherska Missionkyrkans körin eloisa versio. Voit tietysti myös vertailla erilaisia versioita. Minulle kumpikin oli uusi tuttavuus.

Soittakaa, kellot

1. Soittakaa, kellot, on keskiyön hetki jo mailla.
Loistakaa, tähtöset, enkelten silmien lailla.

Rauha jo nyt, taivas on ilmestynyt.

Jumalan kunnia olkoon!

2. Joulu soi auringon sydämen synkille teille.

Riemuitsen. Sanoman lapsi toi taivaasta meille

ilmestyen laulussa enkelien.

Jumalan kunnia olkoon!

3. Riemuitkaatte te kansat kaikki maan päällä!

Laulakaa, kiittäkää! Lapsi on syntynyt täällä,

ainoinen Jumalan rakkauden.

Jumalan kunnia olkoon! 

Ringen, I klockor

1. Ringen, I klockor, ja, ringen i midnattens timma.

Glimmen, I stjärnor, som änglarnas stjärnögon glimma.

Frid till vår jord kommer med himmelens ord.

Ära ske Herren i höjden!

2. Julen är kommen med ljusning till hjärtan som bäva.

Ned över barnet i krubban nu änglarna sväva.

Barnet från Gud bringar oss saliga bud.

Ära ske Herren i höjden!

3. Sjungen och spelen och jublen och klappen i händer,

mänskobarn alla i jordens mångtaliga länder.

Fött är i dag barnet, till Faderns behag.

Ära ske Herren i höjden!