Joulukuun 11. päivä: koulun joulu

Tämänpäiväisessä kortissa enkelilapset ovat ryhtyneet musisoimaan. Varmasti soittavat suloisia taivaallisia säveliä:

Kortista tulivat mieleen alakoulujoulut pienellä kyläkoululla. Joulujuhlien ohjelmanumeroiden harjoitteleminen aloitettiin hyvissä ajoin. Tulivathan juhlaan niin vanhemmat kuin monet muutkin kyläläiset. Ohjelmanumerot valittiin, tonttu- ja keijukaispuvut kaivettiin esiin, jumppasalin verhoihin kiinnitettiin hakaneuloilla hopeapaperista leikattuja tähtiä ja lopulta tuolit ullakolta  ja penkit seinustoilta kannettiin saliin riveihin.

Koska koululla oli yhteensä vain kolmisenkymmentä oppilasta, ohjelmanumeroita riitti kullekin kolmesta yhdysluokasta. Yhdellä oli tehtävänä valmistella joulukuvaelma. Kotoa tuotiin saunatakkeja tietäjien, paimenien ja Josefin asuksi ja pyyhkeitä kiinnitettiin otsavanteilla. Enkeli puki varovasti harsopuvun, siivet ja hopeapunoksesta kierretyn sädekehän. Maria ja Joosef asettelivat vauvanuken oljille. Ensimmäisellä tai toisella luokalla lausuin evankeliumin, ja yhdellä harjoituskerralla sanoin vahingossa ”majaa sijatalossa”. Sitten saikin jännittää, että meneekö esityksessä oikein. Onneksi meni! 

Kun opettajat saivat tietää soittoharrastuksestani, harjoittelimme koulun juhliin toisen soittajan kanssa soittoesityksiä. Kuutosella olin luokan muiden tyttöjen kanssa enkeli ja ykkösen pojat olivat tonttuja ja esitimme tanssiesityksen. Pari kertaa lausuin runon. Siihen aikaan ei saanut olla paperia mukana, vaan runot esitettiin ulkoa. Opettaja neuvoi lausumista, ettei runosta tule ”tankkaava”.

Luokat tietysti myös lauloivat. Oli kivaa, jos oma yhdysluokka oli saanut esitettäväksi jonkin ”uuden” joululaulun, kuten Sinivuorten yön  tai Tonttuparaatin (”Jo pipolakki ja punatakki…”) Yleisö tietysti odotti myös perinteisiä Joulupuu on rakennettu, Jouluyö juhlayö, Hiljaa hiljaa ja Maa on niin kaunis -esityksiä.

Juhlassa oli aina ainakin yksi joulunäytelmä. Siinä oli paljon ulkoa opettelemista. Esitin jonakin vuonna joulupukin muoria ja useina vuosina tonttua. Siihen aikaan minulla oli hyvä muisti, joten opin helposti vuorosanat. Jotkut katsojat olivat vanhemmilleni kehuneet, että teidän tytön ääni kuuluu peräpenkille saakka. Seuraavan vuoden näytelmään luokka äänesti minulle poron osan. Sehän ei mikään haitta ollut: eipä tarvinnut opetella yhtään vuorosanaa ja osa oli hupainen.

Juhlailta huipentui pukin vierailuun. Hänelle laulettiin tietysti Joulupukki, joulupukki, ja lahjaksi saimme perinteiset joulupussit eli paperipussit, joissa oli omena, tähtitorttu tai pipari ja taisi olla suklaakonvehtikin. Todistukset oli jaettu jo ennen juhlia koulupäivän aikana. Lopuksi laulettiin vielä yhteislauluna Enkeli taivaan lausui näin, josta viimeinen säkeistö juhlavasti seisten. Sitten saimme kirmata juhlaa varten hankitussa asussa (alimmilla luokilla juhlamekko ja uudet valkoiset sukkahousut) vanhempien luokse katsomoon ja sitten kotiin joululoman viettoon.